Nyt se alkaa, pikkujoulukausi! Ensimmäiset pikkujoulut on jo koettu. Ne vietettiin 26 asteen lämmössä, varpaat hiekassa.
Vielä ei ole varsinainen – siis perinteinen – pikkujouluaika. Sehän alkaa siis vasta marraskuun loppupuolella, ensimmäisestä adventista. Mutta nykyihmisillä on kiire. Joulukamaa on ollut kaupoissa jo ties kuinka kauan.
Saadakseni varpaat hiekkaan minun ei tarvinnut lentää etelään, sillä Pasilan Triplassa maan uumenissa on elämyskeidas Biitsi, jossa pikkujoulut vietettiin.
Pasilan Triplan Biitsi on ympärivuotinen hiekkaranta, joka on rakennettu entiseen metroaseman varaukseksi louhittuun tilaan. Yritys sai alkunsa vuonna 2005 kahdeksan beach volleysta innostuneen kaverin hankkeesta. Nykyään biitsejä on useammassa paikassa. Triplan Biitsi on toiminut vuodesta 2019.

Ulkona kylmää, juhlissa hellettä
Vettä tuli taivaalta ja tuuli vihmoi pikkujouluihin suunnistaessani. Päänvaivaa aiheutti pukeutuminen. Ei niiinkään juhlatamineet, sillä selvää oli, että rantajuhla-asu ja sandaalit on oikea valinta. Mutta se miten pukeutua matkalla kotoa juhlapaikalle, kun ulkona on kylmää ja juhlissa 26 astetta. . Turhaa mietin. Olisin voinut ottaa kesävermeet kassiin ja vaihtaa paikan päällä, sillä Biitsissä oli pukeutumistilat.
Kun satoja ihmisiä on tulossa juhlimaan samaan aikaan, jonoa syntyy. Niin kävi tässäkin tilaisuudessa. Yleensä jono syntyy noutopöytään, mutta tässä juhlassa narikkaan.
Juhlatilana toimi valtava palmuilla ja aurinkotuoleilla somistettu halli, jossa tepasteltiin hiekassa. Pitkiin valkoisilla pöytäliinoilla verhottuihin pöytiin oli katettu kertakäyttöiset ruokailuvälineet, vettä ja juomat niille, jotka olivat juomia etukäteen tilanneet. Keskeisellä paikalla oli esiintymiskoroke illan esiintyjiä varten. Tuona iltana lavan valloitti tuore isoisä, Jukka Poika & Band. Vaikea uskoa, että Jukka Poika lähentelee viittäkymmentä, niin on poikamainen olemus.

Monta eri porukkaa yhdessä pikkujoulussa
Idea on hyvä. Varaat illallisen ohjelmineen netistä, siinä kaikki. Varmaan monet firmajuhlien järjestelyvastuussa olevat kiittävät, kun tarvitsee vain näpytellä varauskalenterista tarvittava määrä ohjelmalippuja, eikä tarvitse miettiä ohjelmaa tai muita yksityiskohtia. Juhlijat vain paikalle. Sekään ei pääse unohtumaan, sillä etukäteen viestiä juhlista tuli taajaan. Monta muistutusta ja viimeisessä viestissä vielä mahdollisuus tilata juomat etukäteen.

Meidät – minut ja avecini – sijoitettiin pitkään pöytään, jossa oli ilmeisesti kutsuttuina henkilöitä, jotka vastaavat juhlajärjestelyistä firmoissaan.

Pääruokaa sai odotella pitkään, jotkut jo tuskastuivat. On aika kunnianhimoista järjestää istuva illallinen sadoille juhlijoille ja vielä tilassa, jossa tarjoilijat kahlaavat hiekassa. Odottelua tai ei, niin kyllä on ihanaa saada illallinen pöytään tarjoiltuna.
Mietitytti, paljonko energiaa kuluu trooppisen hiekkarannan ylläpitämiseen keskellä marraskuista Helsinkiä, mutta ainakin ruoka-annokset oli mitoitettu niin, että jokaisen vatsa annoksen vetää. Varmaan ruokahukka näin minimissä.

Mokia, taikatemppuja ja tanssia rantahiekalla
Jukka Poikaa ja ruokaa odotellessa taikuri kiersi pöydissä.
Lisäksi oli kisailu. ”Mikä on pahin mokasi nuoruudessasi?” Se oli kiva lisä pöytäkeskusteluun. Kisailu sai porukan yhteen ja nauramaan omille ja toisten mokille. Lopuksi jokainen pöytäseurue valitsi yhden mokan esitettäväksi mikrofonin välityksellä koko juhlaväelle.
Sitten se tanssi. Mummon mielihommaa. Musiikki juuri sellaista kuin toivoisi juhlissa, joissa ei partneria mukana. Hiekka asetti omat haasteensa. Yleensä olen saanut tanssilattialla miehiä kumoon, mutta nyt kellahti Mummo. Eikä loppuillan viinin huurustamilla hetkillä, vaan heti ensitahtien aikana. Hiekka teki tepposet!
Olin Alvarin ja Biitsitiimin kutsuvieraana pikkujouluissa.


Katso minkälaista menoa on pikkujouluissa Kenian Nairobissa.
