Näkemistä, kokemista ja lukemista
Netistä sai vaikutelman että palveluja löytyy. Ei löytynyt. Ei ainuttakaan kuppilaa tai muuta. Siippa puuskutti heti ensimmäisessa mäessä ”en taida selvitä tästä”. Totta, ottaa voimille minullekin, ja outous häkellyttää. Tulee mieleen oma eka caminoni. Astorgasta lähtiessä edessä näkyi kyltti 260 km Santiagoon. Istahdin ihmettelemään ”Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin.” Irtokivipolut vaativat paljon polvilta. Ostimme San Sebastianista sauvat. Toisen…
Ensimmäiset puolialastomat espanjattaret näköpiirissä tänään. Viidentähden yksityisyyttä halajava siippani katselee ympärillään kuuden hengen yhteismajoitushuoneessa ja huokuu: ”En taida selvitä tästä”. En muistuttanut häntä, että caminolla törmää sadankin petipaikan majatalohuoneisiin. Mihin kannattaisi lentää, sen opin pari päivää sitten. Heti perään toinen oppi. San Sebastián – hyvä tietää, että kaupungin baskinkielinen nimi on Donostia. Ihan turhaan hain sen…
Melkein paniikki iski bussissa, kun katselin autioita yhä vaan vuoristoisemmaksi muuttuvia maisemia ja ulkolämpömittaria, joka heilui neljänkymmennen plus-asteen hujakoilla. Mitä ihmettä olen tekemässä. Ja houkutellut vielä siippanikin mukaan tähän hulluuteen. Helsingistä Barcelonaan Lento Helsinki-Barcelona saapui etuajassa, mutta emme olisi kuitenkaan ehtineet 10.15 Irunin junaan. Onneksi emme saaneet ostettua junapaikkoja etukäteen, sillä rahoja ei palauteta ainakaan edullisimmissa…
Reppu – Halti green scout roikkuu pesun jälkeen parvekkeella kuivumassa. Se on aikoinaan peritty kahdeksanvuotiaalta tyttäreltä, josta ei koskaan tullut partiolaista. Kaksi reissua 260 ja 800 km palvellut ja kohta taas reissussa. Tällä kertaa suuntana Camino del Norte. Itseäni varten, mutta myös lukijoiden hyödyksi, olen listannut muistiinpanojani varusteista vaikka en varsinaisesti jaksa suhtautua vakavuudella erilaisiin välineisiin…
Lastataan, lastataan butelia saareen. Kun Lonnan saarella nautitaan kesäpäivistä, kaikki on roudattava mantereelta. Vallan työläältä se näyttää, mutta onhan se asiakkaille mukavaa, kun saa valkkaria siemaillen katsella Helsingin silhuettia Tuomiokirkkoineen ja Uspenskin katedraaleineen. Lonnan saarelle saavuttaessa meitä vastassa oli tiukkailmeinen tipu. Niitä siellä riitti, sillä pesimäkausi oli meneillään. Pesiä on kuulemma satakunta. Yhden pongasin jopa…
Vaikeinta näissä camino-vaelluksissa on aloittaminen. Miten pääsee alkupisteeseen? Onko se pyhiinvaelluspassi aivan välttämätön hankkia etukäteen Suomesta, jos aika ei riitä postitus ynnä muihin rutiineihin? Koko aikaisesti kuulee, että passin saa mistä tahansa lähtöpisteestä. Nyt kuitenkin Irúnin kohdalla oli kaiken maailman aukioloaikoja. Ennen kaikkea mihin pitäisi lentää, jotta liikenneyhteydet toimisivat paikan päällä. Tilasin aikoja sitten lennot…
”Meidän lapset ja naapurin kakarat”. Niin kuului sanonta aikoinaan, ehkä vieläkin, en tiedä, sillä olen etääntynyt hiekkalaatikosta termeineen. Seurasaaressa valmistaudutaan juhannukseen. Kakarasalkoa – lasten omaa juhannussalkoa viimeistellään paraikaa. Parin päivän päästä sen ympärillä ilakoidaan, ehkä tanssahdellaankin kuten muinoin.
