Tänään hakusessa oli paikallinen erikoisuus. Meillähän niitä täällä Espoossa riittää: keskustattomassa kaupungissa on neljä – vai oliko niitä viisi – keskustaa, satakunta järveä, purohyrrä ja meriuposkuoriainen. Vaikka Topeliuksen Hölmölä sijoittuu Hämeeseen, niin on meillä Espoossakin Hölmölä, Bemböle. Sinne suuntasin sauvoineni tänään.
Mutta mitä olivat tehneet!
Hölmölän grilli oli muuttanut nimeä. Tavoitin ovensuusta miehen, joka oli menossa lounasta hakemaan. Minulle ei tullut maski mukaan enkä halunnut mennä sisälle kyselemään nimenmuutoksesta, mutta lounasta hakeva mies arveli, että Hölmölän grilli ei ole enää niin trendikäs, siksi ovat vaihtaneet nimen. Se vasta on hölmöä! Suomalaiset nimet kunniaan, kuten itsetuntoisssa Välimerenmaissakin. Eilen kiinnitti huomiota, kun telkkarissa ylistettiin suomalaisia erikoisuuksia, kuten luonnollista tarvetta ottaa etäisyyttä muihin, joka on pelastanut meidät todennäköisesti monelta pöpöltä.
Kuten kuvasta huomaat, aurinkokin oli samaa mieltä. Peitti säteillään kattokyltin.
Kävin samalla reissulla myös vastapäisen Bembölen kahvituvan pihamaalla. Espoon vanhimpiin kuuluva maatilan päärakennus, vuodelta 1737 toimii kahvilana. Paikka on lounasaikaan monen suosiossa. Tuhtia ruokaa ja tietenkin kaffia. Korona tietenkin rajoittaa tätä nyt.
Oiva retkikohde, jonne pääsee myös julkisilla monesta ilmansuunnasta.
Vähiin käy haasteet, vain kaksi jäljellä:
- 2021
- Sininen lenkki
Saas nähdä mitä niistä syntyy.