Näkemistä, kokemista ja lukemista
Matkavalmisteluja postauksessa kerroin jo vakuutuksista, viisumeista ja muista alustavista valmisteluista. Nyt on vuorossa pakkaaminen. Siitä olenkin jo nähnyt painajaisia useampana yönä. Viimeksi niin, että kun olin saanut pakattua rinkkani, jouduin kuitenkin ottamaan mukaan keltaisen samsoniteni. Lentolippuni sallii 23 kiloa ruumatavaraa ja ensin luulin, että kymmenen kiloa käsimatkatavaraa. Ajattelin selvitä tuolla kymmenellä kilolla. Pari kuukautta, ehkä…
Vallan helppoa tämän Etelä-Amerikan reissun valmistelu ei ole ollut. Asiakirjoja makaa pöydällä nippukaupalla ja aina uupuu joku. Reittini on Helsinki – New York – Sao Paolo – Montevideo. Siis aluksi. Sitten olen vasta oikealla mantereella. Attestation-lomake ja ESTA-hakemus Eilen tuli isoilla kirjaimilla otsikoitu viesti Finnairilta ”tulee olla mukanaan tulostettu ja täytetty Attestation-kaavake ennen lähtöselvitystä lähtölentokentällä.”…
Matkamessujen ammattilaispäivän ohjelmassa oli Matkailutoimittajien Killan palkinnonjakotilaisuus heti aamupäivällä. Avauskuvassa ovat palkittujen toimijoiden edustajat vasemmalta oikealle: Anu Markkanen, Kirsi Partanen, Heli Mäki-Fränti ja Jonathan Gomez. Matkailutoimittajien Kilta ry jakoi jokavuotiset tunnustuksensa matkailun toimijoille Vuoden matkailuhenkilö: Heli Mäki-Fränti Killan perustelut: ”Suomen matkailualan liiton toimitusjohtaja Heli Mäki-Fränti nousi keskeiseksi henkilöksi koko matkailualaa rajusti koetelleen covid-19-pandemian aikana. Hän…
On matkamessujen aika, senhän näkee jo, kun ikkunasta katsoo. Aina on muistini mukaan tullut taivaalta pikku-ukkoja jossain muodossa, kun messuvieraat läheltä ja kaukaa tulevat Helsinkiin. Pitkästä aikaa matkamessuille! Matkamessut Matka2023 järjestetään Messukeskuksessa, Pasilassa. Ensimmäinen päivä, torstai 19.1. on tarkoitettu ammattilaisille ja perjantaina ovet avautuvat suurelle yleisölle. Siitä on jo kolme vuotta, kun viimeksi messuiltiin. On…
Vielä ehdin ennen reissua ahmaista Bruce Chatwinin Patagonia, Patagonia -kirjan. Reiluun kahteensataan sivuun mahtuu paljon ihmiskohtaloita, kummallisiakin. Kirja kertoo Chatwinin vuonna 1974 Etelä-Amerikan eteläisimpään kärkeen, Patagoniaan tekemästä matkasta. Hän tapasi ja jututti paikallisia missä sitten liikkuikin. Kirjan ensi sivuilla Chatwin paljastaa mistä hänen mielenkiintonsa Patagoniaa kohtaan syntyi. Joskus syy voi olla niinkin kummallinen kuin pala…
Yksin matkaan lähtiessä tulee eteen monenlaista varmistettavaa. Kaikelle täytyy olla back-up, kun ei voi saada apua reissukaverilta. Minut on peloteltu kangistuneeksi muun muassa sillä, että saatan joutua ryöstön kohteeksi. Eikä varmaan aiheettomasti, sillä Ulkoministeriön matkustustiedotteissakin tämä uhka tulee esiin. Ote Ulkoministeriön matkustustiedotteesta Argentiinan osalta. ”On suositeltavaa pitää mukana pientä summaa käteistä, jonka voi ryöstötilanteessa luovuttaa,…
Pirjo ja Reijo Toivanen kuvaavat Etelä- ja Väli-Amerikan reissujaan Salsaa ja Mojitoa -kirjassaan. Se ei ole varsinainen matkaopas, mutta tarjoaa monta hyvää vinkkiä. Hetimmiten Mummoa kiinnosti Argentiinan Buenos Airesissa olevaa Caserón Porteño -tangohotelli, jossa pariskunta oli jo yöpynyt vuosina 2010 ja 2014. Siellä kuulemma opetettiin hotellin asukkaille tangoa iltaisin. Yritin jo kuukeloida, mutta ei ainakaan…
