Näkemistä, kokemista ja lukemista
Simpukka on Santiagon teiden symboli ja sitä näkee niin yksityisissä rakennuksissa kuin julkisissa paikoissa, milloin missäkin. Tässä sillan kaiteet on kuvioitu simpukoin. Ziortza-Bolibarissa majoituimme yksityiseen majapaikkaan Ziortza Beitia (36 petiä isommissa saleissa + 24 mahtuu 2 hh) Majatalon baarissa oli kova meno päällä jo iltapäivästä. Kylän johtaja oli kuorolainen ja muiden kuorolaisten kanssa lauloi iloksemme. Ja…
Lampailla taisi olla hauskaa, kun katselivat peregrinoja. Rankkaa menoa. Markinaan pääsytämme kaaduin sänkyyn. Jääkylmä vesipullo otsalla oloa parantelemassa. Ainoa ajatus oli, että tästä sentään selvittiin.Ensimmäinen kahdeksan kilometriä meni kevyesti, ei epäilystäkään, ettei selviäisi. Aamun viileydessä oli mukava vaeltaa lehtimetsän siimeksessä. Pari kahvilaakin oli, juuri silloin kun niitä ei vielä osannut kaivata. Viimeiset 14 kilometriä, ei…
Matka jatkuu läpi vehreiden maisemien. Maaseudun asukit laittavat tuotteitaan myyntiin milloin mihinkin. Tässä olisi mahdollisuus ostaa lähituotantoa olevaa siideriäkin. Vaan kun on aika vahvaa. Askel kevenisi nousuhumalan ajan, sitten iskisi väsymys. Debassa valmistaudumme huomiseen koitokseen, sillä kaikki varoittavat sen olevan rankka. Majoituimme juna-aseman vieressä olevaan majataloon. Turistitoimiston virkailijan mukaan Deban kautta kulki 7000 peregrinoa v….
Convento San Jose Komentua – kahdeksan egeä kahden hengen huoneessa. Ei paha, mutta huone hieman tunkkainen. Vaikea löytää, sillä porttia ei oltu merkitty mitenkään aamutuimaan. Läheisessä baarissa neuvotiin paukuttamana ovea. Laittoivat albergue-kyltin esiin vasta kun avasivat puolen päivän jälkeen. Kaupunki ei kauneimmasta päästä. Telakka ja teollisuutta saavuttaessa kaupunkiin caminoa pitkin. Guetaria – Zumaia, 7 km, 8.30-10.30
Helppo reitti. Perillä odottaa kaunis kaupunki, Guetaria.Albergue Kanpaia majoitus, yksityinen 12 euron paikka. Paljon sänkyjä, mutta alle kymmenen majoittujaa kuitenkin. Se piti makuusalin rauhallisena.Illalla budjetti petti pahan kerran. Lähes satsku meni ruokiin. Red mullet (nyt en muista mikä kala se olikaan, google kääntää punainen takatukka :)) ja tonnikalaa grillattuna. Txakoli-paikallista helmeilevää valkkaria. Odotellessa pintxos-välipaloja. Palan, lue…
Netistä sai vaikutelman että palveluja löytyy. Ei löytynyt. Ei ainuttakaan kuppilaa tai muuta. Siippa puuskutti heti ensimmäisessa mäessä ”en taida selvitä tästä”. Totta, ottaa voimille minullekin, ja outous häkellyttää. Tulee mieleen oma eka caminoni. Astorgasta lähtiessä edessä näkyi kyltti 260 km Santiagoon. Istahdin ihmettelemään ”Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin.” Irtokivipolut vaativat paljon polvilta. Ostimme San Sebastianista sauvat. Toisen…
Ensimmäiset puolialastomat espanjattaret näköpiirissä tänään. Viidentähden yksityisyyttä halajava siippani katselee ympärillään kuuden hengen yhteismajoitushuoneessa ja huokuu: ”En taida selvitä tästä”. En muistuttanut häntä, että caminolla törmää sadankin petipaikan majatalohuoneisiin. Mihin kannattaisi lentää, sen opin pari päivää sitten. Heti perään toinen oppi. San Sebastián – hyvä tietää, että kaupungin baskinkielinen nimi on Donostia. Ihan turhaan hain sen…
