Muutaman päivämatkan päässä, Arzuan seuduilla, Camino del Norte eli Pohjoinen reitti yhdistyy Ranskan reittiin. Sen jälkeiset maisemat aina Santiago de Compostelaan asti ovat tuttuja minulle, sillä olen kävellyt aiemmin jo kahteen kertaan Ranskan reitin loppupään.
Aikaa oli jäljellä vielä reilu viikko ennen kotiinpaluulentoa. Mitä tekisin?
Pohdin riittääkö aika jollekulle uudelle reitille siirtymiseen. Camino-kamppeissa ei houkuttanut lähteä Madridin humuihin. Näissä mietteissä kävelin Sobranosta Arzuaan kaivonkansia tähyillen. Boimortossa kohtasin ikävän sekä ihanan ihmisen.
Sobrado-dos-monxes- Boimorto, 14 km /4.10.2025
Boimorto on yksi niistä nukkuvista kylistä, jossa ei ole mitään. Loma-aika oli sulkenut vähäisetkin ravintolat. Onneksi löytyi sentään baari, jossa väsäsivät minulle salaatin.
Kunnallinen albergue sijaitsi kilometrejä ennen kylään saapumista. Siellä oli niin töykeä hospitalero, että jatkoin matkaa, kun huomasin että on olemassa toinenkin vaihtoehto. Bookingissa oli tarjolla yksityisen Albergue-Hostel Casa da Gandara, jossa oli vielä tilaa.
Se oli hyvä valinta, sillä Casa da Gandara olikin mahtava paikka.
Siellä ihana hospitalero, Gandara otti minut vastaan, neuvoi käytännön asioissa ja pesi pyykkini.
Yleensä pesen päivän kävelyn lopuksi alusvaatteet ja sukat, mutta aina silloin tällöin haluan konepesun, ja mieluiten 60 asteessa. Sain suostuteltua Gandaran pesemään kaiken 60 asteessa.
Gandara latasi pyykkini koneeseen ja viittoi minut lepäilemään. Niinpä nappasin oluen majatalon automaatista (ihana, että oli sellainen) ja siirryin hoitamaan jalkojani majatalon sisäpihalle. Sain tehdä sitä omassa yksityisyydessäni, sillä muut vaeltajat värisivät pelkästä ajatuksesta istua ulkosalla. Jotain hyvää suomalaisgeeneistä!
Boimorto – Arzua, 11 km / 5.10.2025
Avauskuvassa oleva I love you -pehmolelu löytyi matkalla Arzuaan. Se herätti ajatuksia.
Vaeltajat jättävät usein Santiagon teiden suuntapylväiden päälle erilaisia esineitä. Ne voivat olla kiviä, kuvia tai muita esineitä, joita on kuljetettu kotoa asti. Esine symboloi taakkaa, surua tai muuta raskasta tunnetta, jota vaeltaja kulkiessaan käsittelee. Jossain vaiheessa on aika ”päästää irti”.
Oliko tämä nyt tässä?
Arzuaan tultuani, mietin oliko tämä nyt tässä. Camino del Norte eli pohjoinen reitti päättyy virallisesti Arzuanin seutuvilla, jossa se yhtyy Ranskan reittiin ja maisemiin, jotka olin jo nähnyt aiemmilla reissuilla.
Nyt kun vaelsin tällä reissulla tämän Camino del Norten viimeisen pätkän, olin kolmen eri reissun aikana vaeltanut lähes koko 850 kilometrin pituisen Norten. Sehän tämän reissun tarkoitus olikin: saada loppuun aloittamani Norte.
Aloitin kymmenen vuotta sitten San Sebastianista. Sieltä vaelsin edesmenneen mieheni kanssa Santanderiin (voi että on ollut ikävä).
Muutaman vuoden päästä vaelsin seuraavan pätkän, Santanderista Salasiin, netistä löytämäni Camino-kamun kanssa. Mukavia muistoja tuli mieleen!
Tämän viimeisen osan Gijonista Arzuaan olen vaeltanut käytännössä yksin. Matkaan lähdin kyllä netistä bongaamani mukavanoloisen naisen kanssa, mutta aika alkukilometrillä selvisi, etteivät toiveemme ja askeleemme kulje samassa tahdissa.
Neljä viikkoa varasimme matkalle Gijonista Santiagoon. Kun saavuin Arzuaan, oli vielä reilu viikko jäljellä.
Pohdiskelun jälkeen päädyin jatkamaan Ranskan reittiä pitkin kohti Santiago de Compostelaa. Jos aikaa jäisi, käväisisin Fisterrassa, maan lopussa.
Kiinnostavan kuuloisia pätkiä. Sulla kun on niin paljon kokemusta, niin pakko kysyä, että mitkä ovat olleet kauneimpia kohtia reitillä?
Kiitos kommentista ja kysymyksestä! Yritin miettiä oikein silmät kiinni, saada mielikuviini kauneimmat kohdat. Se tuntuu mahdottomalta, sillä oen vaeltanut piktälti yli 2000 kilometriä näitä camino-reittejä. Usein kauneuden kokemukseen liittyy muutakin, kuten tunnetila, onnistuminen, kiva kohtaaminen tms.