Perjantaina 12.6. Helsinki-päivänä oli hyvä tilaisuus pongata tutut ja sukulaiset ruokapöydän ääressä keskellä Helsinkiä. Espalle oli katettu pitkät pöydät valkoisine liinoineen ja mineraalivedet. Niin vaan ei voinut istahtaa eväskoreineen vaan paikat varattiin etukäteen.
Pressimatkan aikana söimme useassa nimekkäässä ravintolassa. Paikallisten raaka-aineiden ja rikkaruohojen hyötykäyttö nousivat monesti esiin kun ylpeät keittiömestarit esittelivät luomuksiaan. Pärnussa, ravintola Raimondissa keittiömestari Herkki Ruubel yllätti meidät tervehdyksellään. Jäkälää! Itseasiassa poroilla on hyvä maku. Jäkälä maistui epämääräisesti tutulta yrtiltä. Suola oli kuulemma ainut mauste. Mutta söimme me muutakin. Varsinaiseksi alkuruuaksi tomaattikeittoa. Yllätyksellinen, kylmä keitto. Pääruoaksi lammasta, kanaa tai…
Haapsalun kaupungin pormestari Urmas Sukles joutui ulkoruokintaan, kun bussilastillinen toimittajia ja bloggareita lapsineen valtasi Kärme Küülik –ravintolan. Mikäs siinä oli pormestarin päivää paistatella, sillä viime torstaina oli kuulemma Viron ensimmäinen kesäpäivä. Kaikkialla valmistaudutaan tulevaan sesonkiin. Kesäterasseja kunnostetaan sillä pian hiljaiset kadut täyttyvät matkailijoista. Haapsalussa edullista lomailla Nuoret ovat lähteneet maailmalle ja sen myötä on paljon taloja jäänyt…
Erästä tilaisuutta varten piti löytää alkoholittoman kuusenkerkkäkuohun seuraksi alkoholillinen suomalainen kuohuviini. Kerkkääkin ajeltiin hakemassa matkojen päästä, mutta vielä hankalammaksi osoittautui tuo alkoholillinen vaihtoehto. Parissa Espoon Alkossa listoja tutkittiin yhteistuumin, mutta ei. Ei edes viikon varoajalla, joka tavanomaisesti menee tilaustuotteissa. Meitä toimittajia roudataan ympäri Suomea maistelemassa pientuottajien erikoisuuksia. Matkamessuillakin esitellään tilaviinejä kymmenittäin ainakin ammattilaispäivinä. Jo pelkästään…
Rakastan jäätelöä ja yllätyksiä. Italia jäätelöineen on minulle tietenkin maanpäällinen taivas. Siellä erityisesti Sirmione, pieni kylä Garda-järven eteläpäässä, on tarjonnut tähän mennessä ikimuistoisimmat jäätelöelämykset. Sinne voisin matkustaa jo pelkästään jäätelön takia uudestaan ja uudestaan. Tiistaisessa Rantapallon bloggari-illassa söimme Sokos Hotel Presidentin keittiömestarin loihtimaa gluteenitonta ruokaa. Yllätys sinänsä, sillä olen luullut että gluteenittomuus rajoittaa – puhutaanhan ruokarajoitteista – mutta lajeja…
Tuleva vaelluskumppani tutkii matkaesitteitä. ”Viisi tähteä tuossakin hotellissa”, kuuluu toiveikas huokaus. Olemme lähdössä Santiagon teille, hän ensi kertaa. Jaa. Tähtiä majapaikoissa löytyy yhtä monta kun harottavien kattolankkujen välistä pilkottaa. Vaatimattomasti matkataan. Se kuuluu asiaan. Onhan toki niitäkin, jotka satsaavat oppaisiin, parempiin majapaikkoihin ja kuljettavat rinkansa taksilla. Minua kiehtoo kuitenkin vapaus. Kun kaikki on selässä eikä…
