Näkemistä, kokemista ja lukemista
Viikko alkaa Shakespearen mietteellä ”Onni on parfyymi, ei sitä voi roiskia toisten päälle saamatta muutamaa pisaraa itseensä.” Parfyymeistä mieleeni tulee Aune-rouva ja Opium eräässä muinaisessa kesätyöpaikassani. Aune rakasti Opium-parfyymiaan ja suihkutteli sitä runsain mitoin aamulla ensi töikseen – onneksi vain itsensä päälle – ja pian Opiumin makea tuoksu täytti koko työhuoneen. Siedin juuri ja juuri…
Tänään osuvasti Lin Jutangin sanoin ”Täysi vatsa säteilee puhtaasti hengellistä iloa.” Nyt ei ehdi enempää postailla kun täytyy hankkia sitä hengellistä iloa. Hyvää Suomi 103 v. päivää!
Tänään ilmestyi pussista mietelause ”Kukaan joka nauttii elämästä, ei ole epäonnistunut.” Sen on sanonut amerikkalainen journalisti ja kirjailija William Feather. En ole ollenkaan epäonnistunut. Koronan kiusatessa nautinnot ovat löytyneet yllättävän läheltä. Minulle on tullut aivan toisella tavalla tutuksi ympäristö, jossa olen asunut yli kolmekymmentä vuotta. Järvi on ollut tuossa vieressä kaikki nämä vuodet. Toki olen…
Neljäs joulukalenteripussi avattu. ”Hyvää uskotaan helposti, mahtavaa kernaasti.” Kylläpä oli vaikea miete, mutta niinhän se on aina, neljäs päivä vaellusreissuillakin on vaikea, miksei sitten joulukalenterimatkalla. Santiagonteiden vaelluksilla neljäs vaelluspäivä on aina ollut se, jolloin jäseniä kolottaa niin rinkan kantamisesta kuin maastossa tallustelemisesta. Viikon kestävällä saaristolomalla, neljäntenä päivänä lomailijan valtaa saaristohulluus. Silloin mikään ei maistu ja…
Jos kolmannesta pussista löytynyt miete on lähes kaksituhatta vuotta sitten eläneen filosofi Senecan, niin hyvin se pätee tähän päivään. ”Jokainen ympäristönvaihto tuottaa iloa” löytyi Kariston kustantamasta kirjasta Ilo: Pieniä viisaita ajatuksia ilosta. Toissa viikolla remontoin makuuhuonettani ja siitä syystä muutin nukkumaan työhuoneeseeni. Sitä ennen olin pitkään miettinyt ja laskeskellut mihin ajankohtaan tuon remontin toteuttaisin, sillä…
Aamulla oli joulukalenterini toisen pussin vuoro ja sieltä sain mietteen ”Mikään ei ole vuosia nopeampaa”. Miten tuon peittoaisi. Ei mitenkään. Kyllä ne vuodet vierivät rivakkaan, paitsi lapsena. Silloin joulujen väli oli pidempi. Nykyään, mummoiässsä meno on niin nopeaa, että joka kerta joulun lähestyessä huokaisee, että juurihan imuri hotkaisi viimeiset kuusenhavut ja nyt jo uutta pitäisi…
Tein itselleni joulukalenterin. Kaappeja kaivellessani löytyi vanhahko joulukalenteri, jonka ostin aikoinaan eräältä paikalliselta käsityöihmiseltä joulumyyjäisissä. Kalenterissa on paljon yksityiskohtia ja jokaiselle joulua edeltävälle joulukuun päivälle pieni pussi. Mikä kärsivällisyys tekijällä onkaan ollut. Aikoinaan hikoilin kaiken maailman tiimareissa ja hain pusseihin sopivia pikkuesineitä – ei krääsää, vaan käyttötavaraa lapselle. Voit varmaan arvata, että se oli hikistä…
