Näkemistä, kokemista ja lukemista
Matkaa Narva-Jõesuuhusta Narvan keskustaan on 16 kilometriä. Sotamuistomerkki toisensa jälkeen vilahtaa bussin ikkunasta. Narvan kaupunkiin tietää tulleensa kun kaksi linnoitusta ilmestyy näköpiiriin. Iivanan linna vuodelta 1492 on Venäjän puolella ja Narvan linna 1270-luvulta Viron puolella. Kahden valtion välistä siltaa kulkee porukka jalan, polkupyörillä ja autoillaan. Kummastusta herättää Narvajoen rannalla hienoilla paikoilla tyhjät tontit. ”Ne ovat…
Mitä olisi Viron reissu ilman kylpylöitä. Toila SPA:n kuivakylpemisen ja meriseikkailun jälkeen ajamme Narva-Jõesuuhun. Matkaa kertyy nelisenkymmentä kilometriä. Majoitumme Meresuu-kylpylähotelliin. Ohjelmassa ollut rantakävely vaihtuu jalkahoitoon. Päivä on ollut pitkä ja on aika kiittää jalkoja ja pyytää niitä vielä kantamaan hetkisen, sillä illalla on luvassa balettiesitys. Narva-Jõesuu oli aikoinaan Pietarin aristokraattien oma, suljettu kesänviettopaikka. Ensimmäiset kylpylät rakennettiin…
Tallinnan satamasta Itä-Virumaalle Toilaan voi matkata bussilla, junalla ja tietenkin omin neuvoin autolla. ”Haemme myös vieraat Tallinnasta”, Toilan kylpylän myyntipäällikkö Kärt Purga lupaa. Bussilla matka taittuu parissa tunnissa. Viivasuorat tiet, autobaanakulttuuri, ovat tuleet Viroon EU:n myötä ja monesti myös sen rahoittamana. Paljon ei ole suorilla teillä ole nähtävää, mutta bussit ovat aiemman kokemukseni mukaan mukavia. Netissä aika…
Onko kaappiesi kätköissä kuvan keltainen vihkonen? Jos on, niin laita talteen, jos ei nyt ihan kassakaappiin, niin ainakin paikkaan, josta löydät sen kun suuntaat rokotuksia vaativiin kohteisiin. Tämä kansainvälinen rokotustodistus maksaa 51 ,40 €. Vaatimattoman oloisen vihkosen tulee helposti hävittäneeksi bittimaailmaan luottaessaan. Uuden saa terveysasemalta. Todistuksella ei pitkälle pötkitä. Kohteesta riippuen todistuksen hinnan lisäksi matkalle…
Kesän kuluessa aika ajoin Helsingin Länsisatamassa pistäytyvän valtavan Norwegian Getaway -risteilyaluksen sisällä työskentelee noin 1600 henkilöä. Yksi heistä on Filippiineiltä kotoisin oleva Jayson. Hän kokkaa aterioita laivan japanilaistyylisen Teppanyaki ravintolan avokeittiössä. Ei ihan helppo homma. Vauhdikas, meluisa show toistuu kaksi, kolme kertaa illassa. Teppanyaki on avoinna tavallisesti vain iltaisin, mutta vierailumme aikana poikkeuksellisesti lehdistölle…
Aika lähteä kaupunkikävelylle. Tärkeimmät varusteet maksukortin lisäksi ovat kunnon kengät. Reppu selkään. Reppuun vaihtovaatteet, pikku pyyhe, aurinkolasit, sateensuoja ja juotavaa. Tämän kertainen kävelymme kesti reilut kolme tuntia. Espoo/Viherlaakso – Helsinki/Sofiankatu noin 17 km. Sofiankatu valittiin päätepisteeksi siksi, että halusimme maistaa paljon poristun Pizzeria Tribunalin tuotteita. Ravintola on erikoistunut napolilaisen pitsan valmistamiseen. Sitä varten tuotiin pitsauuni…
Kuvittelin, että tämä Norwegian Getaway -risteilyaluksen yksi monista aktiviteeteista, Rope Course tarkoittaa kävelyä parin metrin pituisella lankulla laivan laidan ulkopuolella. Sekin olisi riittänyt. Vasta ohjeistuksen, jota en ilmiselvästi kuunnellut, jälkeen ja jo seuraavaan kerrokseen kiivettyäni tajusin, että lankulle pääsy vaatii tasapainoilua korkeuksissa erilaisilla alustoilla. Tässä kokeiltiin mummon rajat ja raajat. Siinä missä radalla tapaamani 19-vuotias…
