Näkemistä, kokemista ja lukemista
Haluan olla kunnossa sitten kun taas uskaltaudun vaeltamaan. Mielessäni ovat niin Patagonia kuin Espanjan caminoreitit. Uusi mielenkiintoinen Latvia-Viro rannikkoreitti samoin kuin Suomesta alkaen Pyhän Olavin reitti kiehtovat. Jalat väpättävät jo. Olen osallistunut kaikkiin kohdalleni osuviin nettihaasteisiin. Viimeisin niistä on Kävelykilometrikisa, jonka ensimmäinen viikko on takana. Kävelin 33 kilometriä. Se on enemmän kuin tavoitteeni. Kävelen yleensä…
Kaikenlaista kisaa on pukannut alkuvuoden aikana ja taas on uutta tarjolla. Kävelykilometrikisa käynnistyi vappupäivänä ja jatkuu lokakuun loppuun asti. Yksinkertaiset säännöt: kävelet ja kirjaat ylös tuloksen joko kilometreissä tai minuuteissa tai kummassakin. Voit kävellä yksin tai joukkueissa. Mummo päätti perustaa oman yhdenhengen joukkueen, joka löytyy kisatuloksista nimellä Se matkabloggaava Mummo. Tavoitteena on kävellä kuusi kilometriä…
Lunta tuiversi, kun saavuin Saariselälle viikko sitten lauantaina. Lunta tuiversi myös eilen aamutuimaan, kun kiskoin suksipussia ja matkalaukkua lumihangessa. Yön aikana lunta oli ehtinyt kertyä kinoksiksi asti. Matka Tunturimajalta lentokenttäbussin pysäkille on vain muutama sata metriä, mutta siitä huolimatta olin helpottunut, kun jostain lumihankien keskeltä ilmestyi Erkki Kemijärveltä ja tarjoutui kantamaan matkalaukkuni. ”Tuollaisen laukun kanssa…
Toistaitoiselle Lapinkävijälle soveltuva reitti löytyi Kiilopäältä. Matkasin Saariselältä Kiilopäälle Skibussilla – Fell Centre luki pysäkkitiedoissa. Matkalla vilahteli Shopping Centereitä ja Northern Light ja Artic Resort East Villageja. Kattava kierros metsämaisemia paljasti kuitenkin, että olemme Suomessa, maassa josta noin seitsemänkymmentä prossaa on metsää. Täällä hieman matalampaa kuin etelässä. Matkalla ehdin miettiä, miten joku eteläeurooppalainen matkailija kokee…
Plussaa säätiedotuksissa, mutta laduilla luistaa. Aloitin varovasti parfyymilatua kohti Laanilaa. Hajuvesilatu nimi tulee todennäköisesti siitä, kun aikoinaan Laanihovissa on järjestetty Lapin lomailijoille tuttuja monotansseja. Varmaan jotkut ovat tuikanneet dödöt kainaloon ja lähteneet hiihtäen tanssimaan, tiedä häntä. Matkahan ei ole pitkä, vain kolmisen kilometriä. Huomaan, että nanogripit eivät pidä uudesta lumesta eivätkä pysähtelystä. Kun jäin kuvaamaan…
Sunnuntaina pohjoistuuli riipoi yhä, kun lähdin laduille. Latujen lähtöpisteeseen palanneet, jo Kiilopäällä käyneet kuvailivat viimaista hiihtolenkkiään. Minä puolestani pääsin nanogripeilläni vain pienen matkan parfyymilatua (Laanilaan johtava kolmen ja puolen kilometrin latu). Suksenpohjat ottivat tiukan otteen kaikesta irtoavasta lumesta ja varastoivat sen menoa estäviksi paakuiksi suksieni pohjiin. Tunturimaja suksisuojasta löysin kävelysauvat ja niillä lähdin Auroran lenkille…
Muutama kuva Tunturimajasta, jossa vietän ensi viikon. Tunturimajassa voi majoittua Journalistiliiton jäsenet. Alueella on myös liiton mökkejä. Sain virkistysapurahan, kiitos siitä. Maisemanvaihdos näin korona-aikaan on mannaa. Luulin tulevani jonkinlaiseen mökkiin, paljon pienempään kuin tämä Tunturimaja on. Täällä on väljät oleskelutilat ja se tuntuu hyvältä etenkin korona-aikoina. Tällä hetkellä meitä on kolme majoittujaa, rauhallista siis. Tunturimajaan…
