Näkemistä, kokemista ja lukemista
Malmö on kohtapuoliin otsikoissa Euroviisujen vuoksi, sillä 4.–11. toukokuuta Malmön kaupunki isännöi vuoden 2024 Euroviisuja. Jos joku on Euroviisuja seuraamaan tai muuten vaan Malmöhön menossa, varmaan haluaa tutustua kaupunkiin. Mummon Malmön vierailusta juttua muutaman vuoden takaa löytyy blogista. Keräsin tähän muutamia vinkkejä ja linkit postauksiin. Kävellen Malmötä tutkimassa Monet ottavat polkupyörän alleen ja lähtevät tutkimaan…
Reissun tarkoitus oli käydä Tanskassa sukuloimassa ja kokeilla, miten sieltä pääsee maata pitkin takaisin Suomeen. Kyllä monesti matkalla huokaisin, että kaikkeen sitä ryhtyykin. Utelias mieli. Kahden viikon aikana sain kattavan katsauksen matkalippujen tilauskäytäntöjä ja kännyn täyteen erilaisia sovelluksia. Nykyään ihmisiä ei ole missään palvelupisteissä. Matkakeskusten lippuluukut ja infopisteet ammottavat tyhjinä, kaikki tulee etsiä netistä. Mennessä…
Serkkureissu päättyi Tukholmaan, huipentui Fotografiskassa käyntiin ja Frida Kahlon elämästä kertoviin valokuviin Kulturhuset Stadsteaternissa. Tukholmassa rakennetaan Tukholmassa on meneillään rakennustöitä vähän siellä sun täällä. Kauheimmalta näyttää Slussenin alue. Fotografiskaan meno Gamla Stanin liepeiltä asti oli yhtä kiertoteissä sukkulointia. Kuukeli ei tietenkään pysynyt mukana, ohjasi ties minne. Suurten kaupunkien etuna on kuitenkin se, että siellä liikkuu…
Hyvä, että päädyin jäämään Huskvarnaan myös siksi yöksi, jonka olin aikonut viettää Grännassa. Grännassa oli kyllä majoitusta tarjolla ihan hyvään hintaan, mutta päiväreissu oli riittävä. Säästyin tavaroiden roudaamiselta paikasta toiseen ja Tukholmaan matkaa jatkaessani edestakaisin matkustamiselta, sillä Huskvarnasta pääsee helpommin Jönköpingiin, Tukholman bussiin. Kaiken kukkuraksi Grännassa oli todellinen turistitungos, sillä meneillään oli matkailusesonki. Toki se…
Pääsiäispyhät ovat kuluneet dekkareiden parissa. Ei ole Mummon ominta lukuvalintaa, mutta olen varannut kirjastosta aikoja sitten Milka Hakkaraisen esikoiskirjan ja kakkoskirjan. Molempien jonot ovat olleet pitkät, mutta nyt vihdoin tuli vuoroni. Molemmat kirjat sijoittuvat Ruotsiin Gävlen seutuville ja sieltä viidentoista kilometrin päässä sijaitsevaan Skutskäriin. Ruotsinsuomalaissa ympyröissä liikuntaan. Ensimmäisessä Ei verta rantaa rakkaampaa -kirjassa toinen päähenkilöistä…
Matka jatkuu. Pari postausta sitten olin Emmi Itärannan mukana tulevaisuudessa ja Marsin maisemissa. Nyt siirryin kolme sataa vuotta taaksepäin ja maan kamaralle, Finnskogeniin. Täytyy tunnustaa, että on mennyt ohi sekä maantieteen että historian tunneilla tämä Ruotsin ja Norjan raja-alue. Löysin Finnskogenin kartalta huomattavasti etelämpää kuin olin sen ajatuksissani sijoittanut. Toinen ohitse mennyt asia on metsäsuomalaiset….
Taas näitä taiteellisia, joista ei ota selvää missä mennään ja mitä tapahtuu, konkreettinen minäni karjahteli, kun luin Tapani Tukiaisen Pyhän Olavin polulla -kirjan ensimmäisiä sivuja. Olin asennoitunut imemään tietoa Ruotsin ja Norjan halki Sundvallista Trondheimiin kulkevasta reitistä ja siitä soveltuisiko se minulle, mukavuudenhaluiselle pyhien polkujen tallaajalle. Sivulla 12 olin jo valmis jättämään koko sekavaksi kokevani…
Saatoin jo mainitakin, että Malmöhön pääsee kätevästi Kööpenhaminan Kastrupin lentokentän kautta. Sieltä menee juna suoraan Malmön keskustaan. Juna pysähtyy useilla asemilla, joten kannattaa katsoa mikä on hotellia lähin asema. Minun tapauksessani se oli Triangeln, josta muutama sata metriä hotellille. Junassa ihmettelin, miksi viereisessä loosissa istunut amerikkalaisseurue sai osakseen närkästyneitä katseita – jos kertoisin vastaavasta tapauksesta…
Aiemmassa postauksessa jo mainitsinkin falafelin, tuon tuhdin pikaruoan, jota myytiin hotellin nurkan takana olevassa katukeittiössä, mutta hotellin respassa ei sitä tiedetty. Eipä falafelia mainittu toimittajan infopaketissakaan, vaikka siitä löytyi kiitettävä kokoelma ravintoloita, kahviloita ja ”fika” -paikkoja. ”Fika” on jotain niin ruotsalaista, että ihmettelen jos se ei tartu korviin jo ensimmäisenä Ruotsissa vierailupäivänä. Ehkä sen voisi…