Sataman tarjontaa. Porontaljoja, turkiksia, joulukoristeita ja muuta matkamuistoksi sopivaa. Jos ei maista ehdi ostaa tai löydä, viime hetken ostokset turisti tekee ennen laivaan astumistaan valtavassa sisääntulohallissa. Halli ei ole kauneudella pilattu, niin kuin ei ole turistin taival risteilyalukselta kohti kaupungin keskustaa. Alue on yhtä mylläkkää, rakennustelineitä, esteitä, kummia kulkuteitä. Voi, voi. Laivalla tietenkin on monenmoista…
Vähintäänkin erikoiseen asuun pukeutunut Christina houkuttelee Norwegian Getaway -alukselta ulostulevia risteilymatkustaja kanssaan kuvaan. Alus on ankkuroitunut Länsisataman Melkin laituriin. Se saapui maanantaiaamuna Pietarista ja jatkoi samana iltana kohti Tukholmaa. Christinan lisäksi laivan kupeessa sarvikypäräpäiset miehet valokuvaajineen yrittävät innostaa matkustajia ikuistamaan ensiaskeleensa Suomen kamaralla.Christina usko ei horju kun kysyn miten hänen kantamansa asu liittyy Suomeen. ”Suomalainen asu”. Christina kollegoineen matkaa laivan mukana satamasta toiseen….
Lehdistömatkan toisena päivänä tukevan, pekonit ja pletut sisältävän hotelliaamiaisen jälkeen siirrymme saunan lauteille kokemaan saunarituaaleja Meresuu-kylpylän tapaan. ”Mentolia, tuntuuko tuoksu”, Saunamaster kyselee. ”Ei vielä, vai?” Saunamaster panee ilman kiertämään huitomalla vimmatusti päänsä yllä pyyhkeellä. Pyöröliike saa mentolin tuoksun löyhähtämään ja lämmön kohoamaan. Uusi kauhallinen vettä kiukaalle kahden minuutin välein. Kaiken kaikkiaan rituaali kestää kymmenen minuuttia. Ulos ei saa mennä, alas saa. …
Parinkymmenen tuhannen asukkaan Jõhvi voi ylpeillä konserttitalollaan ja tietenkin Viron ainoilla balettifestivaaleilla. Viikon kestävä balettifestari järjestetään vuosittain toukokuun alussa. Eilen ryhmämme seurasi Georgian valtionbaletin esitystä. Matkailutoimittajien Killan lehdistömatka yhteistyössä Viron matkailun edistämiskeskuksen kanssa.
”Santiago de Compostelaan tulo oli kaikkea muuta kuin olin kuvitellut”. Niin totta! Tuo lausahduksen olen kuullut monta monituista kertaa. Nyt se on edessäni painettuna Penti Korpelan kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella. Kuva onnellisista pyhiinvaeltajista, jotka halaavat toisiaan pitkän vaelluksen jälkeen, vaihtui hänellä yksinäisyyteen. Niin minullakin. Mihin kaikki hävisivät!? Söin jopa yksinäni lounaan Hotel de los Reyes Catolicosissa, siinä…
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kuvaa kohtaamiaan ihmisiä. Paikallisia, kulkijoita, tarjoilijoita, hospitaleroja ja muita palveluntarjoajia. Mukaan mahtui mukavia, mukiinmeneviä mutta muitakin. Ylimielisyyden hän mainitsi useaan kertaan. Kaikki eivät suinkaan jaksa ilahtua kulkijoista, erityisesti Ranskan reitillä. Mieti, jos oman ikkunasi alta kulkisi 260 000 vaeltajaa kuten viime vuonna oli Santiagoon johtavalla loppuosuudella. Tai reppukansa tukkisi aamu toisensa jälkeen jalkakäytävän kun…
Olen nöyrä vaeltaja. Vaikea sanoa, miten minusta sellainen kehkeytyy Santiagon teillä, mutta niin siinä käy. Kun reppu selässä riuhtoo pitkin maita ja mantuja, edessä siintävä majatalo saa onnen tunteen hulahtamaan sisuksissa. Jos vielä majatalon lähellä on paikka, josta saa ruokaa, lähestyy jo vaeltajan taivasta. Olen suorastaan otettu paikallisten halusta pitää (pyhiin)vaeltajat ruoissa jopa pikkuruisissa kyläpahasissa, joissa on vaikea…
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kertoo, ettei löytänyt Jouko Tyyrin muistolaattaa. Se on Ponferradan kunnallisen majatalon edustalla. Jouko Tyyri, kirjailija, journalisti, poliitikko, menehtyi vain parisataa kilometriä ennen määränpäätään, Santiago de Compostelaa. Hän ehti kuitenkin vaeltaa parisataa kilometriä kauniissa maisemissa ennen uuvahtamistaan.
