Vaellus Camino del Nortella ei ole helppoa. On kauniita maisemia ja kevyempiä reittejä kuten Gontánista O Cristoon, mutta myös niukoilla palveluilla olevia erämaaosuuksia, kuten väli Baamondesta Sobrado dos Monxesiin. Mutta onneksi niihinkin löytyi kevyempi vaihtoehto. Caminolla kaikki voi muuttua hetkessä, vaikka vain kohtaamalla sopivan henkilön vessassa.
Avauskuvassa yksi kohtaamani henkilö, unkarilainen Hajni. Hänellä oli merkitystä päivän muuttumisessa mukavaksi.
Gontán – O Cristo, 16 km
Matkalla Gontánista O Cristoon oli viehättäviä näkymiä. Tässä muutamia.
Siihen se ihanuus sitten loppuikin.
Hotel O Cristo
Ihan hirveä Hotel O Cristo! Juoppoja alakerran baari täynnä. Autoilla lähtivät tukevien viina-annosten jälkeen. Yksikin huojui seinästä seinään, höpötti ja yritti höpöttää minullekin. Luulin, että baarimikko ohjasi hänet jonkun kyytiin, mutta rattiinhan tuo meni. Tilanne meni uniin: mitä jos jotain tapahtui, joku jäi alle. Minäkään en tehnyt mitään.
Hotelli, jossa rakennuksena ja palvelujen puolesta ollut mitään vikaa, oli mitä ilmeisemmin rekkakuskien suosiossa. Baarissa oli jos jonkin näköistä tarjokasta. Pullistelivat ja kertoivat olevansa komeita.
Turvallisuussyistä halusin lähteä aamulla huomiota herättämättä matkaan. Olisin jättänyt avaimen oveen ja mennyt menojani. Mutta ei, Kanssakulkija meni rinkkoineen baariin näytille. Mikä sitten aiheutti sen, että en uskaltautunut varsinaiselle camino-reitille, jossa ei välttämättä olisi ollut kulkijoita, vaan talsin hänen kanssaan maantietä pitkin. Meillä oli tässä suhteessa eri halut. Hän halusi lyhyintä reittiä, mikä useimmiten tarkoitti maantien laitaa. Minä taas suosin kauniinpien maisemien camino-reittejä, vaikka yleensä tuli muutamia kilometrejä lisää kuljettavaksi.
Taustalla tuossa huomiota herättämättä lähtemisessä kummitteli aiempi kokemus vastaavanlaisesta hotellista Ranskan reitillä. Olin silloin yksin vaelluksella ja poikkesin camino-reitiltä. Majoituin hotelliin, josta aamulla lähtiessäni jatkamaan matkaa kohti caminoa, jouduin hankaluuksiin paikallisten nuorten miesten kanssa. Selvisin kyllä, mutta siitä kehittyi varotoimenpide tulevia varten. Matkaa on tietenkin jatkettava, mutta ei kannata lähteä näyttävästi moisista paikoista.
O Cristo – Vilalba, 8,4 km
Seuraavaan kohteeseen, Baamondeen olisi ollut liian pitkä päivämatka kävellen. Päädyin kävelemään vain Vilalbaan asti, josta jatkoin bussilla Baamondeen kello 16.
Kävelymatka O Cristosta Vilalbaan oli sen verran lyhyt, että aikaa jäi kulutettavaksi.
Bussiasema Vilalbassa oli suljettu tai käytännössä hylätty, kuten asemat monissa muissakin pikkukylissä ja kaupungeissa. Läheltä asemaa kuitenkin löytyi baari, jossa join kahvia ja sometin lounaaseen asti. Espanjassa – ainakin näillä seuduilla – on kivaa se, että baareissa voi istuskella pidempäänkin. Viihtyä siis. Toinen mukava asia on vessat. Aina löytyy vessa lähistöltä, eikä tarvitse huolehtia maksuista, lanteista tai korteista. Ne ovat ilmaisia.
