Junassa matkalla Tampereelta Helsinkiin istumme ravintolavaunussa ja ihmettelemme neljään naiseen vaunun kattorajaa kierteleviä julisteita, joissa kerrotaan meidän kokevan pientä palaa Italiaa matkoillamme.
Ilmeisen ylpeinä esittelevät Pendolinoa. Tässä vaiheessa unohdetaan talviset kiskoille hyytymiset ja auki juuttuneet vessan ovet. (Kyllä, tälläkin reissulla ehdin iloita vapaasta vessasta, kunnes huomasin miksi se oli vapaa, ovi ei mennyt kiinni.)
Helsingin uudet ratikat voisi kuvittaa Kainuun erämaisemilla. ”Pieni pala Kainuuta ratikkareissullasi”. Kuinka moni edes tietää, että uudet ratikat tehdään Suomessa, tai Kainuussa, saati Transtechin tehtaalla Kainuun Otanmäessä. Tai mistäpä sitä tietää miten kuvittavat.
Jaa, että mitä tein Näävillessä?
Käväisin päiväseltään Culture Finland –aluetiimiseminaarissa Tampere-talolla kuulemassa kulttuurimatkailun kehittämisestä ja kertomassa omista kokemuksistani ”Suomalaisuus kiinnostaa” –teemalla .
Monet ulkomaalaiset matkailijat, mutta myös tiedotusvälineet – tv-kanavat ja lehdet – ovat käyneet dokumentoimassa suomalaisia ilmiöitä näytettäväksi omissa kotimaissaan. Olen jo yli kymmenen vuoden ajan tuotteistanut suomalaista elämäntapaa ulkomaalaisille tarjottavaksi.
Tamperetta voi nyt ihailla korkeuksista. Lähes 90 metriä korkean Solo Sokos Hotel Tornin 25. kerros avaa maisemat kenelle tahansa. Siellä on baari ja kesäisin terassi. Näytti olevan keittolounaskin tarjolla.
Hotelli Ilves vaikuttaa kutistuneen pieneksi tönöksi sieltä käsin katsellen.
Muutama paikallinen nuori hehkutti.
”Koko ikäni olen Tamperetta eri puolilta silmäillyt, mutta tämä vasta upea (vai oliko siisti) vinkkeli on”.