Mieleen painuneita vappupäiviä. Vuosi 2007: Vaeltamassa Ranskan reitillä Santiagon teillä. Ensimmäisellä caminollani satuin vappupäivänä Foncebadonin alueelle. Kaverit juhlivat Ulliksella. Viestien mukaan helteessä, tiedä häntä kannattaako uskoa. Kavereiden kuvat kyllä näyttivät aurinkoisilta. Minä talsin nilkkoja myöten lehmänlannalla maustetussa sohjossa. Tässä kuvia siivoimmasta päästä kävelyäni. Ja kauneimmasta.
Santiagon teillä vaeltaessa saattaa törmätä keskellä ei mitään polun viereen pystytettyyn ”kahvilaan”. Joku paikallinen tarjoaa kulkijoille miehittämättömän välipalapöydän ”maksa mitä jaksat” -periaatteella. Myös monet majatalot, erityisesti uskonnollismieliset toimivat lahjoituksilla. Yöpyjät laittavat lippaaseen vitosen, jotkut jopa enemmän, jotkut taas eivät mitään. Vaikea uskoa, että donativo-paikat kukoistaisivat taloudellisesti. Kaikki maksaa: vessapaperit, aamiaistarpeet (joskus majataloa pyörittävä hospitalero laittaa jopa…
Pääsiäspyhät livahtivat Pakana pyhiinvaelluksella -kirjaa lukiessa ja omia camion-kuvia katsellessa. No, eilen oli pakko lähteä liikkeelle. Kävelimme lounaalle camino-päivämatkan päähän (3,5 tuntia). Tänään sänky-caminoni taas jatkui. Kuvissani olen päässyt jo Galician hallintoalueelle. Mietteissäni vaikka mihin. Camino edustaa minulle vapautta. ”Omaisuus” matkaa selässä. Pää on usein pilvissä, mutta jalat aina maassa. Juuri tuo vapaus jäi kaivelemaan. Tuli niin paha olla, kun…
Kolmatta kertaa menossa tällä osuudella. Ensimmäisen camino-reissuni v. 2007 aloitin täältä. Remonttireissu v. 2013 kulki loppupäässä näissä maisemissa. Ja nyt vielä tämä ”sänky-camino”. Pentin kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella kerrottiin Astorgasta ja suklaasta. Käväisin minäkin suklaamuseossa. Sanovat, että suklaa rantautui tänne ensimmäisenä Euroopassa, mutta niin minulle kerrottiin Biarrizissäkin. Rautaristi Rautaristille on tuotu kiviä ja muistoja menehtyneistä…
Siitä se alkaa. Päiväkausien tasainen vaellus Mesetalla, ylänkötasangolla. Olen aiemmin miettinyt miksi remonttireissullani (nimitys tulee siitä, että pakenin putkiremppaa caminolle, ”construction work refugee” oli tittelini tuolloin) on päivien ehkä viikkojenkin hahmottamaton ajanjakso. Kuvissa vilahtelevat Pentin kirjassakin mainittuja kyliä. On calzadillaa, condesia, hornillosia sun muuta, mutta en vaan saa muistoja mieleen. Ilman kuvia, minulla olisi vain…