Näkemistä, kokemista ja lukemista
Nimipäiväonnittelut Voitto, Valentin ja Tino! Muille kaikille hyvää ystävänpäivää! Ystävänpäivä ei ole varsinaisesti suomalainen juhla vaan se on muuntautunut oletettavasti Antiikin Rooman aikojen Juno-jumalan juhlasta ensin Valentinin juhlaan, käynyt sitten kaupallistumassa Amerikassa ja Suomeen saapuessa rakkaus on laajentunut käsittämään rakastavaisten lisäksi myös ystävänrakkauden. Hyvä niin! En millään muotoa olisi halunnut kotikadulleni vuohennahkaan sonnustautuneita miehiä (en…
Tämän kirjan lukisin tai ottaisin mukaan Saarenmaalle matkatessa. Siis sittenkun sinne taas pääsee vaikkapa valokuvauskurssille, jonne jo kertaalleen olin menossa, mutta peruuntui. Saarenmaata olen toki kolunnut aiemmin, montakin kertaa. Saarenmaan juttuja löytyy tästä linkistä. Mummohan haluaa aina lukea jonkun matkakohteen kirjailijan tai kohteesta kertovan kaunokirjallisen teoksen mikäli sellainen on saatavilla. Pronssitähdessä liikutaan neuvostoajan Saarenmaan ja…
Levi hiljeni viikolla 3. näin kertoivat paikalliset toimijat, mutta silti yllätyin. Puolen tunnin kävelyni aikana kohtasin Levin keskustassa vähemmän ihmisiä kuin kotipihallani Espoossa. Reilut kymmenen ihmistä käveli siellä täällä pitkin kujia. Ravintolat ohitin, vaikka mieli olisi tehnyt hieman irrotella vaikkapa Ihkussa. Sen niminen paikka näytti yhdellä kujalla olevan. En ole koskaan käynyt, mutta arvelen että…
Ennen koronaa kaikki oli toisin! Lomareissut sisälsivät vähemmän kokkaamista, enemmän ravintolaillallisia. Mutta hyvällä etukäteissuunnittelulla saimme toimivan konseptin, vaikka mukana oli jos jonkinlaista intoleranssia ja mieltymystä. Edellisissä postauksissa kerroin, että seurueeseemme kuului kolme isovanhempaa, kaksi nuortaparia ja kolme lasta, joiden ikähaarukka oli kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Suunnitteluvaiheessa minua oudoksutti ajatus, ettei syötäisi yhtä aikaa ainakin kerran…
Olimme varanneet suurehkon mökin tai oikeastaan huvilan Suvannoisenkujalta jo loppukesästä, silloin kun korana oli hetkeksi hieman hellittänyt. Totta kai tilausvaiheessa mietitytti tiukat peruutusehdot. Matkavakuutukset toki olivat kunnossa, mutta silti peruuntumisriski on jo tavallisten flunssien kanssa korkea, kun reissuun on lähdössä kolme isovanhempaa, kaksi nuorta paria ja kaksi taaperoa ja yksi muutaman kuukauden ikäinen vauva. Koronaturvalliseksi…
Siitä on jo vuosia, kun kävin juttukeikalla Rovaniemellä. Kirjoitin pariinkin lehteen ja samalla blogini sai sisältöä. Koska tällä Leville suuntautuvalla reissulla viettäisin muutaman tunnin Rovaniemellä, niin päätin verestää muistoja ja katsella mitä aikoinaan kokemilleni paikoille kuuluu. Valtakatu 24 sijaitseva Kauppayhtiön kahvio, jossa haastattelin Matkaan-lehden juttuun erästä saksalaismiestä, näytti hampurilaispaikalta. En käynyt sen tarkemmin katselemassa, sillä…
