Näkemistä, kokemista ja lukemista
Kenian matkaan liittyvä lukuprojektini jatkuu. Nyt luin Marco Kososen Mun Afrikka -kirjan. Sen ahmaisi hetkessä, niin letkeää menoa kirjassa oli! Reilun kahdensadan sivun lukupakettiin sisältyi muutakin kuin Kenia. Kirja alkaa Senegalista ja loppuu Tansaniaan. Siinä välissä käydään Etiopiassa, Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Sambiassa, Zimbabwessa ja Malawissa. Kokemukset eivät ole yhdeltä reissulta, vaan vuosina 1996–2015 viiden eri matkan…
Valkoinen masai on Corinne Hofmann omaan elämään perustuva tarina. Neljä ja puolisataa sivuinen kirja oli pakko hotkaista lähes yhdellä istumalla – tai oikeastaan yhdellä makuulla, sillä siinä asennossa yleensä luen. Uskomaton tarina. Kirjailija edustaa omaa ikäluokkaani, enkä voinut olla miettimättä, olisiko sama voinut tapahtua minulle. Epäilen. Kirja alkaa siitä, kun Sveitsissä asuva, tuolloin alle kolmekymppinen…
Ann-Christine Antellin Puuvillatehtaan varjossa ja sen jatko-osa Puuvillatehtaan perijä ovat sopivan kevyitä ja mukaansatempaavia historiallisia romaaneja. Erinomaista kesäluettavaa. Nyt lukuvuorossa oli Puuvillatehtaan perijä, jossa liikutaan 1900-luvun alun Turussa. Tomeran Martan tarinaa oli kiva lueskella kesäpäivänä parvekkeella. Yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta ja siitä seuraavaa jännitettä, vahvaa ajankuvaa yksityiskohtineen ja totta kai romantiikkaa. Siinä kesäkirjan ainekset. Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä
Loppusyksystä häämöttävää Kenian matkaani ajatellen olen aloittanut haeskelemaan aluetta käsitteleviä kirjoja. Sainkin useamman hyvän vinkin Päivi Arvoselta, Keniassa paljon oleskelleelta ja siellä työskenneeltä luontokuvaaja-toimittajalta. Ensimmäinen kirjavinkki, johon tartuin oli Sari Mannisen Afrikkalainen kouluvuosi. Se sai minut valmistautumaan monenlaisiin ajatuksiin, kuten siihen mistä löydän tarvittavan kärsivällisyyden tulevalla reissulla. Kirjan sivuilla nimittäin monesti toistui kenialainen aikakäsitys, se…
Välillä luen kirjoja kotikonnuiltani. Tällä kertaa Enni Mustosen Pukija -kirjan kanssa solahdin 1950-luvulle. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomessa Espoon Leppävaaraan ja Helsinkiin sekä Yhdysvalloissa Kaliforniaan, jossa päähenkilö Viena Aaltonen huolehtii miss Universum kisoihin osallistuvan Armi Kuuselan vaatetusasioista. Mielenkiintoinen maailma. Missien maailmasta en olekaan aiemmin kuvauksia lukenut. Kirjassa vaellellaan myös hieman Skotlannin muistoissa, sillä Viena on palaamassa…
Imatran alueeseen liittyviä romaaneja hakiessani tuli vastaan Laila Hirvisaaren kirjat. Niitä jokunen onkin mainittu aiemmissa postauksissa. Nyt ajattelin lukea Imatra-sarjan päätösromaanin Pihkovan kellot ja siksi vallan hämmästyin, kun kirja veikin minut Venäjälle, Pihkovaan, eikä siis Imatralle. Välillä kirjan sivuilla käväistään muun muassa Tartossa ja Narvan seudun kartanoissa. Ei siinä mitään, oli mielenkiintoista lukea tapahtumista, ja…