Aurora Karamzinin puistossa vaeltaa mielellään kauniina kevätpäivinä kuten eilen. Hieman lämpöisemmällä se on oiva eväsretkikohde. Reilut sata vuotta sitten elänyt Aurora Karamzin osti isäpuoleltaan C. J. Walleenilta Träskändan kartanon, jossa hän vietti kesäpäiviään aina kun maailmalta Suomeen ehti. Parin kilometrin pituinen tolpilla merkitty kierros tutustuttaa eri puulajeihin. Puiston penkillä voi heittäytyä entisaikojen kaunottaren ja hyväntekijän maailmaan…
Kaksitoista vuotta sitten makasin aurinkotuolissa Gambiassa ja mietiskelin, että olisipa mielenkiintoista päästä kurkkaamaan paikalliseen kotiin. Olin toki monesti aiemmin osallistunut eri puolilla maailmaa järjestettyihin retkiin, joissa käytiin ihmettelemässä bussilastillisen voimin paikallisuutta – ja useasti ikävä kyllä meidän suomalaisten silmissä kurjuutta. Sitä en halunnut, vaan pienen porukan juttutuokiota, jolloin olisi päässyt pintaa syvemmälle matkakohteen kulttuuriin. Gambiassa…
Tuttava oli varannut aikoja sitten Rovaniemen junasta auto- ja makuupaikan – itseasiassa koko hytin, koska ei ole sosiaalisimmasta päästä. Viikonloppuna tuli mieleen, että siippakin voisi tulla mukaan, hytissä kun on kaksi sänkyäkin. Soittamaan VR:n asiakaspalveluun. Homma meni kuitenkin mutkikkaammaksi. Siippa ei niin vaan voi ostaa tuttavan ylimääräistä makuupaikkaa, vaan hänelle tulee varata viereisestä makuuvaunusta oma…
Pääsiäisenä sulattelemme yleensä pashaa pitkillä kävelylenkeillä. Niin tänäkin vuonna. Glims talomuseo, yksi käyntikohteistamme valitettavasti oli kiinni. Pihamaalla käyskennellessä sai tuntuman menneeseen, mutta myös tulevaan – näihin kevään aikaisiin kukkijoihin. Monta monituista vuotta sitten saimme pääsiäisvieraita Italiasta. Paolo – pikku napero silloin, nykyään aikamies, viime kesänä vihille Stephaniensa taluttanut – purskahti itkuun Seurasaaressa. Hän luuli, että…
Rantapallon ja Eckerö Linen järjestämän blogiristeilyn yksityiseksi teemakseni muotoutui yllättäen ”Eihän minulla ole kännykkää”. Omasta tahdostani, sillä päätin kokeilla puolta päivää ilman tekniikkaa. Kamera, tietsikka ja känny jäivät kotiin. Miniristeilyä minivarustuksin. Miniristeily on Eckerö Linen suht tuore palvelu. Laivassa vietetään kuutisen tuntia, maihin ei pääse. Monet hyödyntävätkin M/S Finlandian loungea ja kokoustiloja palavereissa tai koulutustilaisuuksissa….
Kokeilin lippuhinnoittelun uusiksi pannutta yhtiötä, Onnibus.comia, jonka parikymmentä punaista bussia sukkuloi suurempien kaupunkien välillä. Bussilippu seitsemän euroa (kiitos Matkailutoimittajien Kilta), kyyti oli tasaista (kiitos ulkomaalaistaustainen, kohtelias kuljettaja) ja wifi toimi. Vessakäynnit bussissa ovat yleensä painajaista. Niin nytkin. Juuri ja juuri mahtui koppiin, vaikken ole järin iso ihminen. Etuna tietysti on se, ettei pysty kaatumaan pitkälleen…