Toinen Jäämeren reissuun minua valmistava kirja on Eino Guttormin Tunturimorsian. Se oli aavistuksen verran vaikeampaa luettavaa kuin Poropolku sammaloituu, jota kuvasin aiemmassa postauksessa. Varmaan siitä syystä, että kappaleet olivat pidempiä, mutta yhtä kaikki on hienoa tutustua saamelaisiin kirjailijoihin ja heidän tekstiensä avulla tutustua paikalliseen elämäntapaan, vaikkakin tässä tapauksessa 1950-luvun tarinoihin.
Tunturimorsian -kirja kertoo päähenkilö Matin kautta mieheksi kasvamisesta Parjassuvannon uskonnollismielisessä, vanhurskaassa ympäristössä. Matti elää oppivelvollisuutensa viimeisiä aikoja, jonka jälkeen koittaa aika jolloin pitäisi päästä omilleen. Kuukelista yritin paikantaa Parjassuvanto-nimistä paikkaa, mutta en saanut osumia. Tekstistä päättelen Parjassuvannon sijoittuvan Tenojoen maisemiin.
Matin kamppailu irti lapsuudesta ja perheen vaikutuspiiristä sekä kapinointi ja herääminen huomaamaan toisen sukupuolen vetovoima on hienosti kuvattu.
”Toisinaan koko rakkaus vaikutti mielisairaan houreelta, toisinaan ihan oikealta osalta elämää”.
Näiden tunteiden välissä Matti hortoilee suhteessaan naisiin. Kylän ilmapiiri huokuu häveliäisyyttä. Seksuaalivalistusta Matille antaessaan äitikin puhuu kauttarantain ohuesta, läpikuultavasta välineestä, jonka pojat laittavat sinne ja joka vedetään kuin saapas jalkaan.
Tulipa tässäkin kirjassa vastaan uusia sanoja, kuten risku, rintakoru. Ja uusi kirjailija, ristiriitainenkin. Wikipedia kertoo Eino Guttormin saaneen vuonna 2003 syytteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. ”Käräjäoikeuden langettama puolentoista vuoden ehdoton vankeusrangaistus muuttui hovioikeudessa vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi. Guttorm löydettiin kuolleena kotoaan toukokuussa 2005.”
Kiinnostava teos voisi olla tämäkin, vaikka kuvauksesi perusteella Poropolku sammaloituu vaikutti ehkä vielä kiinnostavammalta. Risku-sanaa en ollut ikinä kuullut enkä olisi millään arvannut sen merkitystä.
Ehdin tässä välissä jo käydä Ylä-Lapissa ja täytyy sanoa, että oli hyötyä sanastosta. Puhuvat toki suomea, mutta pääkaupunkiseutulaiselle monet asiat aukenivat aivan eri tavalla, kun tiesi mistä jokin johtuu. Vähän kuin etiketti. Ei tarvitse orjallisesti noudattaa, mutta säästyy turhalta miettimiseltä, kun tuntee koukerot.