Tarjolla Toilassa – Viron vinkkejä

Tallinnan satamasta Itä-Virumaalle Toilaan voi matkata bussilla, junalla ja tietenkin omin neuvoin autolla.

”Haemme myös vieraat Tallinnasta”, Toilan kylpylän myyntipäällikkö Kärt Purga lupaa.

Bussilla matka taittuu parissa tunnissa. Viivasuorat tiet, autobaanakulttuuri, ovat tuleet Viroon EU:n myötä ja monesti myös sen rahoittamana. Paljon ei ole suorilla teillä ole nähtävää, mutta bussit ovat aiemman kokemukseni mukaan mukavia. Netissä aika hujahtaa. Usein busseissa on ilmainen wifi, joka toimii-ei toimi-toimii.

Toila Spa Hotel

Toilan kylpylässä myyntipäällikkö Kärt Purga ja toimitusjohtaja Jaak Pruunes esittelevät tiloja. Kuulemme kuinka alunperin kaivosmiesten hoitolaitoksesta on kehittynyt uudenaikanen viihdekylpylä.

Kaikenlaista ovatkin kehitelleet turistin terveyden hyväksi.  Kryoterapian, huippukylmähoidon aikana hoidettava laitetaan muutamaksi minuutiksia kryosaunaan. Yleensä olen liittänyt saunan kuumuuteen, mutta kryosaunassa lämpötila on Kärtin mukaan -140 astetta. Huh! Mahdoinko kuulla oikein. Taisi joku mainita hoidon tepsivän peräpukamiinkin.

Mikä houkuttaa Toilassa

”Törmärannikko ja luonto”, kiteyttää Kärt.  Samaan hengenvetoon hän toteaa, että paikallisia tuotteita käytetään paljon.  Muun muassa käsille ja jaloille on tarjolla rypsiöljyhoito. Öljy saadaan lähipelloilta. Hyvä, hyvä! Kunnon meininikiä. Olenkin aina ihmetellyt, miksi kosmetiikkamaailmassa tehokkaimmiksi mielletään tuotteet, joissa käytetään mitä kummallisimmilta kuullostavia ainesosia. Niitä sitten roudaillaan maanosasta toiseen.

Avauskuvassa oleva valaisin herättää vieraiden huomion.

Raivon matkassa

Törmärannikkoon pääsemme tutustumaan heti lounaan jälkeen.  Toilan meripelastusseuran johtaja Raivo Rassak odottaa Toilan satamassa rib-veneineen.

”Minut usein sotketaan toiseen Raivoon, Raivo Roosnaan. En ole yhtä kuuluisa kuin hän”, Raivo Rassak pohjustaa.

(Netin mukaan Roosa ryösti kaverinsa kanssa Tillanderin kultasepänliikkeen 80-luvulla).  Tuo tuntui hyvältä lisältä, sillä kohta menemme lujaa. Merenkäynti on melkoinen. Reittiäkin Raivo muuttaa kertaalleen.

Raivo kertoo törmärannikosta rattia väännellessään. Yksityiskohdat putoavat mielestäni, sillä keskityn pysymään kyydissä.  Ensimmäisellä kerralla kun olin tekemisissä käsitteen ”törmärannikko” kanssa, en mitenkään pysytynt mieltämään tätä erikoisuutta. Seisomme rannalla – taisi olla Saarenmaalla – ja katselimme ylös juovikasta mäkimuodostelmaa, joka kohosi pystysuoraan merestä. Metrejä ei ollut monenmonta.

Sittemmin olen ajatellut, että Viro sijaitsee laattamaisella alustalla, joka on hieman vinossa ja tämä itäpuoli on enemmän kohollaan.  (Nyt saan varmaan geologit ja muut asiasta enemmän tietävät kimppuuni. Pitäisi varmaan lisätä kieleke Mummon mietiskelyt. Törmärannikot KG!)

Toilan lähistöllä törmät kohoavat yli 50 metriin. Veneestä käsin erotan korkeuksissa Valasten näköalatasanteen, jossa olimme aiemmin päivällä.

Niille jotka eivät tunne lyhenteitä KG ei ole kilo, vaan Kato Googlesta.

Matkailutoimittajien Killan lehdistömatka yhteistyössä Viron matkailun edistämiskeskuksen kanssa.