Ivalon kentällä bussin avoin ovi houkutti kävelemään ohi taksijonon. En tiedä kumpi olisi ollut fiksumpi valinta, ottaa taxi vai bussi. Matkaa Saariselän keskustassa olevalle Journalistiliiton Tunturimajalle on noin 25 kilometriä. Ongelmana oli lähinnä se, että majaan saa avaimet vasta neljän pintaan iltapäivällä ja lento saapui jo yhdeltätoista. Bussiin päädyin hyppäämään. Kohdalle sattui sympaattinen kuljettaja, joka…
Viimeiseen asti vänkäsin itseni kanssa lähdenkö vai enkö. Päädyin lähtemään. Oli aikoja, jolloin yksinmatkustaminen tuntui luksukselta. Se tietenkin johtui työmatkoista ja niihin liittyvistä ryhmäytymisistä. Liika on liikaa. Saariselälle lähdin sekavin tuntein. Korona on kutistanut sekä matkat että sosiaalisen kanssakäymisen. Lisäksi vielä tämä Saariselän loma oli suunniteltu tehtäväksi yhdessä mieheni kanssa viime vuoden tammikuussa. Hän menehtyi vain…
Matka jatkuu. Pari postausta sitten olin Emmi Itärannan mukana tulevaisuudessa ja Marsin maisemissa. Nyt siirryin kolme sataa vuotta taaksepäin ja maan kamaralle, Finnskogeniin. Täytyy tunnustaa, että on mennyt ohi sekä maantieteen että historian tunneilla tämä Ruotsin ja Norjan raja-alue. Löysin Finnskogenin kartalta huomattavasti etelämpää kuin olin sen ajatuksissani sijoittanut. Toinen ohitse mennyt asia on metsäsuomalaiset….
Tänään on hieno päivä, mutta niin oli eilenkin, kun Kara-Kamerat-kerhon kahdeksan jäsentä hajaantui kuvaamaan Talin kartanon ympäristöön. Lääniähän Talissa riittää. Se on hyvä sekä koronan että kuvaamisen vuoksi. Tilaa kun on, niin tulee vähemmän kollegojen kyynärpäitä kuviin mukaan. Kyynärpäät ovat osoittautuneet tavalliseksi kuvauskohteekseni pressireissuilla, joissa kymmenkunta toimittajaa ahtaissa oloissa kiirehtii saamaan materiaalia kasaan olemattomassa ajassa….
Unohdin rommirusinat pashasta. Rusinat marinoituivat erillisessä purkissa ja ne oli tarkoitus laittaa rommihalukkaille vasta tarjoiluvaiheessa. Mutta sieltä ne löytyivät korin pohjalta, kun vieraat olivat menneet matkoihinsa. Tavanomaisesta poiketen, söimme kolmen hengen pitkäperjantailounaan ulkona, jossa oli mahdollista pitää riittävät turvavälit. Kun rutiinit muuttuvat, unohtuu helposti yksityiskohtia. Mutta ei hätää, rommirusinat tuli syötyä. Itse asiassa varsin herkullinen…
Olen maannut ja istunut, ja taas istunut ja maannut nenä kiinni kirjassa jo reilunkokoisen koronavuoden. Hukkaan ei ole aika mennyt, sillä matkailtu on. Vastikään kävin Stalinin Neuvostoliitossa, josta siirryin USA:n kautta Suomeen. Näistä löytyy aiempia postauksia. Nyt singahdin Marsiin Emmi Itärannan fantasiateoksen Kuunpäivän kirjeet matkassa. Matkalla fantasiamaailmassa Aiemmin en ole lukenut kovinkaan paljon fantasiateoksia, paitsi…
