Ilja Leonard Pfeiffer on sijoittanut Grand Hotel Europa -kirjan tapahtumat Italiaan, pääasiassa Venetsiaan ja Genovan seutuville. Pikaisesti käydään muuallakin: Amsterdamissa, Skopjessa ja muutamassa muussa kaupungissa, joka on kokenut muodonmuutoksen kasvavien turistivirtojen vuoksi.
Grand Hotel Europa on monitasoinen romaani, jossa keskeisimpänä tasona on turismi ja sen vaikutukset kohteisiin. Historiallista näkökulmaa Pfeiffer kuljettaa läpi koko teoksen, kieltä myöten. Toisena tasona Pfeifferin oma kirjoittaminen, kuvaus Grand Hotel Europan kirjoittamisprosessista. Rakkaustarinaakaan ei ole unohdettu: Cloe – Pfeifferin suuri rakkaus kulkee mukana koko ajan, milloin ei läsnä niin vähintäänkin Pfeifferin ajatuksissa.
Lukukokemuksissani teoksen arvoa lisää mitä vähemmän tekstissä vilisee kullia, pillua ja pimpslooraa ja mitä enemmän kuvaillaan henkilöiden mielen liikkeitä. Olisipa Pfeiffer jättänyt alun vessaseksikohtaukset Cloen kanssa samantyylisen kuvaukseen kuin vaikkapa sen, jossa hän kertoo saapumistaan perinteitä kunnioittavaan, mutta omistajavaihdoksen kokeneeseen Grand Hotel Europaan, jossa muovikukat koristavat hallia. Muovikukat arvokkaassa, vanhassa hotellissa kertovat ilman selitystä siitä, mitä itsekin olen joskus kokenut matkallani Kiinassa, muovi oli hienoa ja uudenlaisessa Grand Hotel Europassa puhaltelee kiinalaistuulet uuden omistajan myötä.
Niin tavat kuin esineet saavat Grand Hotel Europassa uuden ilmeen: antiikkinen kattokruunu vaihtuu Swarovskin kristalleihin, Paganin muotokuva Pariisin maisemavalokuvaksi, hotelliin ilmestyy englantilainen pubi puhelinkoppeineen houkuttelemaan kiinalasivieraita.
Kaikkea ei tarvitse levitellä selväsanaisesti, lukijan mielikuvituksen varaankin voi jättää jotain. Toisaalta nautin tavattomasti lukissani erästä toista seksikohtausta. Siinä pääsi lukijakin kertomushenkilöiden henkiselle alueelle.
Pfeiffer käsittelee Venetsian surullista kohtaloa. Sen kaltaista ei haluasi toistettavan missään. Kaupunki täyttyy turisteista, mutta tyhjenee asukkaista. Pfeiffer latelee luotettavan tuntuisia lukuja. Turisteja käy päivässä keskimäärin saman verran kuin Venetsiassa on asukkaita eli viitisenkymmentä tuhatta. Asukasluku vähenee päivä päivältä, ja kaupunki autioituu sitä vauhtia, että kaupungin lasketaan tyhjenevän asukkaista muutaman vuosikymmenen kuluessa. ”Menneisyys on kaupungin ainoa tulolähde”.
Grand Hotel Europa sisältää paljon kuvauksia Euroopan kaupungeista, erityisesti Venetsiasta, ja paljon yksityiskohtaista tietoa taideteoksista. Välillä tekisi mieli tarkistaa yksityiskohtia, niiden todenpitävyyttä, sillä kyse on kuitenkin romaanista. Vakuuttavasti ne kuitenkin kuvataan. Väliin mahtuu hulvatonta tekstiä ja turistien tyypittelyä, joille ei voi kuin nauraa ääneen.
Kerrassaan mainio teos, joka jokaisen vähänkin matkustavan pitäisi lukea. Painavahan tuo on, sekä tekstiltään että olemukseltaan. Jaa, että matkakirjavinkki. Lähes kuusisataa sivua ei tahdo mahtua matkalaukkuun mukaan.
Ilja Leonard Pfeijffer: Grand Hotel Europa, 597 sivua, suomentanut Sanna van Leeuwen
Nyt kun näin ponnekkaasti suosittelit tätä kirjaa, niin täytyypä kirjoittaa lukulistalle. Pokkariversiona tuollainen 600-sivuinen kirja menee vielä matkatavaroissa. Meillä on usein reissut sen verran pitkiä, että tulee otettua useampi kirja mukaan.
Hei, hyvä jos löydät pokkariversion. Kirja herättää monenlaisia ajatuksia. Tuo kätköistä aiempia mietteitä, mutta paljon uusiakin.