Kotona taas. Pesukone vinkuu kuin armoa anoen vai liekö laakerit lopussa. Pyykkivuori on melkoinen vaikka meitä matkalta palaajia on vain kaksi.
Valittiin vaelluslomaa varten varmana pitämämme suunta. Lappi. Siellähän tapaa olla viileää, ja viileä sopii vaeltajalle. Vaelluskamat kyytiin ja menoksi.
Vaelluskamat matkasivat peräluukussa Suomen länsipuolta Lappiin ja sieltä Ruotsin kautta Uumajaan ja Vaasan kautta kotiin. Kerran pari käytössä, silloinkin vain tunnin verran. Levillä tuijotimme mökissä telkkarista kun etelässä oli vain 25 astetta. Sama jatkui Ruotsissa aina Vittulaa myöten. Eikä näy loppua tulevan vaikka jo kotiuduimme. Helle siirtyi mukanamme.
Jaakonpäivä: Voi Jaakko, missä huitelet sen kivesi kanssa? Tule jo nakkaamaan se tuohon Lippajärveen, jotta saisi edes hieman viilennettyä itseään. Nyt vesi on yhtä lämmintä kuin helteinen ilma. Ovat muuten muuttaneet jo telkkarissakin sanastoaan. Enää ei ”helle helli suomalaisia” kuten alkukuusta, nyt ”helle tukahduttaa…”.
Uimarannalle piti kulkea kaistoissa. Veteen tuskin mahtui, se oli täynnä vilvottelua kaipaavia. Joutsenperhe – isä, äiti ja seitsemän poikasta hikoilivat keskemmällä.
Suomalaiseen mieheen on aina voinut luottaa. Jaakko hoida hommasi!
Nuorisolle tiedoksi isomummun mukaan Jaakonpäivänä – siis tänään 25.7. – vedet alkavat kylmetä kun Jaakko heittää kylmän kiven järveen. Suomessa on kuulemma 188 000 järveä. Mistä meillä riittää Jaakkoja niin paljon?