Sada, sada aina vaan. Maanantaina satoi kaatamalla, kun suuntasin Serbian suurlähetystöön Kulosaareen. Onneksi sain kyydin.
Suhteellisen tuore Serbian suurlähettiläs Mr. Saša Obradović oli kutsunut matkailutoimittajat kuulemaan maansa matkailumahdollisuuksista. Kun oli ensin ilmat ihmetelty kokkaripöydän ääressä, siirryimme sohville kuulemaan aurinkoisemmista asioista. Esityksissä vilahtelivat kauniit maisemat, houkuttelevat majoituspaikat ja aktiviteetit, niin kuin aina näissä tämän tyyppisissä esittelyissä.
Serbiaa pidetään turvallisena maana. Julkista liikennettä ei kylläkään kehunut sen enempää suurlähettiläs kuin maassa matkustaneet yleisön jäsenet. Taksit ja auton vuokraaminen ovat edullisia. Turistille kelpaavan pikkuauton saa 20 eurolla päiväksi.
Helsingistä nopeimmin lentää Serbian pääkaupunkiin Belgradiin Münchenin, Berliinin tai Frankfurtin kautta. Suoraa lentoa ei ole. Tarjouslentoja saa himpun yli kahdellasadalla eurolla.
Suurlähettiläs on ilmeisen hiljaisuutta arvostava. Sitähän meillä riittää, vai riittääkö?
”Belgradin kävelykeskustaan kannattaa suunnata aikaisin aamusta. Silloin siellä on hiljaista ja tilaa. Kun kaupat aukeavat tulee ruuhka”, hän vinkkaa. Suurlähettiläspari ei asu Kulosaaressa vaan Katajanokalla. ”Minkä metelin laivasta purkautuvat rekat saavatkaan aikaan”, hän huokaisee.
Ana Jovanovic Kuršumlijan kaupungista oli loihtinut pöydän täydeltä serbialaista pitoruokaa. Yksi laji kiinnitti heti huomioni.
”Tämä marjapiiras on varmaan kaikille suomalaisille tuttu”, naureskeli Ana ja luetteli tuttuja marjoja. ”Olen valmistanut kaiken itse, paitsi lihan, joka sekin on Serbiasta tänne toimitettu”.
Lue lisää Serbian matkailusivuilta
Kirjallisuutta: Sankarimatkailijan Belgrad, toim. Katja Jokiniemi & Heini Puurunen (Like-kustannus, 2016)