Koulussa opetettiin, että alkoholin mukaan Eurooppa jakautuu kolmeen vyöhykkeeseen: Etelä-Euroopan viini-, Keski-Euroopan olut- ja pohjoisen vodka-vyöhykkeet.
Viiniköynnös ei kovin kylmässä viihdy, siksi meillä luontaisempi juoma on ollut kirkas viina. Viime vuosikymmenet ovat kuitenkin osoittaneet, ettei ilmastonmuutosta ole tarvinnut enempää odotella, viinin kanssa hifistely alkoi jo aikoja sitten.
1970-luvulla alkoholikokeilunsa aloittaneet muistelevat Nutkua (punaviini) ja Bule-Bulea (valkoviini), jotka olivat lähes ainoat nuorison rahavaroilla mahdolliset valinnat.
Kasarivuosilaiset muistelevat sen sijaan itse valmistetuista viineistä saatuja jysäreitä. Mitä lie sitten tapahtui, mutta tavallisen ihmisen kukkarolle soveltuva viinivalikoima laajeni ilahduttavasti. Viinin valmistamisharrastus hiipui.
Pari kesää sitten mummolta meni spasmat sekaisin, kun hän käveli ihan vaan huvikseen Hernesaaresta keskustaan. Mikä juhla? Raavaat miehet – sellaisetkin, jotka näyttävät syntyneen tuoppi kourissaan – siemailevat kuohuviiniä.
Joku oli keksinyt aloittaa kuoharitarjouksen: eurolla lasillinen. Vau! Tosi makee, sika makee, tautisen hyvä… juttu, mitä niitä ilmaisuja nyt käytetäänkin.
Homma jatkuu yhä sillä nyt kuponkeja on alkanut ilmestyä asiakaspostituksiin. Tässä vaiheessa isomummo älähtäisi, kaikenlaiset kupongit kuuluvat pula-aikaan, ei nykypäivään. Muistona tuosta ajasta keittiön seinäämme koristavat perinnöksi saadut sodanaikaiset ruokakupongit.
Viinimessut ja tastingit, joiksi viinilaatujen maistelua kutsutaan, ovat yleistyneet. Kirjamessutkin sai joitakin vuosia sitten kylkeensä viinimessut joitakin. Siinä sitten mummo hortoilee kuin muuli kahden heinäkasan välissä: mieli vai kieli makeaksi.
Kalja kunniaan, huutavat suomalaisille ominaisempaa juomakulttuuria halajavat. Suomalaisen ruuan, niin myös joulukinkun seuraksi sopii olut. Oli isoisänkaljaa, valtavassa pullossa myytävää prosentitonta juomaa tai itse valmistettua, jota vielä tapaa suurkeittiöpaikoissa. Sittemmin saatiin keskikaljaa kun se vapautui joskus vuosikymmeniä sitten ruokakauppojen valikoimiin. Nykyään valitaan kymmenien joukosta sopivaa kinkunpainiketta yhtä hartaasti maistellen kuin viiniä.
Kirjamessuilta – valitsin sittenkin mielen makeaa – löysin kattavan opuksen oluen historiasta. Mika Rissanen – Juha Tahvanainen: Kuohuvaa historiaa.
Miksi mummo nostaa alkoholin matkablogin aiheeksi? Siksi, koska se näyttää kuuluvan olennaisena osana matkailuun. Vai oletko kuullut jonkun hehkuttelevan vissyveden makuvivahteilla kesälomamatkansa jälkeen (siis tosissaan).
Monen suomalaisen loma alkaa kolpakon ääressä. Kurkkaa vaikka huviksesi lentokentän portin lähistöllä baariin tai satamakuppilaan. Mummot, vaarit, nuoret, vanhat siellä siemailevat oluttaan kellonajasta riippumatta. Ennen vanhaan hienot mummot eivät nauttineet alkoholia ennen puoltapäivää. Mutta maailma on kutistunut, nykyään aina jossain on puolipäivä. Kippis!