Valmistautuminen Jäämeren reissuun alkaa ja siitä syystä olen etsinyt luettavakseni kirjoja, joissa tarina sijoittuu pohjoisimpaan Suomeen tai kirjailija on kotoisin sieltäpäin. Yksi löytämistäni on Jovnna-Ánde Vestin Poropolku sammaloituu. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tenojoen maisemiin. Alkuperäisteos on kirjoitettu saameksi, mutta luin Eino Kuokkasen suomentaman version. Poropolku sammaloituu on voittanut saamelaisromaanien kilpailun.
Alkusanoissaan Vest kertoo, että kyseessä on ”yhden ihmisen muistojen pohjalta koottu kirjanen”. Jäin miettimään ilmaisua ”kirjanen”, joka kuulostaa vähättelyltä, sillä onhan kyseessä 164 sivun kirja.
Vestin isä sai surmansa saamelaisvaltuuskuntaa kuljettaneen pienkoneen kadotessa Norjassa. Kirjan ensimmäisessä kappaleessa Vest kuvailee sitä, miten tieto isän kuolemasta tuli hänelle. Onnettomuuksissa menehtyneiden nimet lueteltiin radiossa. Äidille oli soitettu edellisiltana myöhään, mutta Vest oli tapahtumahetkellä Helsingissä eikä tieto ollut tavoittanut vielä Vestiä ennen aamun uutisia.
Poropolku sammaloituu -kirjassa on kerrassaan hurmaavaa kuvausta isä-poikasuhteesta. Tekstitä huokuu lämpö, mutta myös käsitelty viha. Kipukohtia on, niin isällä kuin pojalla.
Ja mikä uusien sanojen kirjo! Mummon sanavarasto laajeni aika lailla näiden 164 sivun ansiosta.
Äijä ei olekaan ikävä miestä kuvaava sana vaan isoisä. Pitkään mietin mikä on tuo sivuille aina välillä ilmestyvä Ahku. Sehän on isoäiti.
Oman isoäitini sanat ”Sellainen laiha riuku” sai uuden sisällön. Riukuhan tarkoittakin ei-saamelaista naista, nuorta kaiketi.
Kirjassa vilisee myös lantalaisia, nälkälantalaisia ja lantalaisvaatteita. Lantalainen on pohjoissuomalainen talonpoika, vastakohtana poroista elantonsa saaville lappalaisille.
Palsa on tähän mennessä minulle merkinnyt lappilaista taiteilijaa, mutta pienellä kirjoitettuna se on myös suotyyppi, eräänlainen ikiroudassa oleva turvekumpu.
Nutukkaat, perinteiset saamelaisten karvakengät, joita kirjassa Rovisuvannon naiset ompelivat ja miesväki kävi myymässä Karasjoella.
Kerrassaan hyvä opus aloittaa kirjallinen matka Suomen pohjoisimpaan kolkkaan.
Poropolku sammaloituu / Jovnna-Ande Vest ; suomentanut Eino Kuokkanen
On pitkään ollut mielessä, että olisi mukava lukea pohjoissuomalaista kirjallisuutta. Erityisesti siis niin, että tarina sijoittuu myös sinne, ei vain niin, että kirjailija on sieltä kotoisin. Itselleni äijä ja ahku olivat tuttuja sanoja, mutta olen varma, että teoksessa olisi kuitenkin runsaasti uusia sanoja myös itselleni!
En yleensä mielelläni käytä sanontoja ”vahva suositus” tai muita sellaisia, jokaisen kun mielestäni täytyy itse hoksata mitä elämäänsä ottaa. Mutta ehkä tässä yhteydessä voisin suositella. Saamelaisten ja pohjoissuomalaisten kirjoittamat kirjat ovat avartaneet yllättäen maailmaani.