Kuopioon on aina hauska matkata. Yksi muistoistani liittyy opiskeluaikoihin. Olin menossa katsomaan kämppää ja epäröin bussivalintaani. Kysäisin paikalla odottavalta mieheltä mahtaako lähestyvä bussi mennä Taivaanpankontielle.
– Suattaa männä, suattaa olla mänömäti, vastasi hän. (Savolaiset suokoot anteeksi oikeinkirjoituksen)
No joo. Löysin perille, opiskelin ulkomaankaupanasiapaperit, bailasin Holvikellarissa kuuman kesän ja käväisin maailmallakin ennen kuin minua valistettiin aivan muussa yhteydessä että Suomessakin kulttuurit eroavat. Olin kuulemma toiminut kummasti kuopiolaisikäihmisen näkökulmasta: töytäissyt äkkiä paikalle ja kiireesti – ihmisen ohittaen – hakenut vastausta omaan juttuuni. Olisi pitänyt huomata mies, kysellä ilmoista ja muusta mukavasta ja vasta sitten mennä omaan asiaan.
Se oli kauan, monta työpaikkaa ja kurssia, sitten. Tänään ei tarvinnut etsiä busseja, vaan pirssillä päräytin Rauhalahteen matkailuseminaariin.
Ikäväkseni seminaari ei osunut naistentanssi-iltaan, mutta ei siinä kauan nokka tuhissut kun pantiin tanssit pystyyn karaokebaarissa. Naistenhaku luonnollisesti! Silloin päästään jotenkin rivakammin asiaan.
Kaloreita oli päivän mittaan saatu joka välissä: aamiaisen lisäksi lounaalla, iltapäiväkahveilla, Kuopion kaupungin vastaanotolla ja savusaunan jälkeen Jätkänkämpällä. Niistä täytyi pyrkiä eroon.