Neljä tuntia kahdestaan opettajan kanssa. Aluksi luulin, etten jaksa olla niin intensiivisesti läsnä, mutta hyvin sujuu. Käymme läpi minua kiinnostavia aiheita ja ope panee verbit ojennukseen siinä sivussa. Mikä parasta ei tarvitse odotella muiden muodostaessa lauseita ja miettiessä oikeita sanoja. Sen voi kaiken tehdä itse.
Tänään keskustelimme Ecuadorin presidentistä Lenin Morenosta (Lenin Tumma, vapaasti käännettynä). En tiennytkään, että hän tarvitsee pyörätuolia. Luimme lehdestä hänen aloittamasta matkailuprojektista. Moreno haluaa edistää liikuntarajoitteisten matkailua.
Teiniraskaudet oli toinen teema. Täällä saa kuka tahansa nainen, iästä riippumatta ilmaisen katumuspillerin julkisesta terveydenhuollosta. Pillerin voi myös ostaa apteekista. Ongelmana on julkisen terveydenhuollon jonot ja teinit, joilla ei ole varaa ostaa pilleriä vaikka se olisi mahdollista. Julkisen puolen lääkärille pääsy saattaa kestää kuukausia, niin kauan että katuminen ei enää auta.
Trumpkin mainittiin ”Que!” -lehdessä. (Vastannee meidän Metro-lehteä) USA:sta on karkotettu 250 paperitonta ecuadorilaista. Merkillisintä, että heillä ei ollut mahdollisuutta edes käydä USA:n kodissaan hakemassa irtaimistoa, vaan joutuivat suoraan lentokentälle. Voisiko olla totta? Nyt he ovat täällä vailla kaikkea.
Ei täällä pelkästään opiskella, vaan kyllä meillä on kahvitauko. Kuvassa open tämän päiväiset kynnet ja kahvikuppi, jota hän käyttää. Kahvi täällä? No joo, kyllä juhlamokkaa alkaa kohta tulla ikävä. Laihanlaista täkäläinen kahvi on paikasta riippumatta.
Tänään oli turkinpippuripäivä. Siitä ope ei selvinnyt. Meni hyvin kunnes marjanmakuinen kuori suli ja suuhun tulvahti varsinainen turkinpippurijauhe. Nenäliinaa ja pahoitteluja seurasi.