Jos joskus vielä lähden Patagoniaan tai Tulimaahan, niin luen ennen matkaa Väinö Auerin Tulimaata tutkimassa -kirjan. Saatan lukea muutenkin. Siinä on paljon mielenkiintoista tietoa Etelä-Amerikan eteläisimmästä alueesta ja erityisesti sen historiasta. Käsissäni on parhaillaan kirjavanhus, Tulimaata tutkimassa -teos vuodelta 1929, siis melkein satavuotias. Kirjan riutunut ulkomuoto kertoo sitä aiemmin luetun ahkeraan. Kuvat ovat suttuisia ja…
Tampereella yhä, vaikkakin tapahtumissa lähes sata vuotta sitten. Olavi Toivolan Sattuman tuomio -dekkarissa liikutaan Tampereen maisemissa. Vuonna 1929 rakennettu Hotelli Tammer on yksi näyttämöistä. Päähenkilö Akseli Salo palaa Ranskasta muukalaislegioonasta, jonne hän on paennut vainoajaan neljätoista vuotta aiemmin. Suomessa toivutaan lamasta, kieltolaki on päättymässä, vakoilua harjoittaa yksi sun toinen valtio. Salo vedetään mukaan raa’an murhan…
Taas tuli eteen kirjailija, jonka teoksiin en ole aiemmin tutustunut. En muista kuka vinkkasi tämän, kun haeskelin Tampereelle sijoittuvia romaaneja, mutta nyt se on luettu ja Tampereen reissukin tehty. ehkä outo tapa lähestyä kirjallisuutta näin, matkakohteiden mukaan, mutta minun lukukokemuksiani se on monipuolistanut. Luen toki muutakin kuin näitä matkoihin liittyviä kirjoja. Pirjo Tuomisen Hiljaiset huvimajat…
Imatran seudulle suuntautuvan matkan vuoksi luin Laila Hirvisaaren romaanin Vuoksen helmi. Se on Imatra-sarjan neljäs kirja, vielä yksi on jäljellä. Vuoksen helmi kuvaa 1911 vuoden tapahtumia Suomessa ja Venäjällä sekä aiemmista kirjoista tuttujen hahmojen kohtaloita Vuoksen rannalla ja Valtionhotellissa. Käväistään kirjassa Terijoellakin. Vaikka tiesin, että tulemme tekemään aivan muuta kuin ihailemaan Imatran kosken kuohuja ja…
Moroholat, kotiuduin juuri Tampereelta! Osallistuin siellä Suomen Journalistiliiton seminaariin perjantaina ja lauantaina. Paljon mielenkiintoisia puheenvuoroja, jotka käsittelivät toimittajien ja muiden alan toimijoiden arkea ja ammatillista kehittymistä. Oman lisämausteensa tähän kaikkeen toi lähestyvä vappu ja Tapparan tuore SM-kultamitali. En muista nähneeni koskaan Hämeensillalla olevia Väinö Aaltosen Pirkkalaisveistoksia ilman vaatteita. Joko käyn harvoin tai sitten Tampereella tapahtuu…
Jos haluat menettää yöunesi, tartu illalla argentiinalaisen Mariana Enriquesin novellikokoelmaan Mitä liekit meiltä veivät. Palasin viime viikolla Etelä-Amerikasta, jossa vietin pari kuukautta. Ennen reissua luin kohdemaiden kirjallisuutta, mutta tämä novellikokoelma jäi reissun jälkeen luettavaksi. Mariana Enriquesin novelleissa liikutaan Buenos Airesissa, joka minullekin tuli tutuksi, toisin vain vajaan viikon oleskelun kautta. Noina päivinä ehdin kuitenkin nähdä…
Edellinen kirjallinen Tampereen matkani sijoittui jatkosodan aikaan. Nyt siirryn 2000-luvun alkuvuosille. Aivan varma en ole Tyyppiteorian vuosista, mutta päättelin ajan sillä kirjassa käydään selvittämässä asioita internet-kahvilassa ja puhelinkin edustaa tuota ajankohtaa. Kummassakin matkavalmisteluihin osuneessa kirjassa päähenkilö on kolmekymppinen. Se on sattumaa. Sekä Terhi Rannelan Kiivaat, että tämä nyt lukemani Laura Saaren Tyyppiteoria tulivat esille Helmetin…
