Viikonloppuna vierailimme Kara-Kamerat ry:n retkipäivänä kolmessa espoolaisessa taidetalossa; EMMAssa, Gallen-Kallela Museossa ja Hanasaaren kulttuurikeskuksessa. Lisäksi tein pikapyrähdyksen espoolaisten juuria esittelevään näyttelyyn KAMUssa. Paikkakuntaa huonommin tuntevalta varmaan kuulostaa siltä, että olisimme ajelleet Espoota ristiin rastiin, mutta ei, kohteet olivat muutaman kilometrin päässä toisistaan.
Näyttelykeskus WeeGee Tapiolassa
WeeGeellä tulee vierailtua usein. Nytkin näyttelykeskuksessa oli monta kiinnostavaa näyttelyä, mutta keskityimme Daniel Burenin näyttelyyn EMMAssa – Espoon modernin taiteen museossa ja Tuhat tarinaa Espoosta -näyttelyyn KAMUssa Espoon kaupunginmuseossa.
Lauantaina aamutuimaan WeeGeellä oli jonoa, sillä ranskalaisen kuvanveistäjän Daniel Burenin näyttelyä on uutisoitu ahkeraan. Mummon blogista löytyy myös juttua, kun vierailin taaperon kanssa heti näyttelyn avauduttua tämän kuun alussa. Muutkin lapsiperheet olivat huomanneet taidetilaisuutensa tulleen. Sisääntulohallissa kaikui iloinen kikatus ja jonossa edelläni oli lastenvaunut, jos toiset.
Avauskuvassa Mummo haahuilee Daniel Burenin teoksessa.
Kara-Kameroista viisi valokuvaajaa oli uskaltautunut retkelle. Osallistujien määrään varmaan vaikutti hyytävä keli ja se, että tarkoitus oli lähteä EMMAn jälkeen vielä merenrantaa kuvaamaan. Mikä ajatus! Pohjoistuuli tuiversi puuskaisena. Kotiovestani ulos tullessa olin mennä kumoon, kun kartonkikeräykseen hyppysissäni matkaava pitsalaatikko ryhtyi purjeeksi.
Gallen-Kallelan Museo / Tarvaspää
Käväisimme retkipäivän aikana merellisissä kohteissa, kuten ajatus oli. Mutta sellaisissa, joissa oli tarjolla myös sisätiloja. Gallen-Kallela Museossa Tarvaspäässä oli meneillään Akseli mentorina-näyttely. Se on avoinna syyskuulle asti. Näyttelyn anti olisi varmaan auennut paremmin opastettuna. Opastettuja kierroksia aina silloin tällöin on. Katso tästä linkistä.
Tarvaspään Cafe Zoceria -kahvioon yritimme, mutta se oli turvoksissa sunnuntaiulkoilijoista. On kuulemma aina viikonloppuisin täynnä.
Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus
Hanasaari tuli vähän kuin ekstrana. Silloin meitä karakameralaisia oli jäljellä enää kaksi. Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskuksen väljässä aulabaarissa oli hyvin tilaa kahvittelijoille ja seinillä tauluja katseltavaksi. Ne olivat respan mukaan pysyviä näyttelyteoksia.
Kävimme yläkerrassa Gallerie Hanaholmenissa katsomassa vaihtuvien näyttelyiden tilaa. Ihan vaan sillä silmällä, mihin Kara-Kameroiden seuraava näyttely pystytettäisiin. Tilassa oli viimeisiä päiviään esillä Lastenkirjakuvituksia -näyttely.
Hanasaaresta löytyy taidetta myös ulkoa. Hanasaaren kulttuurikeskusta kiertää komeiden mäntyjen reunustama polku. Miten männyt seisovatkin ylväänä kohti taivasta viimoista välittämättä. Yleensä olen tottunut näkemään saarissa käppyräisempiä puita, sellaisia, joissa näkyy tuulisen elämän jäljet. Polun varrelta Taidepuistosta voi bongata taidetta muun muassa yhden instagrammaajien suosikin, Jeppe Heinin Fragmented Circle peiliteoksen , jossa voi ottaa selfieitä. Pakkohan sitä oli kokeilla!
Taidepuistossa oleva Jeppe Heinin teos näyttää peililtä, mutta on kiillotettua ruostumatonta terästä./Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus, Espoo, Suomi
Tässä oli tämän Kara-Kameroiden retken kohokohdat. Mihinkähän mennään seuraavaksi? Idealista on pitkähkö.
Tästä linkistä näet minkälaisia kuvia muut karakameralaiset ottivat.