Näkemistä, kokemista ja lukemista
Kun turistit siirtyvät rantatuoleistaan hotelleihinsa valmistautumaan iltarientoihin, rannalle ilmestyvät yövuorolaiset, kulkukoirat. Ne jolkuttelevat tyhjällä rannalla. Joskus aamuyön tunteina rantahotellien vieraiden yöuni saattaa keskeytyä koiralauman keksinäisiin välienselvittelyihin. Aamulla rantahiekka on täplittynyt tassunjäljistä. Varhaisimmat uimarit saattavat törmätä läjiin, johon ei mielellään astuisi. Ne kuitenkin pikaisesti rantabaarien avauduttua lakaistaan jäljettömiin.
Paikka irtosi hampaasta. Matkailijan kauhunhetki. Niin siinä kävi, että lihassa oli yllättäen luunsiru ja reipas puraisu irrotti paikan. Eikä antanut armoa. Hymyyn ilmestyi reikä kahden etuhampaan väliin. Seuraavana aamuna pitäisi jatkaa matkaa muiden mukana tiukassa aikataulussa. Mistä löytyisi hammaslääkäri? Onneksi lähtö seuraavaan kohteeseen oli vasta lähempänä puoltapäivää ja respassa neuvokas virkailija sai järjestettyä ajan omalle…
Päivän toisena tutustumiskohteenamme oli BioAroma, kosmetiikkayritys ja yrttimuseo.Luonnontuotteisiin panostavan yrityksen valikoimista löytyi hoitotuotteita lähes kaikkeen mahdolliseen, silmäpusseista peräpukamiin. Manoussos Pediaditis, yrityksen omistaja, kemisti jolla on myös kaupallinen koulutus takanaan, esitteli yrttien käyttöä varsin kattavasti. ”Niin puhdasta kosmetiikkaa, että sitä voisi vaikka syödä”, hän kehui. Tai miksei myös juoda. Jotakin yrteistä – taisi olla origanum dictamnus…
Kritsán kylän raittia reunustavat ovissa, seinillä, kaikkialla roikkuvat pitsit ja perinnekäsityöt. Hinnat vaikuttavat sen verran matalilta, että lienevätkö kaikki paikallista käsityötä kuten myyjät kertovat. Senkin uhalla, että saan taas yhden omituiselta näyttävän matkamuiston kotiini, ostin beigen pitsisomisteisen pyöreän pöytäliinan. Sopivan pyöreän pöytäliinan löytäminen on osoittautunut oikeaksi urakaksi. Päivä oli jo pitkällä ja istahdimme omasta mielestämme…
Pian koneen laskeuduttua posottelimme melko maltillista vauhtia Heraklionin kentältä kohti Neápolia. Oppaanamme toimiva Katerina Tsagaraki kertoi, että moottoritietä kutsutaan Kansallistieksi. ”Jos jotain hyvää 1970-luvun taitteen sotilasjuntan ajata tulee löytää, niin se on tämä tie. Siitä on uskomaton apu vielä tänäkin päivänä”. Banaaniviljelmiä vilahti pikkubussin ikkunasta. Kreetalaisia banaaneja viljellään kasvihuoneissa – oppaamme kutsu niitä hot houseiksi….
Kreetalla rantaviivaa riittää: tuhat kilometriä, joista 300 kilometriä hiekkarantaa. Mummot suuntaavat vesijumppaamaan Sougiaan, Geranin, Agios Pavlosiin, Plakiasiin tai Pamnoniin. Nämä rannat syvenevät nopeammin kuin monet lapsiperheiden suosimat rannat. Vihjeet antoi oppaamme Vasso Katsantoni (eikö olekin hauska sukunimi). Oppaan mainitsemissa paikoissa en käynyt mutta miellyin Sitian uimarantaan. Auringonnousun aikaan seisoin monena aamuna kaulaani myöten vedessä ja…
Tätä Kreetan reissua suunniteltiin pitkään, siirrettiin ja siirretiin, milloin mistäkin syystä. Vihdoin viime keväänä tilasimme ja maksoimme lentoliput. Matkaan oli lähdössä lisäkseni kuusi muuta matkailutoimittajaa. Kreikan matkailutoimiston ohjelman sisältö oli summittainen ja sellaisena se pysyi lähdön aattoon asti. Lisäjännitystä toi Suomessa ammattiliittojen lähtöpäiväksi asettama mielenilmaus, jonka pelättiin hankaloittavan kaikenlaista liikkumista. Minuutilleen saavuimme kuitenkin Heraklionin lentokentälle….
