Kenian matkaan liittyvä lukuprojektini jatkuu. Nyt luin Marco Kososen Mun Afrikka -kirjan. Sen ahmaisi hetkessä, niin letkeää menoa kirjassa oli!
Reilun kahdensadan sivun lukupakettiin sisältyi muutakin kuin Kenia. Kirja alkaa Senegalista ja loppuu Tansaniaan. Siinä välissä käydään Etiopiassa, Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Sambiassa, Zimbabwessa ja Malawissa. Kokemukset eivät ole yhdeltä reissulta, vaan vuosina 1996–2015 viiden eri matkan aikana koettuja.
Ensin olin ajatellut hieman oikaista ja lukea vain Kenia osuuden. En malttanut jättää siihen. Kuppia Marco taisi ottaa enemmän kuin Mummon maksa sallii, mutta yhtä kaikki meno oli mielenkiintoista.
Monessa kohti kirjaa tunnistin itseni myös. En kylläkään musikaalisuuden vuoksi, mutta esimerkiksi siitä, että minun täytyy reissuilla ollessa muistutella mieleeni relaamisen tärkeys kulttuureissa, joissa aikakäsitys ei ole niin tiukasti kelloon sidottu kuin Suomessa. Sitähän Marcokin muistutti itselleen muun muassa Sansibarin lautalle pyrkiessään.
Marco tuli kengänkiillottajan huumaamaksi kaunopuheisuudella Nairobissa. Mitenhän Mummon käy. Muistelen jollain reissulla langenneeni minäkin kaunoretoriikkaan ja ostaneeni jotain, mitä en missään tapauksessa olisi tarvinnut tai edes halunnut.
Tämä olikin itselleni ihan tuntematon teos. Maat matkan varrella Senegalia lukuun ottamatta ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän tuttuja. Täytyypä laittaa tämä mieleen, aihepiiri kiinnostaa.
Tämä kirjojen kautta maailmalla matkailu on tuonut elämääni monia uusia ulottuvuuksia, kirjailijoita ja teoksia. Suosittelen. Tartun varmaankin muihinkin Marcon teoksiin kunhan ensin saan tämän Kenia-kirjapinon luettua.