Näkemistä, kokemista ja lukemista
Herkkujen lisäksi juhlakausissa kuten pääsiäisessä ja joulussa on hyvää se, että koristeita hakiessa kaappien kätköistä löytyy myös muistoja. Varsinaisia matkamuistoja en suosi, pölyn pyyhkimistä on riittävästi muutenkin, mutta ostan satunnaisesti joulu- tai pääsiäiskoristeita. Yksi niistä on kuvan ankka, jonka tehtävänä on toivottaa sinulle hyvää pääsiäistä. Ankan ostin muutamia vuosia sitten Bad Mergentheimista, Saksasta. Kiersimme kesälomalla…
Matkustaminen on tuonut eteen monenlaista ruokaan liittyvää, ihan kirjaimellisestikin. Lautaselta on löytynyt aivoja, korvia, hyönteisiä ja mitä lie sellaista, josta ei tiedä ja on parempi olla kyselemättä. Myös aikamatkailu avartaa, tuo perspektiiviä ruokapöytään. Lantuista luomulanttuihin Varhaisimpiin ruokajuttuihini kuuluvat isovanhempieni kertomat sota-ajan lanttutarinat. Niistä on onneksi päästy ja lanttu on taas arvossaan. Piakkoin sodan jälkeen alkoi…
Kertakaikkisen kiehtova teos, kiehtovaa tekstiä ja hienoja luontokuvauksia. Lukuelämys, mitä muutakaan voisi sanoa Anni Kytömäen Margarita -romaanista. Rankkoja aiheita totta kai, kuten naisten aborttioikeus tai oikeudettomuus, joka kirjan päähenkilön Sennin kohdalla johti ”valtion lapsen” synnyttämiseen, menettämiseen, uudelleen kohtaamiseen ja jälleen menettämiseen. Kiitos naapuriavun, sain Margaritan luettavakseni kauan ennen kuin kirjaston tuhatpäinen jono olisi edennyt varaukseeni…
Hyvää tasa-arvon päivää! ja Minna Canthin päivää! Kiersin aikoinaan Outi Vuorikarin opastamana Minna Canthin jalanjälillä Kuopiossa. Monta yllättävää asiaa tuli eteen, kuten se että aikoinaan Kuopioon on lähetetty nuoria opiskelemaan ruotsia. Kanttilan museossa en voinut olla nauramatta Nyt Minna Canth -kierroksen voi tehdä AR (lisättyt todellisuus) -kävelynä. Ohjeet tästä linkistä Oma kävelyni tapahtui todellisessa Kuopiossa…
Suon villi laulu on yhdysvaltalaisen Delia Owensin esikoisromaani. Tapahtumapaikkana on pohjoiscarolinalainen marskimaa, vetinen alava lietemaa, jonkalaista en muista aiemmissa lukemissani romaaneissa usein esiintyneen, ainakaan näin suuressa roolissa. Tapahtumapaikkana se on mielenkiintoinen eritoten kirjailijan tarkkojen luontokuvausten vuoksi. Marskimaan linnut, kasvit ja hyönteiset avautuvat lukijalle tarkkojen nimien ja ominaisuuksien kautta. Mukaansatempaavaa kerrontaa, jossa piirtyy kuva myös pikkupaikkakunnan…
Anita Konkan Musta passi -kirjaa lukiessani huokaisin monta kertaa ”ai, tästä oli kysymys.” Kirja kertoo, kirjailijan sedän, inkeriläisen Eero Konkan tarinaa hienosti, joskin paikoin vähän sekavasti yhdisteltynä kirjailijan omaan elämään liittyviin pohdintoihin. Näin lähes sadan vuoden eri ajanjaksot tulevat esiin. Anita Konkka tuo myös lähihistoriaa esiin. Hän pohtii muun muassa Bosnian sodan yhtäläisyyksiä Eero Konkan…
Kylläpä oli hieno maisema tänään aamulla kun avasin verhot. Täysikuu pastellitaivaalla. Siitä on hyvä aloittaa päivä, tämä Kalevalanpäivä. Ilmat ovat muutenkin hemmotelleet meitä tänään. Innostuin tekemään pitkähkön lenkin ja huomasin, että niin oli innostunut moni muukin. Käveleminen on minulle mieleen. En kuulu tavoitteelliseen rotuun, enkä siksi osaa vastata vaikkapa naapurin kyselyyn ”paljonko sinulla on takana”. …
