Kun opettaja kuuli, että tyttärelläni on kuusi marsua lemmikkinä, hän otti asiakseen hakea materiaalia marsujen elämästä Ecuadorissa.
Marsut ovat monikäyttöisiä täällä. Niitä käytetään ravinnoksi maaseudulla. ”Ei juurikaan kaupungeissa”, arveli ope. Hän arvioi, että ehkä parikymmentä prossaa ecuadorilaisista syö marsua. Ei missään nimessä kaikki.
Marsuille järjestetään nopeuskilpailuja. Kourumaisen radan päähän laitetaan marsujen herkkuruokaa, alfa alfaa. Yleensä kaksi kilpailee. Nopeampi marsu voittaa ja isäntä saa palkinnon, joka voi olla rahaa tai vaikkapa televisio.
Myös kauneuskilpailuja järjestetään. Marsu puetaan poliisisiksi, jäätelönmyyjäksi, kaniksi jne. Eräs tunnetuista voittaja on otavalalaiseen (alkuperäisväestöä) asuun puettu marsu.
Santo Domingossa, kahden ja puolen tunnin päässä Quitosta voi saada marsuhoitoa. Samoin Otavalossa. Ikiaikainen julmanoloinen rituaali, jossa marsua pyöritetään alusvaatteillaan olevan sairaan päällä, kunnes marsu taintuu. Sen jälkeen marsun vatsa viilletään auki ja ”tohtori” katsoo sisuksiin. Jos sydän näyttää heikolta, sairaalla ihmisellä on sydänvaivoja. Jos jokin muu sisäelin on huonossa jamassa, diagnoosi sen mukaan. Sairaalle määrätään yrttiperäisiä rohtoja vaivan mukaan ja lähetetään kotiin paranemaan.
Helposti lisääntyvä marsu on myös kauppatavaraa sekä ravinnoksi että myös ulkomaille vientiä varten.
Totta kai marsuja käytetään myös lemmikkeinä.
Avauskuvasssa yksi Munkan marsufarmin marsuista. Kaikkia kuutta voi seurata instagramissa #munkanmarsufarmi ja facebookissa @munkanmarsufarmi
Open antama teksti.
