Matka jatkuu. Pari postausta sitten olin Emmi Itärannan mukana tulevaisuudessa ja Marsin maisemissa. Nyt siirryin kolme sataa vuotta taaksepäin ja maan kamaralle, Finnskogeniin.
Täytyy tunnustaa, että on mennyt ohi sekä maantieteen että historian tunneilla tämä Ruotsin ja Norjan raja-alue. Löysin Finnskogenin kartalta huomattavasti etelämpää kuin olin sen ajatuksissani sijoittanut.
Toinen ohitse mennyt asia on metsäsuomalaiset. Piti oikein kuukeloida tämäkin termi. Näin kerrotaan Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan verkkojulkaisussa.
”Metsäsuomalaisilla tarkoitetaan lähinnä Savosta Keski-Skandinavian metsiin 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alkupuolella muuttaneita ja heidän jälkeläisiään.”
Britt Karin Larsenin kirjoittama Finnskogen, elämän kehto on metsäsuomalaisista kertovan kirjasarjan ensimmäinen teos. Tarina sijoittuu 1850-luvulle ja sitä kerrotaan monen henkilön kautta – tosi monen. Tarinassa esiintyvät muun muassa norjalainen pappi, ihmisiä välttelevä Lina, karhunkaataja Mustamäen Taneli, huutolaistyttö Hilda, viinamäenmies Oluf ja hänen rakkautensa kohde Kerstin sekä loitsuja ja taikoja tekevä Valkola-Kaisa.
Olosuhteet Finnskogenissa ovat karut. Noihin aikoihin lähdettiin paremman elämän perässä Amerikkaan. Amerikasta haaveillaan tässäkin tarinassa.
Larsen on norjalainen kirjailija. Kieli on nautinnollista ja hänen tapansa kertoa metsäsuomalaisista lempeä. Sitä kylläkin ihmettelin, miksi kappaleiden alussa esimerkiksi Lina esiintyy ensin nimettömänä. Tuo tapa aiheutti päässäni turhaa ponnistelua monessa kohtaa, kirjassa kun esiintyy useit hahmoja.
Moni nykypäivän asia tai tapa avautuu hienosti kirjassa kuvailtujen entisajan tapojen myötä. On savupirttiä, saunaa, pyhiä puita ja kiviä.
Reilu vuosi sitten kun mieheni kuoli, ihmettelin, miksi hoitaja riensi avaamaan ikkunan kuoleman todettuaan. Finnskogenin sivuilla kerrotaan ”Kun ihminen kuolee, on avattava kattoluukku, jotta sielu pääsisi vapaaksi.” Tämä tapa mitä ilmeisemmin on yhtä voimassa.
Varasin jo kaksi muutakin osaa:
Finnskogen, taivaankarhun metsä
Finnskogen, kiven kiilto
Finnskogen, elämän kehto Britt Karin Larsen