Juha Roihan Yksi aina valvoo, on vekkuli tarina, joka on sijoitettu Helsingissä sijaitsevaan maineikkaan historian omaavaan hotelli Torniin. Dekkariksi uumoilin, kun sen kirjaston uutuushyllystä nappasin. Kesti hetken ennen kuin pääni hyväksyi käänteen, vaikka olihan takakannessa mainittu, että kyseessä on kujeileva mysteeriromaani. En vaan arvannut sen suuntautuvan digimaailman saloihin asti. Hotelli Tornin katutason irkkubaarissa, O’Malley’ssä, lempinimeltään…
Kirjaston uutuushyllyssä silmiin pisti keltainen sydämillä koristeltu kirjankansi. Se suorastaan huusi päästä mukaan. Aiemmin en ole Marja Kankaan kirjoja lukenut, mutta tartuin kuitenkin mahdollisuuteen tutustua johonkin uuteen. Viime aikoina makuuhuoneeseeni on tunkeutunut lähinnä eteläamerikkalaista kirjallisuutta, joten Barcelonassa on kiva vaihteen vuoksi käväistä tällä kirjallisella kiertomatkalla. Vierastan kirjoja, jonka nimessä käytetään ja-sanaa. Se hajauttaa ajatuksiani. Ja…
Käteeni osunut eteläamerikkalainen kirjallisuus tuntuu aika vaikealta luettavalta kaltaiselleni hätiköijälle. Pitkiä, loputtoman pitkiä lauseita ja sivukaupalla jatkuvia kappaleita. Olen nähnyt joskus jopa satoja sivuja pitkiä kappaleita, kuten vaikkapa chileläisen kirjailijan Roberto Bolañon kirjassa Chileläinen yösoitto, jossa oli 112 sivua yhtä kappaletta kaikki tyynni. En jaksanut. Myös argentiinalaisen Jorge Luis Borgesin esseekokoelmat ”Viisi aihetta” ja ”Seitsemän…
Ensimmäinen ajatus lukiessani Katja Keisalan kirjaa Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille oli, että voi mihin olet itsesi saattanut. Kirjassa on vahva oman elämän kuvaamisen tunnelma, mikä tuo minussa lukijana jonkinlaista – no en osaa kuvata, mitä tunnetta, mutta tirkistely kavahduttaa. Se ei ole ensimmäinen kerta autofiktiota lukiessani. Mutta ei kai näitä perhepiirin asioita voi tuolla tarkkuudella…
Maailmankuulu runoilija, nobelisti Pablo Neruda eli värikkään elämän monessa maassa ja monessa eri roolissa. Hän syntyi Chilessä, Parralin kaupungissa vuonna 1904, mutta diplomaatin ura vei hänet ympäri maailmaa. Nobelin kirjallisuuspalkinnon Neruda sai vuonna 1971, pari vuotta ennen kuolemaansa. Tunnustan eläneeni -muistelmat on ollut jonkin aikaa lukulistallani. Se liittyy tulevaan Etelä-Amerikan matkaani ja siihen, että haluan…
Kerrassaan jouluaattoon sopiva mietelause tämän päivän pussissa. ”Täysi vatsa säteilee puhtaasti hengellistä iloa.” (Lin Jutang) Aatto on vasta aamussa, mutta arvelen tämän hengellisen ilon saavuttavan minut illansuussa. Edellisen kerran sama miete osui Suomen 103. itsenäisyyspäivälle. Muistutettakoon mieliin, että mietelausejoulukalenterini on todellinen kierrätyskalenteri. Itse kalenteri pusseineen on vuosikymmeniä palvellut, ja mietelauseet (laiskuuttani) myös uusiokäytössä. Sekoitin kylläkin…
William Featherin sanoin kohti jouluaattoa ”Kukaan, joka nauttii elämästä, ei ole epäonnistunut.” Tänään marketin pihalla myivät somerolaisia kuusia ja yksi niistä lähti kotiini. Kuusi sai koristeensa ja tontut vapautettiin vintiltä katselemaan joulutouhuja. Siitä kohti joulunautintoa. Tästä linkistä voit lukea mitä ajatuksia heräsi samasta mietteestä toissa vuonna.
