Jos olet seurannut Mummo Matkabloggaa Instagram tarinoita, et ole voinut välttyä avantouintivideoilta. Se hulluus on saanut sijaa elämässäni yhä enemmän koronan vuoksi. Reissuja kun on ollut vähemmän, on ollut enemmän aikaa katsella mitä kaikkea voi lähistöllä tehdä. Olen kyllä aiemminkin käyttänyt hotelleissa ja kylpylöissä mahdollisuuden pulahtaa jääkylmään veteen milloin se on ollut helppoa.
Tänä talvena saimme omaan kotijärveemme avannon. Aluksi kävin avannossa vain pikaisesti, pulahdin kaulaa myöten ja sitten kiireesti ylös. Sittemmin uin kymmenen vetoa, nykyään jo kaksikymmentä rauhallista vetoa, kaiken kaikkiaan puolisen minuuttia. Mitään ohjeita ja opastuksia ei tarvittu, eikä myöskään erityisempiä välineitä. Pipo päähän ja jos kädet olivat vaarassa jäädä kiinni portaiden kaiteisiin, rukkaset käsiin.
Mutta niinhän siinä helposti käy, että harrastuksen jatkuessa pidempään tiedonjano yllättää.
Lisa Leinosen Talviuinti -kirjan avulla talviuinnin saloihin
Avantokaverini toi minulle eräänä päivänä Lisa Leinosen Talviuinti -kirjan. Joitakin saattaa hämmentää, kun välillä puhutaan avantouinnista, välillä taas kylmä- tai talviuinnista. Mummolle talviuinti tarkoittaa talvikuukausien sulaa vettä ja avantouinti taas uimista jäähän hakatussa reiässä, avannossa.
Talviuinti -kirjassa käsitellään kylmässä vedessä uintia monesta näkökohdasta kuten harrastuksena, extreme-lajina ja jopa kilpaurheiluna.
Kirjasta löytyy vinkkejä aloittelijoille, mutta myös tietoa talviuinnin konkareille. Kirjassa kerrotaan talviuinnin vaikutuksista kehoon ja terveyteen. Myös tutkimustietoa löytyi. Kiinalaistutkimus ei kyllä miellyttänyt, sen perusteella ”uinti kylmässä vedessä lisää sydän- ja aivoinfarktien aiheuttamaa kuolleisuutta peräti kymmenen prosenttia”. Siitä olisin kyllä halunnut lisätietoa.
Mielenkiintoisinta matkailevan Mummon vinkkelistä olivat kertomukset kylmäuinnista eri maissa. En ollut tiennytkään, että sitä harrastetaan näinkin laajalti aina Uutta-Seelantia myöten. Jopa Lontoossa, jossa olen aikoinani asunut, on Brockwell Lidon ulkouima-allas. Eikä mikään viime vuosien hurahdus, vaan perustettu 1937. Lontoon aikoinani siitä ei ollut puhetta, toki nuori kun olin, ehkä baarit ja pubit kiinnostivat enemmän.
Sekin oli yllätys, että talviuinti liittyy myös uskonnollisiin rituaaleihin. Venäjällä ortodoksit kävelevät papin perässä ristinmuotoiseen avantoon loppiaisena, siis ortodoksien kalenterin mukaisena loppiaisena, joka sijoittuu eri aikaan kuin meillä Suomessa. He kastautuvat keskiyöllä kolmeen kertaan päätä myöten papin siunaamaan veteen. Kreikassakin kirjan mukaan pulahdellaan kylmään veteen uskonnollisissa rituaaleissa.

Tuo on kyllä yksi niistä asioista, joita minä en varmaan tule koskaan kokeilemaan. Näin silti, että esimerkiksi kummatkin siskoni käyvät silloin tällöin avannossa uimassa ja tiedän (kiinalaistutkimuksesta huolimatta), että hommalla olisi varmaan saavutettavissa selkeitä terveyshyötyjä.
Never say never. Niin se joutui Mummokin perääntymään.