Eilen Tallinnassa päiväsiltään. Matkasin Finlandialla. Tanssiorkesteri soitti ja joulupukki jakeli karkkeja. ”Tanssilattialla tavataan. Laita jotain kivaa päälle”, pukki huikkaa ohimennen. Siirryn tanssilattian tuntumaan,tanssi-ihmiselle tavalliseen paikkaan, katsekontakti orkesteriin. Aamu kun on, niin vain kaksi paria tanssahtelee – voi miten hienosti. Unelmoin parkettien partaveitsestä, sittemmin joulupukista. Tanssivarpaitani kutkuttaa, mutta kumpaakaan ei näy. Myöhemmin tavoitan pukin kun hän…
Kategoria: Yleinen
Joululounasmarssi Viherlaaksosta Meritullinkadulle
Aamulla arvelutti lähteä matkaan, kun säätiedotukset uhkailivat myrskyllä ja sateilla kaikissa olomuodoissa. Tavallista touhua, aina pelottelevat. Matkaan, vaikka taivaalta putoilisi pieniä ukkeja. Täytyy myöntää että Viherin ostarille päästyämme mietin, että näinkö sitä nilkkoja myöten sohjossa kahlataan Hesaan asti. Onneksi valtaväylien kulkutiet oli ehditty aurata. Mystisiä ei-aurattu-osuuksia tietysti oli aina välillä. Neljän tunnin ja noin 20…
Kuuba – kirjallisuustapahtuma
Toimivat Seniorit ry (Huh, näitä tarmonpesiä! Toivon, että itse eläkepäivinäni pystyn samaan. He järjestelevät milloin mitäkin itselle ja muiden iloksi.) järjesti yhteistyössä Viherlaakson kirjaston kanssa Kuuba-teemaisen kirjallisuustapahtuman. Sikojen lahti – tuo kuulu taistelutanner – vilahti esittelyssä tuon tuosta. Oman Kuuban matkani aikana hahmotin lahden vain kartasta, sillä matkamme kohdistui Kuuban läntisiin osiin. Yksi ehdoton kohokohta…
Kuohuvaa historiaa Kirjamessuilla
Koulussa opetettiin, että alkoholin mukaan Eurooppa jakautuu kolmeen vyöhykkeeseen: Etelä-Euroopan viini-, Keski-Euroopan olut- ja pohjoisen vodka-vyöhykkeet. Viiniköynnös ei kovin kylmässä viihdy, siksi meillä luontaisempi juoma on ollut kirkas viina. Viime vuosikymmenet ovat kuitenkin osoittaneet, ettei ilmastonmuutosta ole tarvinnut enempää odotella, viinin kanssa hifistely alkoi jo aikoja sitten. 1970-luvulla alkoholikokeilunsa aloittaneet muistelevat Nutkua (punaviini) ja Bule-Bulea…
Kuopion korttelimuseo
Kuopion korttelimuseo koostuu yhdestätoista vanhasta puutalosta puutarhoineen. Kirjailija Minna Canthin huoneessa esitellään kirjailijan työympäristöä, salonkia jossa hän kirjoitti teoksiaan. Hyvän vaimon ohjeistusta. Riita ja tora, miten vältetään. Välttäminen? Ei taitaisi toimia enää nykypäivänä, ilmaa kun täytyy kuuulemma puhdistaa aina silloin tällöin. Mutta toisaalta, nykyäänkin voisi miettiä onko asia riidan arvoinen. Vanha kärpäsansa – käpäset houkuteltiin…
Lisämyyntiä
Perjantaisin kotiinpaluu junassa on yhtä juhlaa. Työviikko putkessa ja kaljat ansaittu. En vaivautunut edes hakemaan omaa paikkaani, vaan siirryin suosiolla ravintolavaunuun. Ihanaa, että tässä junassa on sellainen. Joskus pettymyksekseni ravintolavaunu on korvattu kärryillä. Hörpi siinä sitten oluttasi ja yritä olla yhtä hiljaa kuin ne, jotka syventyvät kännyköihinsä ja tietokoneisiinsa. Jokunen aina näyttää osaavan keskittyä jopa…
Kulttuurieroja
Kuopioon on aina hauska matkata. Yksi muistoistani liittyy opiskeluaikoihin. Olin menossa katsomaan kämppää ja epäröin bussivalintaani. Kysäisin paikalla odottavalta mieheltä mahtaako lähestyvä bussi mennä Taivaanpankontielle. – Suattaa männä, suattaa olla mänömäti, vastasi hän. (Savolaiset suokoot anteeksi oikeinkirjoituksen) No joo. Löysin perille, opiskelin ulkomaankaupanasiapaperit, bailasin Holvikellarissa kuuman kesän ja käväisin maailmallakin ennen kuin minua valistettiin aivan…
Nappikauppa Katowicessä
Katowicestä löytyy nappien taivas ja vieläpä keskeiseltä paikalta. Ei mitään nappikauppaa, niin luulisi tämän oven perusteella. On mistä valita.