Kiivaat-romaani vei tosi mielenkiintoiseen maailmaan. Välillä tuli mieleen kummitätini kertomat tarinat, joista en lapsena niin ymmärtänyt. Lapsuudessani jopa punaiset vaatteet olivat pannassa. Lukulistalleni Kiivaat pääsi tulevan Tampereen matkan vuoksi. Tapanani on lukea jokin tulevan matkani kohteeseen liittyvä kirja ennen matkaa. Usein tulee luettua useampiakin, kuten nyt Tampereen kohdalla kävi ja käy. Aloitin kirjallisen matkani tästä…
Vielä ehdin ennen reissua ahmaista Bruce Chatwinin Patagonia, Patagonia -kirjan. Reiluun kahteensataan sivuun mahtuu paljon ihmiskohtaloita, kummallisiakin. Kirja kertoo Chatwinin vuonna 1974 Etelä-Amerikan eteläisimpään kärkeen, Patagoniaan tekemästä matkasta. Hän tapasi ja jututti paikallisia missä sitten liikkuikin. Kirjan ensi sivuilla Chatwin paljastaa mistä hänen mielenkiintonsa Patagoniaa kohtaan syntyi. Joskus syy voi olla niinkin kummallinen kuin pala…
Pirjo ja Reijo Toivanen kuvaavat Etelä- ja Väli-Amerikan reissujaan Salsaa ja Mojitoa -kirjassaan. Se ei ole varsinainen matkaopas, mutta tarjoaa monta hyvää vinkkiä. Hetimmiten Mummoa kiinnosti Argentiinan Buenos Airesissa olevaa Caserón Porteño -tangohotelli, jossa pariskunta oli jo yöpynyt vuosina 2010 ja 2014. Siellä kuulemma opetettiin hotellin asukkaille tangoa iltaisin. Yritin jo kuukeloida, mutta ei ainakaan…
Juha Roihan Yksi aina valvoo, on vekkuli tarina, joka on sijoitettu Helsingissä sijaitsevaan maineikkaan historian omaavaan hotelli Torniin. Dekkariksi uumoilin, kun sen kirjaston uutuushyllystä nappasin. Kesti hetken ennen kuin pääni hyväksyi käänteen, vaikka olihan takakannessa mainittu, että kyseessä on kujeileva mysteeriromaani. En vaan arvannut sen suuntautuvan digimaailman saloihin asti. Hotelli Tornin katutason irkkubaarissa, O’Malley’ssä, lempinimeltään…
Käteeni osunut eteläamerikkalainen kirjallisuus tuntuu aika vaikealta luettavalta kaltaiselleni hätiköijälle. Pitkiä, loputtoman pitkiä lauseita ja sivukaupalla jatkuvia kappaleita. Olen nähnyt joskus jopa satoja sivuja pitkiä kappaleita, kuten vaikkapa chileläisen kirjailijan Roberto Bolañon kirjassa Chileläinen yösoitto, jossa oli 112 sivua yhtä kappaletta kaikki tyynni. En jaksanut. Myös argentiinalaisen Jorge Luis Borgesin esseekokoelmat ”Viisi aihetta” ja ”Seitsemän…
Ensimmäinen ajatus lukiessani Katja Keisalan kirjaa Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille oli, että voi mihin olet itsesi saattanut. Kirjassa on vahva oman elämän kuvaamisen tunnelma, mikä tuo minussa lukijana jonkinlaista – no en osaa kuvata, mitä tunnetta, mutta tirkistely kavahduttaa. Se ei ole ensimmäinen kerta autofiktiota lukiessani. Mutta ei kai näitä perhepiirin asioita voi tuolla tarkkuudella…
Luku-urakkani Etelä-Amerikan matkaa varten jatkuu. Nyt tartuin Markku Saksan kirjaan Ihmisiä ja elämää Meksikosta Tulimaahan. Heti kirjan ensimmäisessä luvussa ”Aina väärässä asussa Buenos Airesissa” ilmenee Markku Saksan teoksen vahvuus. Siinä on historiallista perspektiiviä. Kirjassa Saksa kuvaa kuinka tuli ensimmäistä kertaa Buenos Airesiin vuoden 1986 tammikuussa ja mikä oli siihen aikaan meininki. Jäljempänä hän siirtyy kuvailemaan…