Satuinpa Kreetalla Karidin kylään äänestyspäivänä. Kuudenkymmenen vakituisen asukkaan kylässä kylän pomo – presidentiksi kutsuivat – kävi pudottamassa painavan sanansa vaaliuurnaan. Ja sitten kahville ja miettimään mitenkähän vaaleissa käy. Hyviä uutisia jaettiin kahvittelun lomassa. Karidin kylässä sijaitsee Sitian geopuiston infopiste. Sitia Nature Park liitettiin maailman geopuistojen…
Espanjan kuulut Santiago de Compostelaan johtavat pyhiinvaellusreitit on merkitty keltaisilla nuolilla tai simpukankuvilla. Monet kuvaavat kuinka he vaeltavat pikkukylissä nilkkoja myöten lehmänlannassa. Mutta tällaistakin menoa löytyy. Kuva on Bilbaon läheltä olevasta Portugaleten kaupungista, jonka läpi pohjoinen reitti kulkee. Kaupunki näytti ikivanhoine siltoineen niin viehättävältä, että sinne voisi suunnata muutoinkin kuin camino-vaelluksella.
Reissumuistot tulvahtivat mieleeni kun käväisin Espoossa Sellon Cittarissa, joka päivitettiin vastikään ilmavaksi ja valoisaksi. Hyvä niin, mutta olisivat voineet uusia kassajonotustakin. Puolan Katowicessa törmäsin varsin demokraattiseen jonotussysteemiin Silesia City Center-ostoskeskuksen päivittäistavarakaupassa. Yksi jono kuin Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta jokainen vuorollaan siirtyy vapautuvalle kassalle. Ja kassoja oli vaikka kuinka monta. Jono eteni rivakasti eikä kohdalle osunut sitä…
”Olemme Suomen vilkkaimman sisävesisataman äärellä”, meille kerrottiin eilen Lahdessa Kokouspiste Oy:n järjestämällä tutustumismatkalla. Mukana oli 15 tilaisuuksien järjestäjää. Tilaa bussissa oli reilusti, sillä matkasimme Pohjolan Matkojen täysikokoisella linja-autolla mennen tullen. Perillä nautimme Solo Sokos Hotel Seurahuoneen, Sibeliustalon ja Mukkulan Kartanon vieraanvaraisuudesta. Turusen Risto, Permannon Leena ja Keskitalon Aki esittelivät ylpeinä tiluksiaan. Mikä olikaan esitellessä, kaikki komeita….
