Pyhiinvaeltajien illallinen sisältää kolme ruokalajia ja reippaanlaisen viiniannoksen viiniä. Kuten kuvasta näkyy liikunta ja sen jälkeiset nautinnot saavat peregrinon riemuitsemaan. Ravintolatkin vaihtelevat laidasta laitaan. Joskus luksusta, toisinaan taas muovituoleja kuten Lezamassa.
Kilometrit jotenkin sekosivat.
Tallustelimme aika matkan ennen kuin olimme Gernikassa. Siellä piti tietenkin bongata Picasso, tai jäljennyshän se oli.
Matka jatkui. Ei baarin baaria koko kymmenen kilsan matkalla Gernikan jälkeen.
Morga – todennäköisesti se oli paikan nimi – suututti. Albergue siellä selvästi oli, Camino-polun varrella nuoli osoitti alberguen suunnan, ei kertonut mitään muuta, ei edes aukioloaikaa. Saiko sieltä illallista. Kyläpahasessa, muutaman talon keskittymä kaukana kaikesta, ei ollut kauppaa saati ravintolaa. Ruokatieto olisi ollut tärkeä.
Piti mennä katsomaan. Kolmesataa metriä alamäkeen ei ole paljon, mutta takaisin rinka selässä ja kuumuudessa ylämäki on. Alberguen portista selvisi, että avaa klo 15, omat ruuat mukaan. Mistä ostat keskellä metsää.
Yhtäkkiä kilometrejä olikin liikaa.Kävelimme ja kävelimme. Vihdoin löysimme avoimen baarin ja tiskin takana hyörivän tädin neuvosta otimme bussin Lezamaan. Täti katseli kelloa ja pyöritteli päätä, noin paljon jo, toivottavasti saatte yösijan.
Saimme, mutta albergue oli täynnä ja pääsimme lakanoiden väliin. Madarian casa rural Omistaja Ibone, jonka vanhemmat asuvat viereisessä talossa, hoitaa majoitusta ja laittaa tarvittaessa aamiaisen. Tosin näytti silminnähden helpottuneelta kun valitsimme aamiaisen kylän baarissa.
ma 13.7 Mendata – Lezama 10 km ja reippaasti neljä ennen Lumo Guernikaa