Pienessä sympaattisessa Didrichsenin taidemuseossa on parhaillaan Vincent van Gogh – Tie taiteilijaksi -näyttely. Neljänkymmenen teoksen joukko koostuu tavallisten ihmisten arkiaskareita kuvaavista Van Goghin piirroksista. Piirroksiksi hän itse niitä kutsui. Mikäli nämä Vincent van Goghin taiteilijauran alkuvaiheen teokset olisivat olleet esillä jossain suuressa taidemuseossa, olisin todennäköisesti ohittanut ne vilkaisemalla. Niiden värimaailma on synkähkö ja arkisia askareita…
Kolmisen vuotta sitten sain huikean mahdollisuuden opiskella espanjaa Ecuadorissa. Opiskelusta löytyy aiempia blogipostauksia, samoin kuin kohteista, joissa ehdin vierailla opiskelun lomassa. Vietin kaiken kaikkiaan kuukauden Ecuadorissa. Pari viikkoa vierähti Quitossa, toinen niistä kielikoulussa, viikko kielikoulussa Amazonilla ja viikon kiertelin turistina ympäri Ecuadoria. Tästä linkistä pääset reissupäiväkirjaani. Kielikoulu oli aivan mahdottoman hyvä. Sain yksityisopetusta kahdeksalla dollarilla…
Kävimme valokuvausryhmän ohjaajan Askon kyydillä yökuvausreissulla Pelkosenniemellä ja siitä reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Suvannon kylässä. Pelkosenniemi Andy McCoyn patsas on Pelkosenniemen must. Käyntimme kunniaksi Andy sai sateenkaaren yläpuolelle. Kiirettä piti, että ehdin saada kuvan sateenkaaresta. Nopeasti se haihtui näkymättömiin. Asukkaita Pelkosenniemen kunnassa on tuhatkunta. Pyhätunturin kansallispuisto kuuluu myös Pelkosennimen kuntaan. Suvannon…
Elokuun alun taideleirin toinen yhteinen vaellus tehtiin yöaikaan Soutaja-tunturille, jota monena iltana olimme ihailleet Kairosmajan rantasaunalla uidessamme. Yövaellukselle suuntasi vain viisi henkeä ja opas, sillä seuraavana aamuna ohjelmassa oli odotettu kanoottiretki ja moni arvosti yöunia edessä olevan aikaisen aamuheräämisen vuoksi. Soutajalle lähdimme puolenyön aikaan ja kolmen pintaan aamuyöstä tulimme takaisin. Kyllä kannatti vaihtaa yöunet vaellukseen….
Pyhätunturin kansallispuiston alueella vaellusreittejä löytyy mistä valita. Taidepotpuriviikon aikana kävin kerran omatoimisesti Aittakurulla, jonka esiintymislavan ympäristöä remontoitiin parhaillaan. Opastettu retki Isokuruun – Pyhä-Luoston kansallispuisto Isokuruun teimme opastetun retken, johon osallistui reilut neljäkymmentä taideleiriläistä. Vain seitsemän eksyi porukasta. 😊 En muista koskaan, millään mantereella järjestetyistä vaelluksista olleen sellaista ryhmää, josta osa ei olisi joutunut hakoteille. Pyhän…
Kroppakin sai osuutensa Pyhätunturin Taidepotpurin aikana. Pilates-puolituntinen ennen lounasta teki eetua. ”Reidet huutavat hoosiannaa”, innosti pilateksen vetäjä. Vaikka muuten inhoan tuota ”huutaa hoosiannaa” -sanontaa niin Kairosmajan ristikylläiseen ympäristöön se soveltui. Pilateksen kohdalla tuli täppä ”Asioita, joita en ole aiemmin tehnyt” -listaan. Pilates-tunnit pidettiin Revontulikappelissa. Enpä ole aiemmin jumpannut pyhätössä. Revontulikappelissa harjoiteltiin taideviikon aikana soittoa, laulua…
”Asioita, joita en ole ennen tehnyt” -sarjaan tuli heti ensimmäisenä päivänä lisätäppä, kuorolaulu. Kun kaikkia leiriläisiä houkuteltiin harjoituksiin mukaan, niin suoraan sopraanojen riviin astelin tietämättä mitään kuorojen järjestäytymisestä. Sopraano minusta tuli sillä sopraanorivissä sattui olemaan vapaa tuoli. Myöhemmin sain kuulla stemmoista: sopraano, altto, tenori, basso. Minulle tutumpaa falsettia ei mainittu. Kerran voi kokeilla kaikkea, mutta…