Kyllä on erilaista matkantekoa mihin olen tottunut. Matkan ajankohdasta alkaen. Levin matka sijoitettiin tarkoituksella niin sanotulle venäläisten viikolle (viikko 3), jolloin sopi odottaa hiljaista Leviä, sillä Venäjältä Suomeen ei pääse. Hiljaista oli. Siirtyminen suunniteltiin myös koronaturvallisesti. Kolmella autolla mentiin ja minä junalla omassa hytissäni. Osa yöpyi Oulussa, osa Keminmaalla. Minut poimittiin loppumatkasi kyytiin Rovaniemeltä. Varasin…
Tarina rakkaudesta, mistäpä muutoinkin. Siitähän niin kirjoissa kuin elämässäkin on useimmiten kyse, rakkaudesta tai sen puutteesta. Toscanan tytöt, jos heitä nyt tytöiksi voi kutsua, kun iäkkäin on jo 80-vuotias, veivät minut tuttuihin Italian maisemiin. Jopa niin, että ikävä kaihertaa pahanpäiväisesti. Toscanan tytöt -kirja on kevyttä luettavaa, viihdyttävä ja kivoja kielikuvia sisältävä. Se mikä ihmetyttää jo…
Kesytettäviä hiuksia, onnetonta rakkautta ja uudelleen kohtaaminen nuoruuden rakastetun kanssa. Australiaan ja hieman Thaimaahankin matkasin lukemalla Lucinda Rileyn Helmen sisar-kirjan. Tarina kulkee kahdessa eri aikakaudessa. Uskottavuuden rajamailla liikutaan, silloinkin kun kyse on 1900-luvun alun ihmisistä. Yli 700 sivun tarinaa voisi lyhentää vaikkapa poistamalla tarpeetonta tekstiä, kuten ”tilasin puhelimella noutoruokaa”. Mielenkiintoisia olivat kuitenkin Australian aboriginaaleihin liittyvät…
Talvi tuivertaa Espoossa ja pitkästä aikaa on luntakin. Meteorologien mukaan sen pitäisi olla pysyvämpää sorttia. Satakielen lauluun on siis aikaa. Se livertelee ikkunani alla rinteessä yleensä ennen juhannusta. Satakielen laulua odotellessa luin Kristin Hannahin teoksen Satakieli. Kirja vie natsien miehittämään Ranskaan, noin tuhannen asukkaan Carriveaun pikkukaupunkiin ja Pariisiin sekä jopa minulle niin merkityksellisille Pyreneille. Siellä…
Tammikuun viimeinen päivä ja haaste suoritettu. Olipa hauska tehdä tätä. Kiva haaste, aivotkin saa jumppaa, kun yrittää keksiä aiheesta jotain. Kumma kyllä aina keksin. Viimeinen haastepäivä osui onneksi sunnuntaille. Latasin tähän päivään kaiken mukavan mitä tammikuu on tuonut. Aloitin aamun laulamalla. Piti laulaa vain muutama nettikaraokekappale, mutta lähes tunti vierähti. Aloitin jossain vaiheessa alusta Singa.fi…
Toiseksi viimeinen haastepäivä. Jos en välttelisi kaupassa käyntiä, olisin lenkkeilyt ostamaan joko Fazerin sinisen tai Hookoo Blöön. Suklaan kanssa olisin vajonnut syvälle sänkyyn Toscanan tyttöjen seuraan. Lenkkimakkaran olisin todennäköisesti laittanut uuniin kelpo juustosatsin kera. Kummatkin sekä Hookoo Blöö että Fazerin sininen ovat himoittuja tuliaisia kun käyn Tanskan sukulaisteni luona. Kerran vein Hookoo Blöötä myös Italiaan…
Tänään hakusessa oli paikallinen erikoisuus. Meillähän niitä täällä Espoossa riittää: keskustattomassa kaupungissa on neljä – vai oliko niitä viisi – keskustaa, satakunta järveä, purohyrrä ja meriuposkuoriainen. Vaikka Topeliuksen Hölmölä sijoittuu Hämeeseen, niin on meillä Espoossakin Hölmölä, Bemböle. Sinne suuntasin sauvoineni tänään. Mutta mitä olivat tehneet! Hölmölän grilli oli muuttanut nimeä. Tavoitin ovensuusta miehen, joka oli…