Melkein paniikki iski bussissa, kun katselin autioita yhä vaan vuoristoisemmaksi muuttuvia maisemia ja ulkolämpömittaria, joka heilui neljänkymmennen plus-asteen hujakoilla. Mitä ihmettä olen tekemässä. Ja houkutellut vielä siippanikin mukaan tähän hulluuteen. Helsingistä Barcelonaan Lento Helsinki-Barcelona saapui etuajassa, mutta emme olisi kuitenkaan ehtineet 10.15 Irunin junaan. Onneksi emme saaneet ostettua junapaikkoja etukäteen, sillä rahoja ei palauteta ainakaan edullisimmissa…
Reppu – Halti green scout roikkuu pesun jälkeen parvekkeella kuivumassa. Se on aikoinaan peritty kahdeksanvuotiaalta tyttäreltä, josta ei koskaan tullut partiolaista. Kaksi reissua 260 ja 800 km palvellut ja kohta taas reissussa. Tällä kertaa suuntana Camino del Norte. Itseäni varten, mutta myös lukijoiden hyödyksi, olen listannut muistiinpanojani varusteista vaikka en varsinaisesti jaksa suhtautua vakavuudella erilaisiin välineisiin…
Vaikeinta näissä camino-vaelluksissa on aloittaminen. Miten pääsee alkupisteeseen? Onko se pyhiinvaelluspassi aivan välttämätön hankkia etukäteen Suomesta, jos aika ei riitä postitus ynnä muihin rutiineihin? Koko aikaisesti kuulee, että passin saa mistä tahansa lähtöpisteestä. Nyt kuitenkin Irúnin kohdalla oli kaiken maailman aukioloaikoja. Ennen kaikkea mihin pitäisi lentää, jotta liikenneyhteydet toimisivat paikan päällä. Tilasin aikoja sitten lennot…
Tuleva vaelluskumppani tutkii matkaesitteitä. ”Viisi tähteä tuossakin hotellissa”, kuuluu toiveikas huokaus. Olemme lähdössä Santiagon teille, hän ensi kertaa. Jaa. Tähtiä majapaikoissa löytyy yhtä monta kun harottavien kattolankkujen välistä pilkottaa. Vaatimattomasti matkataan. Se kuuluu asiaan. Onhan toki niitäkin, jotka satsaavat oppaisiin, parempiin majapaikkoihin ja kuljettavat rinkansa taksilla. Minua kiehtoo kuitenkin vapaus. Kun kaikki on selässä eikä…
Viime kerralla Santiagon teillä vaeltaessani saksalaismies hämmästeli, miksi vaivaudun sinne asti, kun meillä on upea Lappi. Totta Lappi on upea, mutta selitykseni on yksinkertainen. Suuntavaistoni on olematon, lähes eksyn omalla kotipihallani. Santiagon teillä kaikki matkaavat samaan suuntaan. Nuolet ja paikalliset ohjaavat oikealle polulle. Siellä on siis myös ihmisiä. On ihanaa pöllähtää kylän baariin maitokahville ja…
Mielenkiintoisia numeroita tuli vastaan lehtijuttua tehdessäni. Viime vuonna 2013 lisäkseni 708 suomalaista sai tuon kuulun compostelan eli kävi Santiago de Compostelan pyhiinvaellustoimistossa hakemassa todistuksen vaelluksestaan. Voihan olla että vaeltajia oli enemmänkin, sillä kaikki eivät varmaankaan hae todistusta. Kirjoitan tällä kertaa caminon varrella olevista kaupungeista. Kiitos suomalaisen Karin sain juttuuni myös numerotietoa. Vuonna 2013 Santiago de…