Kiva, että kulttuuritarjontaa löytyy koronasta huolimatta. Aivan sattumalta huomasin valo- ja ääni-installaation Espoon Järvenperässä, ulkona. Ja tällaiselle ulkoilevalle Mummollehan se sopi mainiosti. Hieman erilainen perjantai-ilta! Tuli tehtyä iltalenkki ja koettua taidetta. Kannattaa katsella omien kotikaupunkien verkkosivuja. Tämä tapahtuma oli Espoossa useammassa paikassa. Ehkä muualtakin saattaa löytää yllättävää kulttuuritarjontaa. Muutamia kuvia Lasten kulttuurikeskus Auroran pihamaalta. Jos…
Tässä tulee nyt sitku, mutta nyt ei voi tehdä mitään sille, että mieli tekisi lähteä pidemmälle kuin pippuri kasvaa. Tiedäthän sanonnan? Siinä viitataan etäiseen paikkaan, kaiketi Intiaan, Malesiaan tai Vietnamiin, joiden trooppisilla alueilla kasvaa mustapippuria. Minun kuitenkin tekisi mieli vieläkin pidemmälle, Patagoniaan. En osaa edes itselleni perustella miksi, saati sitten sinulle, blogini seuraaja. Patagoniaan sitku…
Ulkoasultaan kaunis kirja kauneudesta. Marjut Hjeltin Yliluonnollisen kaunis – kirjaa ei voi oikeastaan sijoittaa mihinkään maahan, kuten Mummo niin mielellään näissä lukuvinkeissä tekisi. Kansien välistä löytyy vanhaa kansanviisautta ja osin myös tietämättömyydestä johtuvaa typeryyttä eri puolilta maailmaa. Vai miksi voisi kutsua sitä, että silmiin taiottiin sensuellia ilmettä myrkkykoisolla tai elohopeaa lisättiin kasvojen pesuveteen. Mummon nuoruudessa…
Taas näitä taiteellisia, joista ei ota selvää missä mennään ja mitä tapahtuu, konkreettinen minäni karjahteli, kun luin Tapani Tukiaisen Pyhän Olavin polulla -kirjan ensimmäisiä sivuja. Olin asennoitunut imemään tietoa Ruotsin ja Norjan halki Sundvallista Trondheimiin kulkevasta reitistä ja siitä soveltuisiko se minulle, mukavuudenhaluiselle pyhien polkujen tallaajalle. Sivulla 12 olin jo valmis jättämään koko sekavaksi kokevani…
Nimipäiväonnittelut Voitto, Valentin ja Tino! Muille kaikille hyvää ystävänpäivää! Ystävänpäivä ei ole varsinaisesti suomalainen juhla vaan se on muuntautunut oletettavasti Antiikin Rooman aikojen Juno-jumalan juhlasta ensin Valentinin juhlaan, käynyt sitten kaupallistumassa Amerikassa ja Suomeen saapuessa rakkaus on laajentunut käsittämään rakastavaisten lisäksi myös ystävänrakkauden. Hyvä niin! En millään muotoa olisi halunnut kotikadulleni vuohennahkaan sonnustautuneita miehiä (en…
Tämän kirjan lukisin tai ottaisin mukaan Saarenmaalle matkatessa. Siis sittenkun sinne taas pääsee vaikkapa valokuvauskurssille, jonne jo kertaalleen olin menossa, mutta peruuntui. Saarenmaata olen toki kolunnut aiemmin, montakin kertaa. Saarenmaan juttuja löytyy tästä linkistä. Mummohan haluaa aina lukea jonkun matkakohteen kirjailijan tai kohteesta kertovan kaunokirjallisen teoksen mikäli sellainen on saatavilla. Pronssitähdessä liikutaan neuvostoajan Saarenmaan ja…
