Terveisiä sinne Gringolandiaan. Tänään iltatunnilla puhuttiin rumia. Olen kuvitellut, että gringo viittaa amerikkalaisiin, mutta ei. Ecuadorilaisen näkökulmasta minäkin olen gringo. Kaikki ulkomaalaiset, eteläamerikkalaisia lukuunottamatta ovat gringoja. Se ei kuitenkaan ole kovin paha ilmaisu.
Lienevätkö herkkänahkaisia vai mitä, mutta monet suomalaisten surutta suoltamat kirosanat naamioidaan. Esimerkiksi ”paska” muotoutuu ”mier coles” eli samaksi kuin viikonpäivä keskiviikko. Ei haluta sanoa ”mierda”.
Meitä oli tunnilla kolme, kaksi amerikkalaista ja minä. Oli hauska havainto, että monet sanonnat ovat kansainvälisiä. Hyvän ruuan ajattelu nostaa veden kielelle niin Ecuadorissa kuin Suomessa.
Viinamaailmasta helpotuksen huokaus. Juomaa nimeltä chicha ei tehdä enää perinteisin menoin eli käyttämällä kylän naisten sylkeä aromin (tai minkälie se nyt olikaan) aikaansaamiseksi. Ainoastaan Amazonin viidakon kylissä tämä traditio on osin voimassa. Ope kertoi, että turisteille tuon juoman juominen on ylivoimaista. Mitä tehdä, jos ei voi kieltäytyä, olematta erittäin epäkohtelias.
Tuntien annin innoittamana käväisin paikallisen Maximarketin hyllyjä läpi. Muutaman pullo paikallista ”jotain” löytyi, rommeja vaikka kuinka. Ihmeiden ihme! Torresin brandy 5-vuotias. Suomessa ostan silloin tällöin 10-vuotiasta ja se maksaa parinkympin verran. Täällä 5-vuotias maksaa 64 dollaria. Aika huimaa, kun minimipalkka on 375 euroa.