Herkkujen lisäksi juhlakausissa kuten pääsiäisessä ja joulussa on hyvää se, että koristeita hakiessa kaappien kätköistä löytyy myös muistoja. Varsinaisia matkamuistoja en suosi, pölyn pyyhkimistä on riittävästi muutenkin, mutta ostan satunnaisesti joulu- tai pääsiäiskoristeita. Yksi niistä on kuvan ankka, jonka tehtävänä on toivottaa sinulle hyvää pääsiäistä. Ankan ostin muutamia vuosia sitten Bad Mergentheimista, Saksasta. Kiersimme kesälomalla…
Matkustaminen on tuonut eteen monenlaista ruokaan liittyvää, ihan kirjaimellisestikin. Lautaselta on löytynyt aivoja, korvia, hyönteisiä ja mitä lie sellaista, josta ei tiedä ja on parempi olla kyselemättä. Myös aikamatkailu avartaa, tuo perspektiiviä ruokapöytään. Lantuista luomulanttuihin Varhaisimpiin ruokajuttuihini kuuluvat isovanhempieni kertomat sota-ajan lanttutarinat. Niistä on onneksi päästy ja lanttu on taas arvossaan. Piakkoin sodan jälkeen alkoi…
Kertakaikkisen kiehtova teos, kiehtovaa tekstiä ja hienoja luontokuvauksia. Lukuelämys, mitä muutakaan voisi sanoa Anni Kytömäen Margarita -romaanista. Rankkoja aiheita totta kai, kuten naisten aborttioikeus tai oikeudettomuus, joka kirjan päähenkilön Sennin kohdalla johti ”valtion lapsen” synnyttämiseen, menettämiseen, uudelleen kohtaamiseen ja jälleen menettämiseen. Kiitos naapuriavun, sain Margaritan luettavakseni kauan ennen kuin kirjaston tuhatpäinen jono olisi edennyt varaukseeni…
Hyvää tasa-arvon päivää! ja Minna Canthin päivää! Kiersin aikoinaan Outi Vuorikarin opastamana Minna Canthin jalanjälillä Kuopiossa. Monta yllättävää asiaa tuli eteen, kuten se että aikoinaan Kuopioon on lähetetty nuoria opiskelemaan ruotsia. Kanttilan museossa en voinut olla nauramatta Nyt Minna Canth -kierroksen voi tehdä AR (lisättyt todellisuus) -kävelynä. Ohjeet tästä linkistä Oma kävelyni tapahtui todellisessa Kuopiossa…
Suon villi laulu on yhdysvaltalaisen Delia Owensin esikoisromaani. Tapahtumapaikkana on pohjoiscarolinalainen marskimaa, vetinen alava lietemaa, jonkalaista en muista aiemmissa lukemissani romaaneissa usein esiintyneen, ainakaan näin suuressa roolissa. Tapahtumapaikkana se on mielenkiintoinen eritoten kirjailijan tarkkojen luontokuvausten vuoksi. Marskimaan linnut, kasvit ja hyönteiset avautuvat lukijalle tarkkojen nimien ja ominaisuuksien kautta. Mukaansatempaavaa kerrontaa, jossa piirtyy kuva myös pikkupaikkakunnan…
Anita Konkan Musta passi -kirjaa lukiessani huokaisin monta kertaa ”ai, tästä oli kysymys.” Kirja kertoo, kirjailijan sedän, inkeriläisen Eero Konkan tarinaa hienosti, joskin paikoin vähän sekavasti yhdisteltynä kirjailijan omaan elämään liittyviin pohdintoihin. Näin lähes sadan vuoden eri ajanjaksot tulevat esiin. Anita Konkka tuo myös lähihistoriaa esiin. Hän pohtii muun muassa Bosnian sodan yhtäläisyyksiä Eero Konkan…
Kylläpä oli hieno maisema tänään aamulla kun avasin verhot. Täysikuu pastellitaivaalla. Siitä on hyvä aloittaa päivä, tämä Kalevalanpäivä. Ilmat ovat muutenkin hemmotelleet meitä tänään. Innostuin tekemään pitkähkön lenkin ja huomasin, että niin oli innostunut moni muukin. Käveleminen on minulle mieleen. En kuulu tavoitteelliseen rotuun, enkä siksi osaa vastata vaikkapa naapurin kyselyyn ”paljonko sinulla on takana”. …