Levi hiljeni viikolla 3. näin kertoivat paikalliset toimijat, mutta silti yllätyin. Puolen tunnin kävelyni aikana kohtasin Levin keskustassa vähemmän ihmisiä kuin kotipihallani Espoossa. Reilut kymmenen ihmistä käveli siellä täällä pitkin kujia. Ravintolat ohitin, vaikka mieli olisi tehnyt hieman irrotella vaikkapa Ihkussa. Sen niminen paikka näytti yhdellä kujalla olevan. En ole koskaan käynyt, mutta arvelen että…
Ennen koronaa kaikki oli toisin! Lomareissut sisälsivät vähemmän kokkaamista, enemmän ravintolaillallisia. Mutta hyvällä etukäteissuunnittelulla saimme toimivan konseptin, vaikka mukana oli jos jonkinlaista intoleranssia ja mieltymystä. Edellisissä postauksissa kerroin, että seurueeseemme kuului kolme isovanhempaa, kaksi nuortaparia ja kolme lasta, joiden ikähaarukka oli kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Suunnitteluvaiheessa minua oudoksutti ajatus, ettei syötäisi yhtä aikaa ainakin kerran…
Olimme varanneet suurehkon mökin tai oikeastaan huvilan Suvannoisenkujalta jo loppukesästä, silloin kun korana oli hetkeksi hieman hellittänyt. Totta kai tilausvaiheessa mietitytti tiukat peruutusehdot. Matkavakuutukset toki olivat kunnossa, mutta silti peruuntumisriski on jo tavallisten flunssien kanssa korkea, kun reissuun on lähdössä kolme isovanhempaa, kaksi nuorta paria ja kaksi taaperoa ja yksi muutaman kuukauden ikäinen vauva. Koronaturvalliseksi…
Siitä on jo vuosia, kun kävin juttukeikalla Rovaniemellä. Kirjoitin pariinkin lehteen ja samalla blogini sai sisältöä. Koska tällä Leville suuntautuvalla reissulla viettäisin muutaman tunnin Rovaniemellä, niin päätin verestää muistoja ja katsella mitä aikoinaan kokemilleni paikoille kuuluu. Valtakatu 24 sijaitseva Kauppayhtiön kahvio, jossa haastattelin Matkaan-lehden juttuun erästä saksalaismiestä, näytti hampurilaispaikalta. En käynyt sen tarkemmin katselemassa, sillä…
Kyllä on erilaista matkantekoa mihin olen tottunut. Matkan ajankohdasta alkaen. Levin matka sijoitettiin tarkoituksella niin sanotulle venäläisten viikolle (viikko 3), jolloin sopi odottaa hiljaista Leviä, sillä Venäjältä Suomeen ei pääse. Hiljaista oli. Siirtyminen suunniteltiin myös koronaturvallisesti. Kolmella autolla mentiin ja minä junalla omassa hytissäni. Osa yöpyi Oulussa, osa Keminmaalla. Minut poimittiin loppumatkasi kyytiin Rovaniemeltä. Varasin…
Tarina rakkaudesta, mistäpä muutoinkin. Siitähän niin kirjoissa kuin elämässäkin on useimmiten kyse, rakkaudesta tai sen puutteesta. Toscanan tytöt, jos heitä nyt tytöiksi voi kutsua, kun iäkkäin on jo 80-vuotias, veivät minut tuttuihin Italian maisemiin. Jopa niin, että ikävä kaihertaa pahanpäiväisesti. Toscanan tytöt -kirja on kevyttä luettavaa, viihdyttävä ja kivoja kielikuvia sisältävä. Se mikä ihmetyttää jo…
Kesytettäviä hiuksia, onnetonta rakkautta ja uudelleen kohtaaminen nuoruuden rakastetun kanssa. Australiaan ja hieman Thaimaahankin matkasin lukemalla Lucinda Rileyn Helmen sisar-kirjan. Tarina kulkee kahdessa eri aikakaudessa. Uskottavuuden rajamailla liikutaan, silloinkin kun kyse on 1900-luvun alun ihmisistä. Yli 700 sivun tarinaa voisi lyhentää vaikkapa poistamalla tarpeetonta tekstiä, kuten ”tilasin puhelimella noutoruokaa”. Mielenkiintoisia olivat kuitenkin Australian aboriginaaleihin liittyvät…