Näkemistä, kokemista ja lukemista
Suomesta tehdään viinaralleja Viroon. Ja kuka muistaa muinoiset rasvareissut Ruotsiin? Taisi olla enemmän pohjoisen juttuja. Kaikenlaista kotiin Kolumbiasta Ecuadorilaiset sen sijaan suuntaavat vaate-, ruoka- ja tekniikkaostoksille Kolumbiaan. Pääkaupungista Quitosta ajaa rajan yli neljässä tunnissa. Ope kertoi, että monet käyvät perheineen ostoksilla parin viikon välein. Hinnat Kolumbiassa ovat edullisempia, johtuen rahan arvon heilahteluista, ja laatu on parempi. Tämä tietenkin…
Tämän iltapäivän ohjelmassa moottorikanootilla ajelu Rio Napo -joen vehreissä maisemissa. Napo on yksi Amazonin lukuisista haaroista. Pienet apinat olivat vallan ihastuttavia. Avauskuvassa nuori ja utelias capuchino-apina. Nyt on sitten uitu ensimmäisen kerran Etelä-Amerikassa. Vesi Napo-joessa oli huomattavasti lämpimämpää kuin kotijärvessä ennen tänne tuloa.
Maanantai. Espanjan opiskelu alkoi tänään. Meitä on täällä Gaia-lodgessa viisi vierasta. Englantilainen ja saksalainen opiskelija, Quitosta mukanamme tullut opettaja ja hänen teini-ikäinen poikansa. Koska espanjan kielen taitomme ovat kovin eri tasoilla, saamme yksityisopetusta kaksi tuntia päivässä jokainen. Aloitin heti aamiaisen jälkeen 8.30. Ope intoutui niin Ecuadorin historiasta, alkuperäisväestöstä ja 90-luvun pankkikriisin kuvaamisesta, että unohti lopettaa…
Lähes kuusi tuntia kiemurteli pikkubussi ylämäkeen alamäkeen Quitosta tänne Gaia-lodgeen. Olemme nyt reilut pari tuhatta metriä alempana kuin Quito. Napo-joki siintää rehevän kasvillisuuden raoista. Lähin suurempi paikka on Tena. Kerrankin pystyi nauttimaan maisemista sillä venäläistaustainen kuljettajamme ajoi rauhallisesti. Kuljetuksen järjesti Simon Bolivar -kielikoulu ehkäpä heidän kuljettajiaan on neuvottu hellittämään kaasujalkaa.
Tarvitaanko malariapillereitä vai ei, kun suuntaa Amazonin viidakkoon. Siitä on kahdenlaista näkemystä. Koululla pitivät tarpeettomana, sillä Punta Ahuano ei ole niin syvällä viidakossa, että malariariski olisi. Kotomaassa rokotushoitaja kuitenkin kirjoitti reseptin. Aloitin kuurin varmuuden vuoksi. Pitäisi pukeutua vaaleisiin vaatteisiin hyttysten takia. Mistä minä mustankäyttäjä niitä nyt tempaisen. Quitossa malariavaaraa ei ole. Muutkin rotsikat vierastava 2800 metrin…
Viikon perusteella lähettäisin jopa tyttäreni tänne opiskelemaan espanjaa, ellei tuo liikenne olisi niin kamalaa. Joka päivä lehdestä voi lukea kuolonkolareista. Tarvitaan pataljoona suojelusenkeleitä. Koulu on hyvä ja yksityisopetus erinomainen idea. Kun tänne asti matkustaa, kannattaa satsata. Sitä paitsi yksityisopetus on edullista. Neljä tuntia on aivan riittävä määrä. Aamuisin 8.30–12.30. Iltapäivällä sitten läksyjen kimppuun. Manana-meininki on…
Tänään perehdyimme open kanssa darran hoitoon. Teema tuli kuin annettuna eilisen cocktail-illan jälkeen. Darra on enemmänkin miesten hommia täällä Ecuadorissa. Miehet (ja vapaamieliset naiset) käyvät kavereittensa kanssa pubeissa ja diskoissa. Perinteiset naiset eivät pubeja harrasta. Suomessa yleisin darra-ateria lienee pizza. Täällä syödään ”el ceviche”, mereneläviä. Toki ”el cevicheä” syödään muulloinkin. Hyvää on ilman darraakin, olen maistanut…
Pari viikkoa on kulunut aika lailla kuivin suin. Ecuadorilaiset tuntuvat olevan mehukansaa. Mehuja juodaan aamulla, lounaalla ja illallisellakin. Lasillinen viiniä ravintolassa, jos sitä ylipäätään on tarjolla, maksaa lähes yhtä paljon kuin ruoka. Eikä se kummoista ole missään ollut, ovat maistuneet Alkon kuuden euron viiniltä. Aika pian lopetin kyselemästä viinilistaa, sitä kun ei monessakaan paikassa ole….