Kaunis kesäpäivä. Leikimme turistia Helsingissä. Reipas aamulenkkimme Espoon Viherlaaksosta – pääosin radanvartta pitkin – päätyy kahvila Pirittaan. Se on puolillaan brunssia nauttivia, enimmäkseen lapsiperheitä mummoineen päivineen. Lähes neljän tunnin kävelyn jälkeen huikoo, mutta jatkamme matkaa. Kuin Gardalla Leonardo, italialainen ravintola Makkaratalossa yllätti. Äyriäiskeitto (Zuppa di Pesce) maistui kerrassaan herkulliselta, aivan kuin olisi siirtynyt rautatieaseman kupeesta Gardalle ellei…
Minua voi nyt kutsua korutaiteilijaksi. Käväisin Endlan opissa Pärnussa alkukesästä ja siellä tekemääni korua lippalakkeineen on kehuttu Turusta Baskimaahan. Endla Murd, pop-jazz -laulunopettaja, on oikea monilahjakkuus. Hän ompelee ja tuunaa myös vaatteita sekä opastaa korujen tekemistä matkailijoille ja muille oppimishaluisille, omatekoista korua haluaville. ”Koulujen kesälomien aikaan on mahdollisuus pitää myymälää avoinna kauemmin”, kertoo värikäs persoona, värikkäässä puodissaan. Puoti sijaitseen keskeisellä…
Jos haluaa välttyä jonottamiselta Sagrada Familia –kirkkoon (joka on siis kuuluisa sekä arkkitehdistaan Antoni Gaudista, että siitä että on yhä kesken) lippu kannattaa tilata netistä. Online ticket 15 euroa, ja pääsee jonon ohi. Parc Güell, ns.”Gaudí-puisto” sijaitsee kukkulan päällä. Kannattaa katsoa mistä päin lähestyy puistoa, ettei käy niinkuin meille. Yritimme kävellen Sagrada Familialta suorinta reittiä Gaudí-museoon ja…
Katsomme maisemat takaperin. Bussin ikkunasta näemme Laredon ja Bilbaon, ja muita paikkoja joita, olimme kävelleet viikon ajan. Nyt kaikki taittui tunnissa. Ensimmäisellä Santiagon teiden vaelluksella joku koki, että camino symboloi elämää. Niin se varmaan on monen muunkin mielestä. Helppo jäsentää sitä tässä bussimatkan kuluessa. Caminon alussa kaikki tuntuu hitaalta ja siltä, että aikaa on –…
Laredosta ajaa tiheään busseja Santanderiin, paikallislinjoja ja pikavuoroja. Sittemmin huomasimme, että myös Barcelonaan olisi täältä päässyt bussilla. Se on hyvä tietää siinä vaiheessa, kun joskus tulevaisuudessa jatkamme caminoa. Kun aikaa oli,matkasimme paikallislinjalla. Kattava kierros pikkupaikkoja Santanderin liepeillä.Meitä peloteltiin Jaakonpäivän juhlallisuuksien tuomilla ruuhkilla ja tilasimme liput etukäteen. Taas kerran turhaan. Santanderin albergue (yksi niistä) oli muutaman sadan…
Túnel – tunneli johtaa näköalapaikalle. En tajunnut, miksi minun pitäisi mennä katsomaan jotain tunnelia. Häh! Albergue ”Casa de la Trinidad” Monjas Trinitarias Laredo (trinicom@telfonica.net) on aivan ihania seinämaalauksia.
Baskimaa vaihtuu Cantabriaan. Jylhiä maisemia. Taas kiivetään.Ukkonen yllätti ylhäällä vuorilla viimeisenä kävelypäivänämme. Osoittautui, että sadevaatteet oli hyvä olla mukana sittenkin. Meillä on ollut uskomattoman hyvä tuuri. Ei yhtään sadepäivää ennen tätä. Alkumatkasta helle otti oksat pois. Sen jälkeen 24 astetta tuntui jo vilpoisalta. Aamusta kun lähtee, ehtii vaeltamaan ennen puolenpäivän hellettä kohtuullisen päivämatkan.Ensimmäinen yö…
Äksyjen ämmien bocadillojen voimin pääsimme Liendoon, jossa meidät palkittiin hienolla, ilmavalla alberguella. Kahdeksalla eurolla majoituimme dormitorioon, makuusaliin jossa runsaasti liikkumatilaa. Yleiset tilatkin hulppeat. Jopa pyykkikone, eikä maksanut edes erikseen. Liendo oli rauhallinen, pikkukylä. Varmaan suuri osa vaeltajista jatkoi matkaansa Laredoon.
Ihanat maisemat alussa, varmaan tämän caminomme parhaat. Lopussa tienlaitaa. Leipä toimitetaan tähän pussiin. El Pontarron Tätä paikkaa en jää ikävöimään.Albergue, jossa ei kaiketi ketään joka huolehtii paikasta, kamala, likainen. Tyly täti baarissa antoi avaimen ja vessapaperia. Yhtä äksy sisko teki meille illalliseksi patongit. Tänään ei ollut ruokapäivä. Tosin kulutimme kylän ainoassa baarissa enenmmän kuin…