Eilen Tallinnassa päiväsiltään. Matkasin Finlandialla. Tanssiorkesteri soitti ja joulupukki jakeli karkkeja.
”Tanssilattialla tavataan. Laita jotain kivaa päälle”, pukki huikkaa ohimennen.
Siirryn tanssilattian tuntumaan,tanssi-ihmiselle tavalliseen paikkaan, katsekontakti orkesteriin. Aamu kun on, niin vain kaksi paria tanssahtelee – voi miten hienosti. Unelmoin parkettien partaveitsestä, sittemmin joulupukista. Tanssivarpaitani kutkuttaa, mutta kumpaakaan ei näy.
Myöhemmin tavoitan pukin kun hän jakaa karkkeja vessan lähistöllä.
”Voi pukki minkä teit!” Pukin silmät harhailevat pakotietä etsien kun hän muistaa minut.
”Voi pukki minkä teit!” Pukin silmät harhailevat pakotietä etsien kun hän muistaa minut.
”Ehkä sitten takaisintulomatkalla”, pukki lupailee.
Haa, tiedän. Pukki ulkoistaa tanssin, varmaan vuoro vaihtuu ja kollega astuu pukinkaapuun.
Haa, tiedän. Pukki ulkoistaa tanssin, varmaan vuoro vaihtuu ja kollega astuu pukinkaapuun.
Tasoissa ollaan, pukki pelätti minut pienenä, minä pelotin pukin mummona. Kumma kyllä vuodet vierivät, mutta pukit sen kun nuorentuvat.
Kengät eivät kestäneet menon ajatusta. Kahdella eurolla sain kuitenkin ensiapua Kaubamajan kupeessa olevassa pikasuutarissa.
Suutari Kuldvötmeke
osoite Gonsiori 2
Suutari Kuldvötmeke
osoite Gonsiori 2
 |
| Janno Marjamae antaa vetoketjulle ensiavun ja matka jatkuu. |
 |
||
Raatihuoneen torilla joulu loistaa. Loistaa on myös eestin kielen sana ja tarkoittaa näkyy – jokin rakennus saattaa olla pimeä mutta loistaa jossain näköpiirissä.
Vene-kadulla oli useita Viron 50 parhaan ravintolan listalle päässeitä. Päiväristeilyn aikana ehtii maistella vain yhden. Valitsin listan nelosen, Tchaikovskyn. Vaikuttavan näköinen interiööri, mutta niin kuin tavallista on, tämän tason paikoissa lounastaa yleensä yksinään. Niin nytkin, vain kahdessa pöydässä on ruokailijoita.
|
 |
| Tchaikovsky ravintolassa lautasliinat taipuvat taideteoksiksi. |
Keittiömestarin yllätys alkuun: sienicappuccino.
 |
| Sienicappuccinon nimi tulee kuohkeasta koostumuksesta. |
Borch-keitto, seurana vodka lämmitti mukavasti. Hyvää, tuhdisti lihapaloja mukana. Kasvisruokailijalle soveltuvaa keittoa ei ole listalla, mutta tarjoilija lupaa, että jotain sopivaa loihditaan.
Keittolounasta enempää en tällä kertaa syönyt vaan matkasin Linette-alusvaatekauppaan, Muurivahe 17. Sieltä löytyy jos jonkinnäköistä vastamakkaroille tarkoitettua kuristinta. Mukavat myyjät auttavat valitsemaan.
 |
| Käsityöliikkeen mainostyö. |
Totta kai piti pistäytyä hieman etäämmällä Muurivahe-kadulla Urmaksen baarissa Vanatallin-kahvilla Ei näyttänyt olevan naisten suosiossa. Vieressäni baarijakkaralla istuva mies kertoi, että Tallinnassa baarien omistajat ja nimet vaihtuvat tiuhaan mutta Urmas on ja pysyy. Urmas on baaritiskin takana totisena touhuava mies. Piti baaria kuulemma jo Kekkosen aikaan. Kekkosesta miehelle muistuu mielleen:
”Saimme kaljun koiran ja nimesimme sen Kekkoseksi. Ei mitenkään presidenttiä pilkaten vaan siksi koska koiralla ei ollut karvoja.”
”Saimme kaljun koiran ja nimesimme sen Kekkoseksi. Ei mitenkään presidenttiä pilkaten vaan siksi koska koiralla ei ollut karvoja.”