Kun opettaja kuuli, että tyttärelläni on kuusi marsua lemmikkinä, hän otti asiakseen hakea materiaalia marsujen elämästä Ecuadorissa. Marsut ovat monikäyttöisiä täällä. Niitä käytetään ravinnoksi maaseudulla. ”Ei juurikaan kaupungeissa”, arveli ope. Hän arvioi, että ehkä parikymmentä prossaa ecuadorilaisista syö marsua. Ei missään nimessä kaikki. Marsuille järjestetään nopeuskilpailuja. Kourumaisen radan päähän laitetaan marsujen herkkuruokaa, alfa alfaa. Yleensä kaksi…
Neljä tuntia kahdestaan opettajan kanssa. Aluksi luulin, etten jaksa olla niin intensiivisesti läsnä, mutta hyvin sujuu. Käymme läpi minua kiinnostavia aiheita ja ope panee verbit ojennukseen siinä sivussa. Mikä parasta ei tarvitse odotella muiden muodostaessa lauseita ja miettiessä oikeita sanoja. Sen voi kaiken tehdä itse. Tänään keskustelimme Ecuadorin presidentistä Lenin Morenosta (Lenin Tumma, vapaasti käännettynä)….
Kielikoulu järjestää myös iltaohjelmaa, joissa syvennytään kulttuurin eri osa-alueisiin. Viikonloppuisin on retkiä. Tänään ohjelmassa oli salsa. Sehän on mummon mieleen. Jalkoja (omia) tuntui tosin olevan liikaa. Askeleet eivät ole koskaan olleet minun juttuja. Sen verran diskosukupolvea edustan. Mutta eipä tuo menoa haitannut. Salsa Club Quitossa yksityistunnit maksavat 10 USD tunnilta.
Aika kauan olen ilman salmiakkia selvinnyt, mutta eilen oli pakko avata aski. Kuulun ihmisiin, jotka pakkaavat matkalaukkuun aina muutaman salmiakkipastillirasian, jos ei muuten niin testatakseni muiden kulttuurien edustajien makunystyröitä. Tämä tapa on perua opiskeluajoilta, jolloin työskentelin vuoden verran Lontoossa hotellissa. Keltanokka kun olin, en tajunnut kuinka haluttu tuo karkki on, kun sitä ei ole saatavilla. Kun…
Terveisiä sinne Gringolandiaan. Tänään iltatunnilla puhuttiin rumia. Olen kuvitellut, että gringo viittaa amerikkalaisiin, mutta ei. Ecuadorilaisen näkökulmasta minäkin olen gringo. Kaikki ulkomaalaiset, eteläamerikkalaisia lukuun ottamatta ovat gringoja. Se ei kuitenkaan ole kovin paha ilmaisu. Lienevätkö herkkänahkaisia vai mitä, mutta monet suomalaisten surutta suoltamat kirosanat naamioidaan. Esimerkiksi ”paska” muotoutuu ”mier coles” eli samaksi kuin viikonpäivä keskiviikko….
