Siitä on jo vuosia, kun kävin juttukeikalla Rovaniemellä. Kirjoitin pariinkin lehteen ja samalla blogini sai sisältöä. Koska tällä Leville suuntautuvalla reissulla viettäisin muutaman tunnin Rovaniemellä, niin päätin verestää muistoja ja katsella mitä aikoinaan kokemilleni paikoille kuuluu.
Valtakatu 24 sijaitseva Kauppayhtiön kahvio, jossa haastattelin Matkaan-lehden juttuun erästä saksalaismiestä, näytti hampurilaispaikalta. En käynyt sen tarkemmin katselemassa, sillä koronan vuoksi pistän uteliaan nenäni harvemmin sisätiloihin.
Kylmä viima sai minut liikkumaan rivakkaan kohti Ravintola Niliä, jossa olin ajatellut syödä lounaan. Ajatukseksi jäi, sillä ravintola aukesi vasta kello 16. Silloin olisin jo Levillä. Nili löytyi läheltä, osoitteesta Valtakatu 20.
Valtakatua kävellessä mieleeni tuli hassu nuoruusmuisto. Matkasimme autolla Hammerfestiin ja pysähdyimme silloinkin Rovaniemellä. Siihen maailman aikaan valkoiset farkut olivat ”juuri se juttu” ja minulla oli sellaiset jalassa. Ei farkkukangasta, vaan sellaista ohutvakoista samettimaista kangasta. Takana oli läpälliset taskut. Ja totta kai ne olivat kireät. Astelin pitkin silloista kauppakatua, en muista oliko Valtakatu vai mikä, mutta sen muistan, kun joku vihelsi perääni. Ajatella mitä kaikkea sitä Mummona voi muistaa, vaikka aikaa on kulunut joitakin vuosia. Enää ei vihellellä perään, kun ei ole valkoiset farkut muodissa. 😊
Voi kuinka mielelläni olisin pistäytynyt kuumalla totilla Pub Pistossa, Valtakatu 23, mutta tyydyin vain muistelemaan niitä kanta-asiakkaita, jotka perehdyttivät minut pohjoisen tuppi-korttipeliin. Mutta en halunnut altistaa itseäni vaan jatkoin matkaa Jätkänkynttilälle. Siellä söin junaeväiden jäännökset. Hieman erilainen lounas kuin olin suunnitellut, mutta maisemassa ei ollut valittamista. Värit taivalla vaihtelivat eväsleipää purressani, niin vaihteli väri myös naamassani.
Alkossa piti käydä viinitötsä hakemassa ennen kuin kyyti tulisi. Sellainen löytyi, Kauppakeskus Revontuli (yhdyskäytävä Kauppakeskus Rinteenkulmaan)
Koskikatu 25.
Siinä samassa ajettelin hoitaa vessakäynnin ennenkuin astun autoon tuntikausiksi. Oli tyly kohtalo. Minulla ei ollut lanttiakaan. Kenellllä olisi nykypäivänä kun kaiken voi – ja jopa suositellaan koronan vuoksi – maksaa kortilla. Vessan vieressä kaupanovi oli kutsuvasti auki, mutta tylytyskyltti kertoi, ettei rahaa vaihdeta. Ymmärrän yrittäjänä kyllä tuon, mutta voi voi siinä seisoin vessan ovella kahdenkympin seteli kädessä.
Vastapäätä Revontuli kauppakeskusta löytyi hyvä treffipaikka autolla tuleville, Scandic Rovaniemi Cityn parkkipaikka.
Sitten kohti Leviä. Seuraavassa postauksessa kerron vuokraamastamme huvilasta.