Pakko oli käydä kokemassa ruotsalaista saunakulttuuria, etenkin kun kehitän parhaillaan suomalaista saunatuotetta ulkomaalaisille matkailijoille. Monenlaista saunomiseen liittyvää olen nähnyt, mutta en nähtävästi vielä kaikkea. Ribersborgs kallbadhus – jonkinlainen ympärivuotinen saunamaailma sijaitsee kävelyyn tottuneen mummon köpötttelymatkan päässä keskustasta. Paikalliset kylläkin jessustellen ehdottivat bussia, jos toista. Pitkä matka kuulemma. Ainakin linja numero 7 vilahti keskusteluissa. Kätevä hakukone…
Alun perin piti lähteä Malmössä järjestettävään Pohjoismaiseen freeseminaariin perjantaina ja palata sunnuntaina. Niin tapahtuikin seminaarin osalta, mutta kuhnin sen verran lentolippujen tilaamisen kanssa, että päädyin hintojen vuoksi viipyilemään Malmössä vielä maanantaihin. Hyvä niin, sillä ehdin katsella Malmössä muutakin kuin seminaaripaikkaamme Moriskania. Hotellihinnat ehtivät kellua epäedukseni, niin että päädyin vaihtamaan Scandic Triangelnista Teater-hotelliin sunnuntain ja maanantain…
Oletko kuullut hylkeistä bongaamassa sukellusveneitä? Tai huippusalaisesta operaatio Palmenista? Gålöstä? No, en minäkään, ennen kuin osallistuin Turun ammattikorkeakoulun organisoimalle saarihyppelylle. Kävimme Ruotsissa Gålön saarella, joka joskus aikoinaan oli saari mutta nykyään kiinni mantereessa, sekä Ahvenanmaalla, Korpoströmissa ja Örössa. Neljän saaren hyppelyn tarkoituksena oli löytää kehityskohtia matkailupalveluissa. Gålön saarelle on Tukholmasta matkaa nelisenkymmentä kilsaa, reilun puolen…
Uumajaa lähestyttäessä olen tutkinut kasapäin matkailumateriaalia, joita info-pisteet auliisti jakelevat. Niissä on lähes jokainen lätäkkö luetteloitu. EU:n kulttuuripääkaupungille näytti tulleen kiire. Joka puolella on rakennustyömaita ja nostokurkia, melkein kuin Helsingissä viime vuodet mukaan lukien aika, jolloin Helsinki toimi maailman design-pääkaupunkina. Kulttuurikeskus Väven, Uumajan uusi vetonaula, odottaa vielä valmistumistaan. Kulttuurikeskukseen muuttava kansankirjasto on tarkoitus vihkiä käyttöön…
Piteå näyttääkin jo vilkkaamalta kaupungilta. Hodari ja jäätelö maistuvat lounaaksi. Puiston kahvikupista riittäisi aamukahviksi minullekin. Ruotsalainen kahvi maistuu erittäin hyvältä. Tällä paikalla sijaitsi aikoinaan Cecil-kahvila, josta muistona jättikuppi ja -kannu. Nykyään puistikossa voi tuoksutella liljoja. Pite Havsbad kuulostaa rantatouhuilta. Juuri kotoa muuttaneen lapsen vanhempina, vesipuistot ja –leikit ovat vielä liian tuoreessa muistissa meillä kummallakin. Jatkamme…
Ravintolassa viereisessä pöydässä ruokailee motoristipariskunta. Heidän keskusteluaan on kiva seurata, sillä se paljastaa suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin perimmäisiä eroja. Mies on tukevalihaksinen ja kalju, tatuointejakin modernisti. Hän makuuttaa vasenta kättään pöydän laidalla lautasen ja vatsan välissä ja haarukoi ruokaansa oikealla. Tätä käytäntöä näkee Suomessakin nuorison keskuudessa, mutta siihen yhtäläisyydet jäävät. Mies avaa ruokapöytärupattelulippaansa ja siinä…
Haaparannassa paikallinen sanasto alkaa avautua minullekin. Tähän mennessä olen epäillyt osaanko ruotsia ollenkaan, niin kummallisesti puhuvia ihmisiä on eteeni tullut, liekö norjalaisia vai eroaako murre täällä niin paljon, ettei suomenruotsilla pärjää. Matkailuinfon virkailijan puheessa vilahtelevat ”kanonbra cafeteria, väldigt intresant ställe” ja kaikki muodot, jotka ilmaisevat adjektiivin suurempana, parempana tai peräti jättikokoisena. Sitä on hauska verrata…
Matka jatkuu Ylitorniosta kohti Haaparantaan. Kukkolassa pysähdys ihailemaan sekä Suomen että Ruotsin kuulua luontokohdetta Kukkolankoskea. www.kukkolankoski.fiwww.kukkolaforsen.se Nämä kuvat ovat Ruotsin Kukkolasta. Kiva pieni breikki ja samalla voi tutustua museoituihin kalastus- ja maatalousympäristöihin. Kutsuvat itseään saunan valtakunnaksi. Häh? Eikö Suomi olekaan saunan valtakunta?
Kolarin rajanylityspaikalta ajamme kohti kaunokirjallisuudesta tuttua Vittulaa, Pajalan asuinaluetta, jonka arvellaan saaneen nimensä taloissa aikoinaan ahkerasti siitetyistä lapsista. Mitähän Paskajänkällä tehtiin? Vittulan vieressä on Laestadius –museo. Yksi pihapiirin taloista rakennettiin Lars Laestadiukselle, joka ei kaiketi ehtinyt nähdä sitä valmiina. www.laestadiusfriends.se Kirjallisuuskierroksista kiinnostuneille vinkki: Matkailuinfosta saa (tiskin alla piilottelevat) Mikael Niemen jalanjäljillä karttaa. Ruotsiksi kylläkin, mutta…