Helteet piinaavat jo viidettä viikkoa täällä Suomessa. Kyllä! Saan käyttää ilmaisua piinaavat, sillä kuulun siihen vähemmistöön, joka ei marise pilvisistä päivistä ja sateesta. Ne ovat helpotus aurinkoallergiselle ihmiselle, ja liikkumisen kannalta otollisia. Lueskelen vähän väliä netistä Santiagon tiellä vaeltavien postauksia. Vvarpaitani kutittaa, pitäisi päästä caminolle. Postauksissa jalkineet saavat aika merkittävän osan. Syystäkin, sillä jalat ja…
Olisi hyvä, jos ei saapuisi paikkakunnalle lopen uupuneena. Silloin kaatuu helposti ensimmäiseen tarjolla olevan yöpaikan lähimpään sänkyyn. Majoitusvaihtoehtoja löytyy. Loppusesongista syyskuun lopussa ja lokakuun alussa omalla reissullani oli lähes runsaudenpula. Periaatteessa pyhiinvaeltajien majataloissa saisi yöpyä vain yhden yön kerrallaan. Jossain oltiin hyvinkin tarkkoja, joissain taas katsottiin matalasesongin vuoksi sormien läpi. Santiagossa alberguet kilpailevat asiakkaista. Esitteitä oli jaossa jo hyvän…
Nettikeskusteluissa korostuu varusteiden tärkeys. Kuinka monta litraa on oikea rinkan koko. Sitten ne kilomäärät. Täytyy olla hyvät kengät. Täytyykö? Tämä mies vaelsi syksyllä Pyreneiltä Santiagoon ilman kenkiä. 800 kilometrin matkaan mahtui kaikkea vihreästä nurmesta lumeen. Franco Ricordi saapui Santiago de Compostelaan 2013 marraskuun puolivälissä.
Santiagosta monet haluavat jatkaa vielä maailman ääriin, meren rannalle, jossa aikoinaan pyhiinvaeltajat polttivat ryvettyneet vaatteensa. Uudestisyntyneinä he sitten saapuivat Santiagoon. Cabo de Finisterra/Fisterraan jalan matkaavan vinkki: Santiago de Compostelan katedraalin vieressä on säilytys, jonne voi jättää ylimääräiset tavarat mikäli palaa lentäen tai junalla kotiin Santiagon kautta. Parilla eurolla/24 h/kolli. Pesulapalvelua saa myös. samasta paikasta. Jos on reppuaan jo raahannut…
Tässä muutamia sanoja, joista saattaa olla hyötyä camino-vaeltajille Peregrino – pyhiinvaeltaja, joka nykyään käsittää kaikki reppu selässä Santiagon teitä matkaavat pikkureppulaiset, pitkänmatkan kulkijat ja yöllä vaeltavat. Credencial – pyhiinvaeltajien passi, tarvitaan majoittautuessa Refugio – alkujaan pyhiinvaeltajien majatalo, mutta nykyään siellä voi yöpyä kaikki, jotka omaavat passin. Vaeltamisen syitä ei kysellä. Albergue – käytetään nykyään yleisemmin…
Minulta kysellään jatkuvasti kuinka uskaltauduin matkaan yksin. No, vaihtoehtoja ei ollut, sillä kukaan tuttavistani ei pystynyt irrottautumaan kolmeksi kuukaudeksi. Empijöille sanoisin, että simpukka roikkumaan reppuun ja menoksi. Moni pitää yksin matkaan lähtemistä hyvänä vaihtoehtona. Toukokuusta syyskuuhun Ranskan reitillä kulkee paljon porukkaa, seuraa saa kyllä halutessaan. Sesongin ulkopuolella vaeltajia on vähemmän, silloin joutuu ajoittain vaeltamaan yksin. Lokakuu jo hiljainen….
Aiemmin kerroin argentiinalaisesta Francosta, joka vaelsi syksyllä Pyreneiltä Santiagoon ilman kenkiä hyväntekeväisyystarkoituksessa. Välillä oli luntakin maassa, tiedän sen, sillä itsekin vaelsin samaan aikaan reittiä. Tiedoksi Riojan alueella oleville Francon viesti. Fundacion Vicente Ferrer -järjestön tempaus 15-18.5.2014 Harossa, Hotel los Agustinos (www.hotellosagustinos.com)