Imatran seudulle suuntautuvan matkan vuoksi luin Laila Hirvisaaren romaanin Vuoksen helmi. Se on Imatra-sarjan neljäs kirja, vielä yksi on jäljellä.
Vuoksen helmi kuvaa 1911 vuoden tapahtumia Suomessa ja Venäjällä sekä aiemmista kirjoista tuttujen hahmojen kohtaloita Vuoksen rannalla ja Valtionhotellissa. Käväistään kirjassa Terijoellakin.
Vaikka tiesin, että tulemme tekemään aivan muuta kuin ihailemaan Imatran kosken kuohuja ja Valtionhotellin tiluksia, niin on hauska kuvitella kirjan tapahtumia alueella liikkuessaan. Aina kun historiallisista romaaneista puhutaan, niin historioitsijat ja historiaa harrastavat löytävät poikkeavuuksia historiatietojen ja romaanin tapahtumissa. Minulla tällaista painolastia ei ole. Muistini vuosilukujen suhteen on hatara ja historiatietoni rajalliset. Voin vain todeta, että noin taustatarina suunnilleen meni ja nauttia lukemisesta.
Erityisen nautinnollista lukeminen oli, kun siirryin argentiinalaisista kauheuksien kuvauksista Imatralle ja Hirvisaaren edellisistä kirjoista tuttujen hahmojen pariin.
Vuoksen helmi -kirjassa oli juuri sopivasti ihmissuhteita, juonittelua, politiikkaa, taiteilijaelämää, sortokauden kuvausta, venäläisyyden ja suomalaisuuden erojen kuvausta ja muuta pitääkseen minut otteessaan.
Ai nii, Imatralle olin menossa tutustumaan Ovakon ja Stora Enson tehtaisiin. Kävimme myös Lappeenrannassa parissa kohteessa sekä Punkaharjulla. Niistä on eri postaukset. Kyseessä oli Ympäristötoimittajien opintoretki ja aiheet tietenkin kierrätykseen, vastuullisuuteen ja päästöasioihin liittyviä.
Tässä olikin mainio vinkki. Itsekin olen tässä lähitulevaisuudessa menemässä käymään Imatralla. Tämän perusteella teos kuulostaa sellaiselta, että se voisi kiinnostaa minuakin. Ainoa haaste on, että lähiaikoina on hirmukiire, joten saapa nähdä, riittääkö aika ennen Imatralla käyntiä.
Joo, totta on että aina ei ehdi kaikkea mitä haluaisi. Hain äsken jatko-osan, sen viimeisen kirjastosta, ja kukaties sen saan luettua ilman jatko-aikaa.