Panimovierailu Tyskie Brewery – Puola
Perjantai alkaa mukavasti. Heti aamusta pääsimme tutustumaan Tyskie panimoon ja sen tuotteisiin. Niukasti tosin, jos vertaa 1970-luvun vastaaviin tilaisuuksiin, sillä silloin porukka ryysti olutta oikein olan takaa, nyt jokaiselle vierailijalle oli varattu tuopillinen. Niin ne ajat muuttuvat. Itse en tuolloin ymmärtänyt oluen päälle, nykyään se maistuu liiankin hyvin. Nykyaikaisen matkailutuotteen konseptiin kuuluu vierailijan osallistuttaminen. Tässä…
Tilastotietoa Santiago de Compostelaan saapuneista
Mielenkiintoisia numeroita tuli vastaan lehtijuttua tehdessäni. Viime vuonna 2013 lisäkseni 708 suomalaista sai tuon kuulun compostelan eli kävi Santiago de Compostelan pyhiinvaellustoimistossa hakemassa todistuksen vaelluksestaan. Voihan olla että vaeltajia oli enemmänkin, sillä kaikki eivät varmaankaan hae todistusta. Kirjoitan tällä kertaa caminon varrella olevista kaupungeista. Kiitos suomalaisen Karin sain juttuuni myös numerotietoa. Vuonna 2013 Santiago de…
Wilunkialaiset – Villingin omat olympialaiset
Wilunkialaiset Villingin omat olympialaiset järjestetään vuosittain elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Jottei vilunkia pääsisi tapahtumaan, osallistujat luonnollisesti doping-testataan. Kävyn- ja saappaanheittoa, pituushyppyä, temppurataa. Mummot, vaarit, muksut ja muut Villingin ystävät testasivat taitojaan. Energisimmät kirmaisivat vielä lopuksi vilunki-maratonin. Loppuhuipentumana palkintojen jako. Ahkerimmat kisailijat poistuivat mitalien painosta kaula kenossa. Väsyneimmät kärrättiin kottikärryillä palkintoa hakemaan. Wilumpialaisten soihdunkantajat saapuvat Jäsenet…
Onnelliset jalat
Helteet piinaavat jo viidettä viikkoa täällä Suomessa. Kyllä! Saan käyttää ilmaisua piinaavat, sillä kuulun siihen vähemmistöön, joka ei marise pilvisistä päivistä ja sateesta. Ne ovat helpotus aurinkoallergiselle ihmiselle, ja liikkumisen kannalta otollisia. Lueskelen vähän väliä netistä Santiagon tiellä vaeltavien postauksia. Vvarpaitani kutittaa, pitäisi päästä caminolle. Postauksissa jalkineet saavat aika merkittävän osan. Syystäkin, sillä jalat ja…
Jaakonpäivä
Kotona taas. Pesukone vinkuu kuin armoa anoen vai liekö laakerit lopussa. Pyykkivuori on melkoinen vaikka meitä matkalta palaajia on vain kaksi. Valittiin vaelluslomaa varten varmana pitämämme suunta. Lappi. Siellähän tapaa olla viileää, ja viileä sopii vaeltajalle. Vaelluskamat kyytiin ja menoksi. Vaelluskamat matkasivat peräluukussa Suomen länsipuolta Lappiin ja sieltä Ruotsin kautta Uumajaan ja Vaasan kautta kotiin. …
Uumaja – uutisia ja esitteitä – lautalla Vaasaan
STV4:n aamuteeveessä annetaan ohjeita miten suojautua auringolta. Kyllä sitä on riittänytkin, jo kolmas helleviikko meneillään. BB- ja BC-voiteet ja 30 suojakertoimet toistuvat parikymppisen nätin naisen puheessa. ”Kannattaa suojautua, ettei näytä sitten 30 vuoden päästä vanhalta nahkalaukulta.” Tätä en tiennytkään, mutta löytyy kuulemma ripsivärin päällysväriäkin, jolla saa oman suosikkiripsivärin pysymään uidessa. Auringolta suojautumisjutussa unohdettiin sujuvasti tutkimukset,…
