Pikku-Suomeksi kutsutussa Pykeijassa tapasimme Elsa Ingilæ Haldorsenin, kuuluisan Pykeijan Elsan. Hänen tarinansa on vailla vertaa. Hyvin on elämä häntä ulkoisesti kohdellut, 78-vuotias köpötteli menemään aika vauhdilla ikäisekseen.
Elsan Jäämeren Saunaan on päässyt moni jo tutustumaan, niin mekin. Noin kuusi ihmistä kerralla vetävässä saunassa on tietenkin puilla lämmitettävä kiuas. Suihkukin löytyy saunarakennuksen toiselta seinältä niille, jotka vierastavat vatipesuja.
Elsa kertoo elämästään Pykeijassa
Pannukakku hillolla ja smetanalla – tai nykyaikaisesti turkkilaisella jugurtilla – ovat alueella must! Niitä Elsa meille tarjoili samalla kun kertoi värikkäästä elämästään.
Jäämeren sauna sijaitsee ”seljän takana”. Alue, jolle Elsa rakensi miehensä Paulin kanssa talon vuosikymmeniä sitten, koettiin väärällä puolella Pykeijaa sijaitsevaksi, tuuliseksi takamaaksi. Kylän etupuolta olisi ollut alue, jossa Bistroen-ravintola nykyään sijaitsee. Tuulista Elsan tonteilla totta vie oli, kun vierailimme Jäämeren Saunalla. Ulos terassirakennuksesta mennessä piti pidellä kaksin käsin ovesta kiinni, ettei se lentänyt saranoiltaan. Mutta silti mereen mentiin! Pakkohan se on kokea, Jäämeren mainingit.
Elsa on viidennen polven suomalainen ja siksi suomen kieli on hallussa, kuten monella muullakin vanhempaan ikäpolveen kuuluvalla. Toki kieli on jäänyt elämään omaa elämäänsä.
”Se on sellaista vanhaa suomea, meän kieltä”, Elsa sanoo. Niinhän se on, moni haastattelun aikana lausuttu sana vaatii selvennystä.
Kveeniksi Elsa ei halua itseään kutsuttavan suomalaisjuuristaan huolimatta.
”Äidin mielestä kveenit yhdistettiin aina negatiivisiin asioihin, rikoksiin ja väkivaltaan. Kveeni on meille haukkumanimi. Se on vähän kuin ryssä tai hurri”, Elsa selventää.
Elsan lapsuudessa leikittiin ja lumeen tehtiin tunneleita. Välillä joku putosi mereenkin. Jalkapallokenttä on ollut tärkeä, se on sitä yhä.
”Yksi Pykeijan pojista pääsi maajoukkueeseenkin. Mutta nykyään kentällä pelaavat vanhat ihmiset”.
Parinsadan asukkaan Pykeijassa on kolmetoista koululaista, siitä ei taida riittää pelaajia kovin suuriin jalkapallojoukkueisiin.
Aktiivinen Elsa on ollut monessa mukana – Pykeija, Finnmark
Elsa on ollut aktiivisesti Pykeijan kehityksessä mukana. ”Kaikkea on opittu tekemällä”, Elsa sanoo.
Elsan puheissa vilahtavat poliitikon ja opettajan työt. Kokin ammattiakin hänelle on ehdoteltu. Sen muistelu saa Elsan hymyyn, sillä keittiöhommissa hän tapasi aviomiehensä. Elsalta livahti soppaan liikaa suolaa – niinhän sitä sanotaan, että kokki on rakastunut silloin kun ruoka on suolaista – ja tuleva siippa Paul ei liikaa suolaa edes huomannut vaan kehui keittoa. Näin sitten tarina johti pitkään yhteiseen elämään Pykeijassa.
Vaikka Elsa on ollut monessa mukana, matkailuyrittäjäisyys nousee kuitenkin kaiken ylitse. ”Turistituote syntyy vaikka mistä: aalloista, revontulista ja jopa vanhoista sanoista”. Elsa kertoo matkailijasta, joka liikuttui kyyneliin nähdessään Elsan kirjottamia meän-kielisiä sanoja.
Elsaa harmittaa matkailupalvelujen rahoitus: ”Vähintään hotelli pitäisi rakentaa! Pienimuotoista, vaikkapa 30-paikan majoituspalvelua ei tueta”.
Oli aika, jolloin Elsalla oli majoitustoiminnan lisäksi useita saunoja. Nyt on yksi yrityskäytössä ja kesäksi tulossa lauttasauna. Iäkäs Elsa kaipaisi jo eläkepäiviä ja katse suuntautuu Pål-poikaan, jolle on jo siirretty Varanger Brygge -yrityksen toimintaa.
”Kaikkea on tullut tehtyä. On jopa istuttu Norjan ja Suomen pääministerien kanssa Norjan 100-vuotisjuhlakahvilla”, Elsa osoitteli saunan terassihuoneessa pöytää, jonka ääressä Matti Vanhanen on istunut.
