Viola Walleniuksen teos suorastaan huusi kirjastossa päästä mukaan lukukokemuksiini. Ja hyvä, että huutoon vastasin, ja kirja jatkoi kanssani kotiin asti. Hetkessä sen ahmaisin, vaikka olin jo päättänyt siirtyä Keniasta muihin aiheisiin ja maihin.
Koti Keniassa -kirjassa Viola kertoo, miten päätyi Mombasan seutuville, Makongenin kylään toimimaan lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien parissa. Matka Home Street Home -hyväntekeväisyysjärjestön yhdeksi perustajaksi alkoi jo 18-vuotiaana, kun Viola etsi elämälleen suuntaa. Suunta on selvästi löytynyt, mutta yhä on unelmia ja haaveita. Jotkut haaveet ovat niinkin pieneltä kuulostavia kuin oma kardemummapensas, toiset taas niinkin suuria kuin se, että Home Street Home kasvaa ja voi jonain päivänä laajentaa vaikkapa toiseen maahan.
Kirja koostuu lukuisista tarinoista, eri tavalla päähenkilölle kipeitä tilanteita kukin. Rujoja tarinoita ovat, näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna: silvottuja tyttöjä, lapsiäitejä, paperittomia ja monta muuta koskettavaa kohtaloa kerrottuna.
Viola Wallenius, Koti Keniasssa /Otava 2021
Tämä kuulostaa kiinnostavalta. Onhan nuo suomalaisen ja oikeastaan minkä tahansa länsimaalaisen vaikeaa edes ymmärtää, että todella monissa maissa tuollaiset asiat ovat edelleen nykypäivää. Lukeminen auttaa ymmärtämään, että näin todella on.
Kiitos Mikko! Lukeminen avartaa, kuten matkailukin.