Tämä on juuri meille! Näin ajattelin heti, kun näin Daniel Burenin videohaastattelun, jossa hän kertoi EMMAssa avautuvasta näyttelystään ”Kävelyllä siksakissa”. Olin jo pitkään miettinyt, mikä olisi sopiva taidenäyttely Hänelle joka teki minusta Mummon, iältään reilut kaksi vuotta.
Burenin siksakissa on väriloistoa, siis silmäniloa sekä Mummolle että taaperolle. Ja mikä parasta sopivasti liikkumatilaa, sillä Burenin värikäs siksak-labyrintti on levittäytynyt suurelle osalle WeeGee-talon kakkoskerrosta. Riittää pikkujaloille polkua mitä tallata.
Taide-elämykseen syventyminen jäi itselleni vähemmälle. Suurimmaksi osaksi näin edelläni rientävän taaperon niskaa, kun hän juoksenteli innostuneesti labyrintin lokeroissa. Näyttelyä voin käydä milloin tahansa katsomassa uudestaan, mutta ilo katsella pienen ihmisen iloa on ainutkertainen.
Tässä vähän taaperon taidenäyttelyn tunnelmia.
Käynnin tarkoituksena oli myös opetella, mihin museossa saa koskea, mihin ei. Se menikin hyvin, sillä värikylläisyydessä vaeltelun riemu vei tilaa sormitouhuilta.
Särkyvää ja villalankaa – EMMA, Espoo
Särkyvää-näyttelyn sivuutimme vauhdilla. Se sattui sijaitsemaan pieniä kiviä sisältävän teoksen jälkeen. Lattialla makaaviin kiviin oli lupa koskea, lajitella ja siirrellä. Kun lupa kosketteluun oli saatu, Särkyvää-näyttelyn japanilaisia lasiesineitä olisi ollut pakko saada koskea.
Vielä vaikeampaa oli selittää taaperolle, miksi hissien lähistön taideteoksen suurilla kivillä ei saanutkaan istua. Yleensä minulla on tapana katsoa teoksen nimi ja tekijä, mutta nyt jäivät teosnimet seuraavaan käyntiin.
Chiharu Shiotan Äärirajoilla -lankateos kiehtoi pientä taiteenkokijaa. Mikä ettei, kun kattona oli kilometritolkulla punaista lankaa ja lankaseinissä ovia mitä avata ja sulkea. Totta kai pikkusormet jäivät yhden oven väliin. Mutta onneksi vain varoituksen verran.
Reilu tunti taidenäyttelyssä kului reippaassa tahdissa salia kierrellen. Ei ollenkaan hassumpi vaihtoehto rospuuton vaivaamalla pihamaalla leikkimiselle. Seuraavaksi menemme varmaan tutustumaan Luonnontieteelliseen museoon.
Loistava näyttely kaksivuotiaan kanssa käytäväksi. Hän oli varmasti innoissaan tuosta kaikesta värikylläisyydestä. Olisin itsekin mennyt innoissani siksak-labyrintissa, ja voin kuvitella lasten riemun.
Kiitos kommentista, Marika! Lisäsin videolinkin blogipostaukseen, jotta muillakin on mahdollisuus kokea lapsen riemua.