Levi hiljeni viikolla 3. näin kertoivat paikalliset toimijat, mutta silti yllätyin.
Puolen tunnin kävelyni aikana kohtasin Levin keskustassa vähemmän ihmisiä kuin kotipihallani Espoossa. Reilut kymmenen ihmistä käveli siellä täällä pitkin kujia. Ravintolat ohitin, vaikka mieli olisi tehnyt hieman irrotella vaikkapa Ihkussa. Sen niminen paikka näytti yhdellä kujalla olevan. En ole koskaan käynyt, mutta arvelen että olisin viihtynyt.
”Hotellin” tanssipaikkaa ei enää ole. Sitä, jonka naistentasseista postailin vuosia sitten. Hotelli näytti saaneen putken kylpylärakennukseen. Ravintolan takapihalla tapasin henkilökuntaan kuuluvan naisen, jonka kanssa rupattelimme hetken.
”Kun sitä tanssivaa ihmistä ei enää ole, niin muuttivat ruokaravintolaksi”, hän tiesi kertoa.
En heti ymmärtänyt, että kyse oli yleisesti tanssivista asiakkaista, eikä suinkaan esitanssijasta, tanssitunnelman luojasta ravintolassa.
Lasten riemuja Levillä – Poroja, pulkkamäkeä ja jääveistoksia
Poroja lähietäisyydellä oli tietenkin nähtävä, kun Lapissa ollaan. Porotila Levin Sammun-tuvan aitauksessa näimme jopa valkoisen poron. Vain muutama vieras hortoili porotilalla samaan aikaan kanssamme. Hiljaista on, totesi myös omistaja.
Lasten riemuksi pulkkamäkeen. Lastenmaailma sijaitsee laskettelurinteen vieressä paikassa, josta pääsee myös valaistuille laduille. Se on myös Levin keskeinen latuhubi.
Yhden hiihtolenkin tein, ei aivan turhaan sukset matkannut Espoosta Lappiin. Hiljaista oli laduillakin, yksin hiihtelin.
Noin 40 minuutin ajomatkan päässä olevan Snow Villagen jäähotellit ja veistokset tuntuivat varsin vaatimattomilta tänä vuonna. Ehkä korona on kurittanut myös pakkasukkoja.
Huvilahommia
Kota, ei kuitenkaan perinteisen mallinen, kuului huvilan varustukseen. Nokipannukahvit tietenkin kiehautimme ja letut paistoimme.
Ulkoporealtaasta jo mainitsinkin huvilan esittelyn yhteydessä. Sitä en vaan osannut aavistaa, että saamme myös revontuliesityksen. Sovelluksen mukaan oli prosentin mahdollisuus nähdä revontulia. Joskus käy tuuri.
Huippujuttuja Levillä
Viikon aikana kävimme kolmeen kertaan huipulla. Ensimmäisenä päivänä ajoimme autolla ravintola Tuikun näköalapaikalle.
Toisen kerran ajoimme Gondoli 2000 hissillä ylös. Yhdessä kuvussa sai matkata vain saman seurueen jäseniä. Huipulta avautui hienot maisemat, joita ihailimme hyytävässä viimassa.
Kun olin huippuilun aloittanut, kiipesin loppuviikosta 766 porrasta, jotka johtavat rinteen Hotel Levi Panoramaan.
Portaissa ei tullut vastaan ihmisiä kuin vasta loppupäässä. Yllättäen hekin olivat tuttuja. Hän joka teki minusta Mummon, oli vanhempiensa kanssa tullut hissillä katselemaan maisemia.
Harmin paikka, kun ei tullut rahaa mukaan. Ylhäällä Levi Panorama hotellin näyttelytilassa olisi päässyt tutustumaan saamelaisuuteen.
Tässäpä nämä vinkit viikon ajalta.