Olimme varanneet suurehkon mökin tai oikeastaan huvilan Suvannoisenkujalta jo loppukesästä, silloin kun korana oli hetkeksi hieman hellittänyt. Totta kai tilausvaiheessa mietitytti tiukat peruutusehdot. Matkavakuutukset toki olivat kunnossa, mutta silti peruuntumisriski on jo tavallisten flunssien kanssa korkea, kun reissuun on lähdössä kolme isovanhempaa, kaksi nuorta paria ja kaksi taaperoa ja yksi muutaman kuukauden ikäinen vauva. Koronaturvalliseksi koimme joukkomme, sillä perhesyistä elimme aika eristyksissä jo muutenkin. Pari työssäkäyvääkin teki vähäkoronariskistä työtä.
Hieman hämmentää tuo mökki-sana, sillä Mummon maailmassa mökit ovat mökkejä, pienehköjä kesäasumuksia, joissa tietynlainen alkeellisuuskin sallitaan. Huvilat ovat huviloita, vapaa-ajanasuntoja nekin, mutta paremmin varusteltuja. Varaamaamme taloa kutsutaan Nettimökki -sivuilla otsikossa mökiksi ja mutta esittelyssä huvilaksi. Siitä sitten valitsemaan kumpaa käyttää, filosofinen kysymys varmaankin. Valitsen huvilan.
Saapuminen huvilalle sai minut hiljaa ounastelemaan montako lekurireissua tulisi, sillä talo hienouksineen näytti siltä kuin se olisi suunniteltu elämästä nauttiville pariskunnille eikä niinkään lapsiperheille.
Neljä makuuhuonetta, kaksi vessaa ja saunatilat alakerrassa. Pihalla jatkuvalämmitteinen poreallas, joka sai vihreän sieluni nyrjähtämään. Paremmin tietävät rauhoittelivat, ettei sellainen allas kuluta merkittävästi sähköä. Saatan paneutua asiaan vielä, mutta pakko todeta, että poreallas oli ihana, ehkäpä koko mökkieristäytymisen paras anti. Ja nyt ei lasketa mukaan ihmisiä.
Muuntelemalla talosta sai lapsiystävällisemmän. Yläkerran oleskelutilojen huonekalut siirtyivät uusille sijoille, tuolit takkaa suojaamaan lapsilta 🙂 ja kaappeihin hyvää tarkoittaen jätetyt elintarvikkeet takan päälle lasten ulottumattomiin. Vitriini eristi yhden erkkerimäisen tilan kuivamuonavarastoksi, sillä kaappeihin ei millään ilveellä olisi saanut sijoitettua kaikkia bonia ja pilttejä, Mummon viinikanisterista puhumattakaan.
Siivousta mietimme. Kahdellasadalla sai tilattua siivouksen, mutta olisi ollut mahdollista siivota itse. Tilasimme siivouksen, sillä kun lapsiperhe suoriutuu matkaan, ei aikaa varmasti riitä paikkojen puunaamiseen. Mutta miten laatu taataan, jos edeltävät päättävät siivota itse. Tuskin kaikilla matkailijoilla riittää aikaa ja ammattitaitoa tehdä siivous koronakunnolla. Toki vuokraajan edustajat käyvät paikan päällä, mutta silti. No, paikat näyttivät siisteiltä ja tyydyimme desinfioimaan itse ovenkahvat.
Kuinkas sitten kävi. Selvisimme yhdellä hammaslääkärireissulla ja ambulanssikäynnillä. Nekin tarvittiin aikuisille. Karkki lohkaisi paikan ja sen korjasi hammaslääkäri Levin keskustan Pihlajalinnassa. Jokin liikerata muljautti nuoren äidin välilevyn, joka äityi niin pahaksi, että tarvittiin ambulanssi paikalle. Parin piikin koktail hoiti kivun sellaiseksi, että sen kanssa selvisi, mutta ei kuitenkaan niin, että olisi voinut istua autossa kotimatkan.
Huomenna kerron miten järjestimme ruokailun.