Kohtaaminen vessassa aamukuudelta
Baamonden albergue, pyhiinvaeltajien majatalo oli hieno. Mutta eivät hienot puitteet takaa hyvää yöunta.
O Cristo hotelliepisodin jälkeen tulin yhä vaan vakuuttuneemmaksi siitä, ettei meillä Kanssakulkijan kanssa ole juurikaan iloa toisistamme. Olemme niin eritahtisia ja niin eri reissulla.
Illansuussa katselin Gronzen sivuilta maastoa Baamondesta eteenpäin. Neljännen vaikeusasteen etappi olisi tulossa, jonne tuntui vaikealta lähteä yksikseni. Etenkin kun matkan varrella näytti olevan niukasti palveluja. Ruokaakin olisi pitänyt kantaa mukana.
Kun illalla ennen nukkumaan menoa tällaista katselee, tietäähän sen, ettei uni tule.
Päiväkirjaa 3.10.2025
O Cristossa pelkäsin siitä kammottavasta hotellista lähtöä. Jos joku lähtee perään, kuten silloin Ranskan reitillä.
Täällä Baamonden hienossa majatalossa pelkäsin tulevia kolmea päivää.
Aamuyöllä – sudentunteina – päässä pyöri kaikki mahdollinen. Jos en jaksa, mitä teen. Vuoristoa ja erämaata luvassa. Yhtäkkiä muistin, ettei minulla ehkä ole edes riittävästi rahaa. Kortilla on tähän asti maksaminen sujunut hyvin, mutta miten erämaan harvoissa pikkukuppiloissa ja majataloissa.
Seuraavaksi muistin, että kännykän lataaminen unohtui. Akku vähissä. Pitäisi olla riittävästi virtaa karttasovelluksen käyttöä varten, jos eksyn reitiltä.
Mitä kaikkea päässä pyörikään. Jos en jaksa, ehkä voin soittaa taksin. Mutta jos saankin jostain taksin, onko rahaa, tai onko kuljettaja kännissä kuten ne edellisyön hotellin porukka.
Tekoälyn avulla etsin aamukahdelta bussi-, taksi- ja muita ratkaisuja, joila pääsisin pälkähästä. Hassuinta oli se, että vastapäisessä sängyssä unkarilainen nainen pyöri ja pohti samaa. Sitä en vielä silloin tiennyt.
Mutta caminolla kaikki voi muuttua hetkessä, se on tullut huomatuksi jo useita kertoja aiemminkin.
Kun aamulla kuuden jälkeen menin vessaan, siellä valmistauduttin jo lähtöön. Yksi valmistautujista oli nuori nainen, jonka polvi oli ollut huonossa kunnossa edellisiltana. Hän oli kävellyt 650 kilsaa, mutta sitten polvi teki tenän.
Ihmettelin ääneen, että noinko nopeasti polvi parani.
Ei suinkaan! Hän oli löytänyt ratkaisun, jolla välttää erämaa ja vuoristo. Kello kahdeksalta lähtee bussi, jolla pääsee Teixeiroon. Sieltä on 12 kilsaa tasaista tietä Sobrado-dos-Monxesiin. Nappasin heti idean ja kiirehdin pakkaamaan tavaroitani.
Kun odotimme bussia se vastapäisen sängyn unkarilainen nainen ilmestyi paikalle. Huojentuneena hän liittyi seuraan. Lopputuloksena oli mukava päivä. Ajoimme bussilla Teixeiro ja kävelimme yhdessä Sobrado dos Monxes -luostariin.
Varsin epämiellyvältä kuulostanut kokemus tuo hotel O Cristo. Tuo on kyllä vastuutonta lähteä tuollaisessa kunnossa auton rattiin.
Kiitos kommnetista, Mikko! Samoilla linjoilla, vastuutonta on. Sitä on pohdittu monissa yhteyksissä, jäi vaivaamaan mieltäni.