Jotain kovin tuttua aiemmilta vuosilta. Oppi menee nopeasti päähän. Verbimuodot suorastaan nielen ja vastaamaan pystyn aivan oikein. Opettajani Adriana on tyytyväinen, itsestäni puhumattakaan. Tunnin päästä Adriana kysyy samaa, ja on kuin en olisi koskaan moisia muotoja kuullutkaan. Ei ole mikään konsti oppia, ennemminkin on konsti muistaa. Saan yksityisopetusta, vaikka olin tänne tullessa aika epäileväinen sen…
Somepaasto ohi! Olet ehkä huomannut hiljaiselon mutta välillä on hyvä tarkkailla somekanavien sijaan neulasten heilahtelua kotikuusessa. Kaikella aikansa. Nyt olen täällä Ecuadorissa, Quitossa. Terveisiä kotiväelle ja toimistolle: Pitäkää ruusut hengissä, Paavon ruokakuppi täytenä ja Cosyn kotivierailutoiminta vilkkaana. Huomenna alkaa espanjan kurssi Simon Bolivar -kielikoulussa. Kielikoulu sijaitsee La Mariscalin alueella. Se on kuulemma bilealuetta. Tämän viikon yövyn Alaida´s Hostalissa kävelymatkan päässä…
Juhannus vierhähti Viitasaarella, mutta on pakko vielä palata postauksen verran sille seudulle. Taloyhtiömme saunaparlamentissa ylälauteen edustaja kehui eilen joitakin kesiä sitten kokemiaan musiikkinautintoja Viitasaarella. Netistä löytyi Musiikin aika -festaritietoa. Se on ihan kohta. Joutuin matkaan mikäli nykymusiikki kiinnostaa. Musiikin aika 4.-9.7.2017 organisaation omat sivut. ”Heinäkuussa Musiikin ajan vieraiksi saapuvat muun muassa ensimmäistä kertaa Suomessa konsertoiva Talea…
Muinoin, lapsena kun kuulin aikuisten sanovan jonkun olevan ”sellaista nappikauppaa”, tiesin että puhutaan pienistä rahasummista. Helsingissä Yrjönkadulla kävellessäni numero 12 kohdalla oli pakko pysähtyä. Ensin katselemaan ikkunasta avautuvaa nappivalikoimaa, sitten astua sisään Nappitaloon. Pikkuruisen tiskin takana seisova myyjä arveli nappeja olevan 10 000 erilaista mallia. .
Sada, sada aina vaan. Maanantaina satoi kaatamalla, kun suuntasin Serbian suurlähetystöön Kulosaareen. Onneksi sain kyydin. Suhteellisen tuore Serbian suurlähettiläs Mr. Saša Obradović oli kutsunut matkailutoimittajat kuulemaan maansa matkailumahdollisuuksista. Kun oli ensin ilmat ihmetelty kokkaripöydän ääressä, siirryimme sohville kuulemaan aurinkoisemmista asioista. Esityksissä vilahtelivat kauniit maisemat, houkuttelevat majoituspaikat ja aktiviteetit, niin kuin aina näissä tämän tyyppisissä esittelyissä….
Varsin moottoripainotteinen viikonloppu. Perjantaina lentsikoita, sunnuntaina autoja. Ajotaitoni upposi jo monta autoa sitten oikeanpuoleisen etupenkin fyllinkeihin, mutta istun mielelläni sunnuntaiajelulla milloin sellaista on tarjolla. Tänään oli. Hämeenlinnassa järjestettiin Alfa Romeoiden ajelumiitti, kokoontumisajot. Tietämättä yhtään kuinka tavanomaista tai tavatonta tämäntyyppisten miittien järjestäminen on eri automerkkien kohdalla, lähdin matkaan. Täytyy tunnustaa, etten tiedä autoista juuri mitään. Kerran kirjoitin…
Ensin ajattelin, että mistä kaikki oikein meuhkaa. Katsomaan lentokoneita Kaivopuistoon! Niitä näkee riittävästi täällä Espoossa Lippajärven rannalla parvekkeella istuskellessaan. Kuumailmapallotkin laskeutuivat talojemme kohdalla aikoinaan. Kerran jopa korissa matkaavat skoolasivat kanssamme – tosin vain sormieleellä – kun illastimme parvekkeella eräänä perjantai-iltana. Mikä lie, mutta nykyään kuumailmapalloja näkee näin alhaalla harvoin ja silloinkin kaukana talostamme. Koko päivän radiokanavilla…