Tänään olisin päässyt Tammihaasteessa helpolla. Kaksi talitinttiä kisaili aamujumpan aikoihin parvekkeella. Lähdin kuitenkin ulos. Yleensä jo pihamaalla näen ensimmäiset koirat ja niiden ulkoiluttajat. Tänään ei näkynyt koiria, ne varmaankin vetivät sikeitä kodeissaan, joten jatkoin Gallträskin lenkkipolulle. Tämän pikkuisen Gallträsk-järven rannalla kuvasin puuveistoksia. Kauniaisten kaupungin työntekijä Niko Nordström veistelee niitä kaadettujen tai kaatuneiden puiden rungoista. Kuvassa…
Tänään Tammikuun haasteen teemaksi osui ”Oikaisu”. Oikaisin koulun pihan poikki, kun kävin hakemassa näyttelyvalokuvani naapurilähiöstä. Osallistuin FotoEspoo 2020 valokuvakilpailuun ja pääsin näyttelysijoille. Teemana oli laulun nimi tai kertosäe. Valitsin lauluksi ”Sada sada aina vain”. Kuvassa satunnainen tyttö kävelee sateisessa Auroran puistossa, mutta siihen on taltioitunut viime vuoden vallitsevin olotilani. FotoEspoo 2020 kilpailusta lisää tästä. FotoEspoo…
Siltoja siellä, siltoja täällä. Eilen kaveri puhui hammaslääkärin yhteydessä sillasta, hammasillasta. Tietoliikennekin käyttää siltaa, mutta siihen en tartu nyt. Rilleissä on silta. Netistä löysin ”silta” hakusanalla videon, jossa näytettiin miten tehdään silta-joogaliike. Pakko luovuttaa. Rankani ei taivu moiseen, jos on koskaan edes taipunut. Netistä löytyy useita ohjevideoita. Kurkkaa ja tee perässä, mutta älä taita niskojasi….
Tämä Paha haju -teema oli Tammihaasteen vaikein, sillä hajut ovat talvisaikaan vähäisempiä. Muutaman kuukauden jälkeen tilanne olisi ollut toinen, maatuvaa koirankakkaa löytyisi jo lähistöltä. Löysimpä kuitenkin yhden epämiellyttävän hajun, ihan omasta keittiöstä. Aamukahvin jälkeen suodatinpussista on hankkiuduttava eroon. Se nimittäin haisee pahalle. Ei kuitenkaan niin pahalle kuin keittön roskiksessa yöpynyt tuhkakuppi. Eräs ystäväni viisastui tupakoinnin…
Tahti sen kun kiihtyy! Aamulla en ehtinyt edes sängystä ylös, kun Tammikuun haaste oli jo suoritettu. Ikkunasta ihailin oman kodin kausivaloja samalla kun venyttelin reissun rasittamia lihaksia. Reilu puoli tuntia meni, ja sen jälkeen jatkoin venyttelyä olohuoneen lattialla. Mietin että, saatan lähteä myöhemmin ulos kävelemään. En lähtenyt. Sen sjaan paneuduin kirjan lukemiseen ja viime viikkoa…
Tänään on käyty monella rajalla. Koska junassa toivotettiin tervetulleeksi Ruotsiin, niin kaiketi olimme Tornion paikkeilla rajamaisemissa. Tikkurilassa käytiin hermojen äärirajoilla, kun oli etukäteen tilattu taxi ja vasta kolmas uudestaan paikalle toimitetun taxin kuljettaja sai köytettyä taaperon turvaistuimeen. Lopulta vielä tutustuin Espoon bussien rajavyöhykkeisiin B ja C. Nyt makaan sängyssä autuaassa matkaltatulosuihkun jälkeisessä olotilassa ja olen…
Jäi eilinen postaus, mutta tässä se tulee nyt. Oli sen verran häslinkinen päivä eilen, mutta päivän haasteen sain kuitenkin tehtyä. Sehän oli liikuntaa ja havannointia ”Mikä tästä on mennyt?” . Kiipesin siis ylös Levin 766 porrasta. Aika vähän kulkijoita, vain pari hassua vastaantulijaa. Mutta näin ylös mennessä pienen koiran ja huoltomiehen petkeleen kanssa. Ne ainakin…