Lapissa luonto heräili toukokuussa, jolloin matkasimme kohti Jäämerta. Matka taittui yöjunan kyydissä Rovaniemelle, napapiirin tuntumaan. Sieltä siirryimme 120 kilometriä pohjoiseen, Sodankylään tutustumaan satelliittimittauksiin. Koska kyseessä oli Ympäristötoimittajien opintomatka, kohteet valikoituivat sisällön mukaan.
Sodankylän geofysiikan observatorio
Sodankylän geofysiikan observatoriosta käsin seurataan satelliittien liikkeitä ja tuotetaan tietoa vaikkapa Itämeren jäätilanteesta tai pohjoisen pallonpuoliskon lumitilanteesta. Tärkeä paikka ilmakehän ja ilmastonmuutoksen kannalta. Observatorio ei ole avoinna matkailijoille, mutta sitä esitellään ammattinsa puolesta kiinnostuneille ryhmille. Saimme seurata luotauspallon lähetystä. Se tuli ikuistettua hieman huonosti, sillä säähavaintopallo ponnahti nopeasti laatikkomaisesta säilöstään, heti sen jälkeen, kun sen etälähettäjänä toiminut Timo Laine painoi nappia Keravan toimipisteessä.
Ylä-Lappiin
Valmistautuessani tähän reissuun luin aluetta käsittelevää kirjallisuutta ja aina yhtä hämilläni olin Lapin eri alueiden nimityksistä, saamelaisalueista puhumattakaan. Nyt sain kuulla, että Sodankylän Vuotson jälkeen voidaan jo puhua Ylä-Lapista. Vuotson kuitenkin ohitimme, paluumatkalla pääsemme tutustumaan siellä sijaitsevaan porotilaan. Matka jatkui kohti Inaria.
Kulttuurikeskus Sajos
Inarissa Kulttuurikeskus Sajoksessa opas esitteli Saamelaiskäräjien istuntosalin. Saamelaiskäräjät kuulostaa toraiselta, käräjät siis. Mutta se on paikka, jossa päätetään saamelaisten asioista. Saatetaanhan siellä toraillakin.
Sajos on inarinssamea ja tarkoittaa kokoontumispaikkaa, jossa ei yövytä.
Inarinsaameksi hyvästellään sanomalla ”Mene terveenä”, johon vastataan ”Jää terveenä”.
Kevon kenttäasemalla – Utsjoki
Yöksi suuntasimme Utsjoelle, joka on lähimpänä Jäämerta oleva saamelaiskunta. Yövyimme Lapin tutkimuslaitos Kevon kenttäasemalla. Uutta sekin, en ole tiennytkään, että sielläkin voi matkailija majoittua, ja vieläpä edullisesti. Majoittuminen yksityishenkilöille on mahdollista, milloin tutkijoilta ja kokoustajilta jää tilaa.
Vinkki niille, jotka hakevat kokouspaikkaa, josta ei pääse karkuun. Kevon kenttäasema on juuri sellainen. Sinne on kuitenkin helppo päästä, sillä Kevo on tunnin ajomatkan päässä Ivalon lentoasemalta.
Luonnossa kulkevia vaeltajia tietenkin ilahduttaa, että asema on vain yhdeksän kilometrin päässä Kevon reitiltä. Sinne tosin täytyy hankkiutua jotenkin tai sieltä kenttäasemalle.
Illan koittaessa saunoimme Kevojärven rannalla kenttäaseman saunassa. Portaat veivät saunalta Kevojärveen, mutta uimaan emme päässeet, sillä avantoa ei ollut. Innokkaimmat avantouimarit kylläkin kyselivät jääkairojen perään, mutta luovuttivat. Kevon emäntänä toimivan Annen mukaan jää oli vielä 70 senttistä.
Yötön yö alkaa näillä seuduin toukokuun puolivälissä ja jatkuu heinäkuun loppupuolelle. Luksusta on, ettei tarvitse hotellissa etsiä valonappulaa. Heräät mihin aikaan tahansa, aina on valoisaa. Silmälaput on kyllä tarpeen.
Ennen matkan jatkumista tutustuimme sääaseman toimintaan. Ilmoista viisaampana matka jatkui kohti Norjaa ja suomalaisjuurista ja kuningasravuista tunnettua Pykeijan kalastajakylää.
Kirjavinkki – Pohjois-Suomen vaellusreitit
Vinkkejä yöttömän yön vaeltajille löytyy Jouni Laaksosen kirjasta Pohjois-Suomen vaellusreitit. Kirjassa annetaan vinkkejä reittien vaikeusasteesta ja saavuttavuudesta. Erityisen ilahduttavaa, että kirjassa kerrotaan, miten paikalle pääsee linja-autoilla. Ei se kaikkialle vallan helppoa ole, mutta usein mahdollista.