Tänään noukin joulukalenterin pussista lappusen, jossa luki ”Uneksiminen on ajatusten sunnuntaita.” Näin on sanonut Henri Amiel, sveitsiläinen filosofi ja kirjailija. Minun ajatukseni viettävät usein sunnuntaita. Mikä on sen ihanampaa kuin vetää lenkkarit jalkaan, sauvat käteen ja lähteä ulos uneksimaan. Kummallista, miten nuo uneksimisen aiheet muuttuvat usein todeksi. Lukaisin äsken mitä olin kaksi vuotta sitten kirjoittanut….
Tämän päivän pussissa oli suomalainen sananlasku: ”Kaikki meitä hassuttaa, mutta eri lailla kutakin.” Mettään meni pari vuotta sitten! Ei tullut edes mieleen, että hassuttaminen olisi muuta kuin vitsailu. Siinä näkee, että Mummo ei istu urheilukatsomoissa. Wikisanakirjassa kerrotaan, että kyse on (urheilussa) harhauttamisesta. Samoilla linjoilla näytti olevan Urbaani sanakirjakin: harhauttaa, naruttaa. Suomisanakirjassa puolestaan löytyi: petkuttaa, jujuttaa,…
Tänään pussista löytyi Henry David Amielin mietelause: ”Maisema on sieluntila.” No, huh huh! Toissa vuoden jouluaattona tämä sama mietelause löytyi pussista ja kylläpä oli aaton postauksessa karmiva otsikko. Kuten jo aiemmin kerroin, tämä joulupussikalenterini on kierrätystä monessa merkityksessä. Itse kalenteri on vuosikymmeniä vanha ja lisäksi tällä hetkellä pusseista löytyvät mietelauseet ovat kahden vuoden takaisia. En…
Tänään pussista löytyi tämä mietelause: ”Ei itselle, vaan kaikille.” Miete on kotoisin Timo Sorjasen Lentävien lauseiden käsikirjasta. Tästä lausahduksesta tulee mieleen kirja, jonka luin jokin aika sitten. Siinä espanjalainen piti merkillisenä suomalaispiirteenä sitä, että joku saattoi syödä sipsipussin itsekseen, tarjoamatta muille. Kirja on Saara Turusen järjettömiä asioita. Avauskuvassa Rabblen yrittäjä Robert Olkinuora, joka jakoi sipsejä…
Rainbow River -taikamaa tuomiokirkon tuntumassa Espoon keskuksessa on avautunut. Sunnuntaina iltapäivän hämärtyessä valokuvakerhomme Kara-Kamerat suuntaisi sinne kuvaamaan. Espoo 50 vuotta kaupunkina -teemavuoteen kuuluvan Rainbow River -taikamaan on toteuttanut suomalainen UV-valotaiteeseen erikoistunut taideryhmä Flowers of Life. Ryhmä on vieraillut 24 maassa ja tehnyt taideinstallaatioita ympäri Suomen. Installaatiot ovat nähtävissä loppiaiseen asti. Lisätietoa Flowers of Life -taiteilijaryhmästä.
Tänään pussista löytyi Mae Westin lausuma: ”Liian paljon hyvää on ihanaa”. Luen parhaillaan kirjaa, jossa kuvaillaan suomalaisen ja espanjalaisen orastavaa parisuhdetta. Olen vasta puolessa välissä, mutta jotenkin suomalainen ajattelutapa on juuttunut päähäni. En pääse irti vastaavasta tai oikeastaan tuohon viittaavasta Suomessa usein kuulemastani sananparresta ”Ei makeaa mahan täydeltä”. Mae West oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja siitä…