Uumaja – Kulttuuripääkaupunki 2014
Uumajaa lähestyttäessä olen tutkinut kasapäin matkailumateriaalia, joita info-pisteet auliisti jakelevat. Niissä on lähes jokainen lätäkkö luetteloitu. EU:n kulttuuripääkaupungille näytti tulleen kiire. Joka puolella on rakennustyömaita ja nostokurkia, melkein kuin Helsingissä viime vuodet mukaan lukien aika, jolloin Helsinki toimi maailman design-pääkaupunkina. Kulttuurikeskus Väven, Uumajan uusi vetonaula, odottaa vielä valmistumistaan. Kulttuurikeskukseen muuttava kansankirjasto on tarkoitus vihkiä käyttöön…
Piteå
Piteå näyttääkin jo vilkkaamalta kaupungilta. Hodari ja jäätelö maistuvat lounaaksi. Puiston kahvikupista riittäisi aamukahviksi minullekin. Ruotsalainen kahvi maistuu erittäin hyvältä. Tällä paikalla sijaitsi aikoinaan Cecil-kahvila, josta muistona jättikuppi ja -kannu. Nykyään puistikossa voi tuoksutella liljoja. Pite Havsbad kuulostaa rantatouhuilta. Juuri kotoa muuttaneen lapsen vanhempina, vesipuistot ja –leikit ovat vielä liian tuoreessa muistissa meillä kummallakin. Jatkamme…
Maailmanperintökohde Gammelstad
Gammelstadin kirkkokaupunki Aikoinaan talonpojilla oli tupa kirkon läheisyydessä pitkien ja hankalien matkojen vuoksi. Kansa kokoontui sinne pääjumalanpalveluksien ajaksi. Markkoinoita, käräjiä ja pitäjänkokouksia järjestettiin myös. Nykyäänkin kutsutaan seurakuntalaiset muutaman kerran vuodessa juhlapyhien viettoon.
Paljon puhetta Luulajassa
Ravintolassa viereisessä pöydässä ruokailee motoristipariskunta. Heidän keskusteluaan on kiva seurata, sillä se paljastaa suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin perimmäisiä eroja. Mies on tukevalihaksinen ja kalju, tatuointejakin modernisti. Hän makuuttaa vasenta kättään pöydän laidalla lautasen ja vatsan välissä ja haarukoi ruokaansa oikealla. Tätä käytäntöä näkee Suomessakin nuorison keskuudessa, mutta siihen yhtäläisyydet jäävät. Mies avaa ruokapöytärupattelulippaansa ja siinä…
Kanonbra´ta kaikki tyynni
Haaparannassa paikallinen sanasto alkaa avautua minullekin. Tähän mennessä olen epäillyt osaanko ruotsia ollenkaan, niin kummallisesti puhuvia ihmisiä on eteeni tullut, liekö norjalaisia vai eroaako murre täällä niin paljon, ettei suomenruotsilla pärjää. Matkailuinfon virkailijan puheessa vilahtelevat ”kanonbra cafeteria, väldigt intresant ställe” ja kaikki muodot, jotka ilmaisevat adjektiivin suurempana, parempana tai peräti jättikokoisena. Sitä on hauska verrata…
Kukkolassa breikki
Matka jatkuu Ylitorniosta kohti Haaparantaan. Kukkolassa pysähdys ihailemaan sekä Suomen että Ruotsin kuulua luontokohdetta Kukkolankoskea. www.kukkolankoski.fiwww.kukkolaforsen.se Nämä kuvat ovat Ruotsin Kukkolasta. Kiva pieni breikki ja samalla voi tutustua museoituihin kalastus- ja maatalousympäristöihin. Kutsuvat itseään saunan valtakunnaksi. Häh? Eikö Suomi olekaan saunan valtakunta?











