Tarina rakkaudesta, mistäpä muutoinkin. Siitähän niin kirjoissa kuin elämässäkin on useimmiten kyse, rakkaudesta tai sen puutteesta. Toscanan tytöt, jos heitä nyt tytöiksi voi kutsua, kun iäkkäin on jo 80-vuotias, veivät minut tuttuihin Italian maisemiin. Jopa niin, että ikävä kaihertaa pahanpäiväisesti.
Toscanan tytöt -kirja on kevyttä luettavaa, viihdyttävä ja kivoja kielikuvia sisältävä. Se mikä ihmetyttää jo toisen kerran peräkkäin viimeaikaisia kirjoja lukiessani, on uskottavuus. Jotenkin en osaa sijoittaa vuosisatoja sitten annettuihin kirouksiin liittyviä tarinoita nykypäivään, etenkin kun kyseessä ovat tapahtumat, jotka saavat alkunsa Pikku Italiaksi -kutsutulta Brooklynin alueelta. Olin jopa aikeissa jättää kirjan kesken, mutta jotenkin kiinnosti mitä tapahtuu Italiassa – uskottavaa tai ei.
Minut palkittiin, sillä kun Fontanan suvun kolmikko – 80-vuotias isotäti ja kaksi eri motiiveilla elämään varustettua sukulaissinkkua – pääsi Italiaan niin siellähän niitä tuttuja taideteoksia ja nähtävyyksiä alkoi vilahdella. Tarinassa käytiin Amalfin rannikolla, Venetsiassa, Toscanassa ja sen sydämessä Firenzessä ja tietenkin Trespianossa, josta tarina sai alkunsa kun Filomena Fontana muinoin langetti sukunsa nuorempien tyttärien päälle kirouksen.
Kirjan takakannessa Kirkus luonnehtii ”Valoisa, hauska, toiveikas tarina sukusolmujen setvimisestä.” Kirjan ulkoasu on tähän nähden johdonmukainen, se puhuttelee valoisuudellaan. Miksiköhän olen mieltynyt keltaiseen väriin, niin kirjoissa kuin muutenkin. Olisin ilman muuta valinnut tämän kirjaston tyrkkyhyllystä. Nyt olin kuitenkin varannut sen jonkun suosituksesta.
Tämän kirjavinkki-listani tarkoitus ei ole analysoida tai arvostella kirjoja, vaan löytää eri alueille kohdistuville matkoille lukemista. Siis sellaista, jonka on joko kirjoittanut alueen kirjailija tai kirjan tapahtumat liittyvät alueeseen. Tämän helppolukuisen ja lyhyitä kappaleita sisältävän teoksen parissa voisi viihtyä lentokentän humussakin.
Toscanan tytöt / Lori Nelson Spielman ; suomentanut Karoliina Timonen (Otava 2020)