Viikon mittainen taideleiri liittyy kevään koronapiikin aikaiseen ”Asioita, joita en ole ennen tehnyt” -prosessiini. Sen avulla elämäni on rikastunut erilaisista kokemuksista, eikä tämä taidepläjäys tehnyt poikkeusta. En ole aiemmin ollut musiikkileirillä, mutta kun luvassa oli myös valokuvausta, tuttavani sai minut lähtemään mukaan. Luksusmatkahan siitä kehkeytyi. Nyt täytyy muistaa, että luksusta on monenlaista. Joillekin se tarkoittaa…
Matkalukemista haeskellessani yleensä etsin teokset maan tai alueen mukaan. Eija Pokkisen Kiiltokuvatyttö -omaelämänkertaa on vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn maahan. Sen kertomukset liitelevät niin monessa maassa ja paikassa, niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Kiiltokuvatytön tarina alkaa tykkien jylistessä Karjalan kannaksella. Eija Pokkinen syntyi talvisodan alkaessa. Silloin ei varmaan osattu edes kuvitella minkälaisen monilahjakkuuden Pokkisen äiti ponnisti…
Vähintään kerran kesässä täytyy päästä kesäteatteriin. Lauantaina suuntasin Hämeenkyröön katsomaan Myllykolun (kyllä -kolun, en ole unohtanut u-kirjainta) kesäteatterin esitystä. Esittelytekstissä luvattiin hauskuutta. Sehän sopi. Kaikki ovat kohdanneet Kurkkunaisen, kerrottiin myös. Jaa, paljon mahdollista, mietin sitä lukiessani. Ei voi tietää olenko, kun en tiedä mikä tuo Kurkkunainen on. Näkymätön kissa! Sekin vilahti esittelytekstissä. Pieni ja paikallinen…
Harvemmin postailen oluista. Se johtuu siitä, etten ole oikein ymmärtänyt niiden hienouksien päälle. Olen se tyyppi, joka baaritiskillä arpoo pyytäisikö baaripirkkaa nykäisemään koffia vai karhua hanasta. Espoolainen yllätys Kesäjano yllätti pyöräretkellä ja kaverin kanssa pistäydyimme Tapiolassa perinteisessä kippolassa, joka on ollut Heikintorin kupeessa iät ajat. Samassa, jossa aikoja sitten Arto Paasilinnan kanssa kumosimme kuppia kirjoittajapäivien…
Tarkoituksenani ei ole tehdä kattavaa analyysia Reetta Aallon esikoiskirjasta, mutta sanonpahan vaan että Vadim vetää. Olen koukussa tämäntyyppisiin teoksiin, joissa vilahtelevat matkoiltani tutut vierailukohteet, kadut, puistot ja ravintolat. Reetta Aallon Vadimissa niitä riittää. Juuri tällaisia pikku yksityiskohtia kaipaan erityisesti kun luen kirjaa matkan jälkeen. Vadim vei ajatukseni mukavasti viime syksyn Pietarin reissuun. Mutta se vie…
Luin aiemmin ja postasin myös Mia Kankimäen historiallisista naismatkaajista kertovan ”Naiset joita ajattelen öisin” -kirjan annista. En olisi heti tarttunut samalta kalskahtavaan opukseen ellen olisi ryhtynyt selailemaan Päivi Laitisen Reissunaista. Reissunaisten joukosta löytyi vanha tuttu, ihana englantilainen leskirouva Ethel Tweedie. Hänen kirjansa ”Matkalla Suomessa 1896” kuului matkailuopintojeni lukemistoon. Kirja oli sen tutkinnon oppikirjoista ehdottomasti mielenkiitoisin….