Pitkän tauon jälkeen istahdin lentokoneen kyytiin, suuntana ulkomaat. Hieman epäröin, kun sain kutsun Saksan matkailutoimistosta parin päivän pyöräilyreissuun Berliinissä. Aika ei houkuta matkustamaan, mutta joskus kai tästä pandemian ikeestä täytyy riuhtaista itsensä irti. Mediavierailun teemana oli 60 vuotta muurin pystyttämisestä. Kohteiden välillä tarkoitus liikkua polkupyörällä.
Saksa vaatii minulta aina muutaman päivän totuttelemisen ennen kuin tunnen oloni kotoisaksi. Kieli on jossain määrin tuttu, sitä luin aikoinani lukiossa. Aikuisiällä työskentelin jopa muutaman kuukauden Bad Mergentheimissa. Tästä huolimatta Saksanmaalla onnistun jotenkin tekemään asiat hullusti. Edellisellä Berliinin reissulla yritin syödä väärässä osassa ravintolaa (halusin hyvän näkymän, mutta siinä kohdassa sai vain juoda) ja kun minut sitten ohjattiin oikeaan paikkaan ja sain ruokani, kännykkäni soi. Sekään ei ollut hyvä. Tarjoilija riensi huomauttamaan, että ravintolassa ei ollut sopivaa puhua puhelimessa. Lounasaikaan!
Pitkään odotettu Brandenburgin lentoasema
Berliinin uutta Brandenburgin lentoasemaa on odotettu jo pitkään. Kuinkahan monta vitsiä olen siitä ehtinyt eri matkoillani kuulla. Saksalaisia ei varmaan naurata yhtä paljon, sillä kentän rakennuskustannukset ovat moninkertaistuneet vuosien kuluessa. Jossain vaiheessa puhuttiin kuudesta miljardista eurosta. Mutta nyt Brandenburgin lentoasema on ollut jo vuoden toiminnassa. Silti lentokoneesta lentoaseman tulohalliin johtava ulostuloputki vangitsi meidät epämääräiseksi ajaksi sisäänsä, kunnes huoltohenkilökunta työkaluineen pyrähti paikalle ja sai ovet auki.
Lentoaseman matkailuinfossa äksyili selvästi kesken sunnuntaiaamun unien herätetty virkailija, jolle ei sopinut esittää kysymyksiä. Tärkeän näköisenä – kollegani risti hänet Mr Beaniksi – hän puuhaili ulos aparaateistaan Berlin Card -liput. Siis ne turistien suosimat liput, joilla voi edullisesti liikkua ja tutustua museoihin ja muihin nähtävyyksiin.
Mutta mitä teki tuo virkailija! Hän lähetti meidät kattavalle kaupunkikierrokselle. Ajelimme saamamme reittitulosteen mukaan, vaihdoimme välillä bussia ja kaikki näytti sujuvan hyvin, sillä kaikki bussipysäkit minuutteja myöten oli dokumentoitu. Kun olimme päässeet tulosteen viimeiselle riville ja astuimme ulos bussista, seurasi yllätys. Missä ovat Berliini Mitten korkeat rakennukset, näköpiirissä pelkkää omakotiasutusta. Infomies oli lähettänyt meidät samannimiselle kadulle kuin hotellimme sijaitsi, mutta olimme kuukelin mukaan 23 kilometrin päässä siitä. En tiedä miten näin kävi, miten on edes mahdollista. Myöhemmin muista Pohjoismaista saapuneet kollegat tulivat hotellille suoralla metrolinjalla.
Muutama tunti siinä vierähti kaupungin laitoja tutkaillessa, mutta hotellin sijainti palkitsi. Meidät majoitettiin Radisson Blu -hotelliin, tuomiokirkon kupeeseen. Hyvä paikka lähteä moneen suuntaan.
Taksi muuten maksoi viisikymppiä ja rapiat, kun lähdin kotiinpäin. Näyttäisi olevan sama hintataso kuin Suomessa. Suunnilleen sama matka kentältä kotiin, no ehkä muutama kilometri vähemmän, mutta samat eurot.
Johan oli harmillinen tapaus, että turisti-informaatiosta lähetettiin teidät vikaan. Tietokone ei ajattele. Hukassa ja eksyksissä ollaan, kun sen käyttäjäkään ei ajattele. Radisson Blu hotelli on Karl-Liebknecht-Straße 2, Berlin Mittessä. Se toinen Karl-Liebknechtstraße on Brandenburgin puolella ja alkaa juuri Berliinin ja Brandenburgin rajalta, ironista kyllä Grenzstraßelta (rajakadulta) . Tuollainen virhe turistineuvonnassa on anteeksiantamatonta. Kannattaisi varmaan tehdä siitä valitus.
Olen ekspertti ajamaan harhaan joka paikassa kaikilla kulkuvälineillä ja pääsemään silti aina perille (Berliinissäkin) , kunhan tiedän, missä olen tai mihin ilmansuuntaan pitää suunnata. Meikäläinen on näes maalta ja elänyt jo sitä aikaa, kun ei teillä ollut nimiä, ja piti kääntyä ison kiven ja kuusen luota jonkun tutun mökkitielle.
Kiva että laitoit kuvan bussipysäkistä.
Kiitos kommentista Katriina! Laitoin tietenkin palautetta Visit Berlin -toimijoille. Olivat tosi pahoillaan tapahtuneesta. Sattuuhan näitä, ihmisiä kun olemme, mutta aina ottaa pattiin kun sattuu omalle kohdalle.
Vikaan menin taas. Huoh!Hotelli on numerossa 3.