Täällä taas! Hiljaisuus blogissa johtuu reissuista. Sen varmaan arvasitkin, mikäli seuraat Instagram-tiliäni.
Palatessani vaikka kuinka pitkältä reissulta minulta saatetaan kysyä ilmoista. Nyt on helppo vastata, ilmat olivat kohdillaan koko reilun kaksiviikkoisen Balkanin kierrokseni ajan. Ei liian kuumaa, mutta lämmintä. Etukäteen kerrottiin, että Albaniassa Tiranan seuduilla syys-lokakuu on hyvä ajankohta sellaiselle, joka ei pidä auringon paahteesta. Yksi sadepäivä oli alkumatkasta Tiranassa. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä piti tehdä ostoksia. Hmmm…ostoksia, saatat minut tuntien ihmetellä, miksi ostoksia, sillä minähän en pidä shoppailusta.
Näitä kahta asiaa en olisi halunnut kuulla
Shoppailu liittyy kahteen asiaan, joita en olisi halunnut kuulla.
En ehtinyt kuin Helsinki-Vantaalle, kun sain tiedon, että Tiranassa hotelli, johon olisin asettumassa vielä samana iltana, ei voi vastaanottaa minua. Ei vettä, eikä sähköä. Tuollaista ei halua kuulla, kun on yksin reissussa ja saapumassa iltamyöhään.
En myöskään olisi halunnut kuulla sitä, että matkalaukkuni oli teillä tietymättömillä! Niin siinä vain kävi. Sain tiedon, kun saavuin Tiranaan.
Asioilla on kuitenkin tapa järjestyä. Sain korvaavan hotellin – alkuperäinen hotelli järjesti, kun laitoin viestin, että näin ei voi toimia, olen yötä vasten saapumassa yksinäni. Mutta hotelli sijaitsi kauempana keskustasta. Olin valinnut alkuperäisen hotellin sillä perusteella, että voisin käydä taidemuseoissa ja nähtävyyksissä helposti kävellen. Taksit toki ovat halpoja, mutta matkanteko hidasta. En oikein osaa sanoa mihin aikaan Tiranassa pitäisi olla liikkeellä, ettei juuttuisi ruuhkiin.
Taidemuseovierailupäivä vaihtui sitten shoppailupäiväksi. Pakko hankkia käyttötavaraa, kun matkalaukussa oli lähes kaikki. Yleensä matkustan – mikäli vain voin – käsimatkatavaroilla. Nytkin se olisi ollut painon puolesta mahdollista, mutta laiskuuttani laitoin laukun ruumaan, sillä Helsinki-Vantaalla lähtöportti oli etäällä – siellä mistä lähtee EU:n ulkopuolen lennot. Ajattelin, että kun on suora lento, niin ei riskiä.
Laukku löytyi lopulta Varsovasta ja toimitettiin hotellilleni. Sitä ennen – ja myös kotiin palattuani, kun tein korvaushakemusta – päädyin syöttelemään numerosarjoja ja tunnisteita Finnairin ylimielisen robotin kitoihin. Muistelin kaiholla muutaman vuoden takaista KLM:n lentoa, jolloin oli myös ongelmia. Ennen kuin edes tajusin tilanteen, KLM:n virkailija soitti ja kysyi, miten haluan korvauksen. Höperöintä tässä Finnairin touhussa oli se, että kun syöttelin kuitteja 106 euron edestä ja Finnair viestitti korvaavansa 100 euroa. Pikku summa, mutta hieman pelisilmää Finnair! Ensin yrittivät tarjota lahjakorttia.
Kolme vierasta maata ja kulttuuria
Mutta jos kysytään, miten muuten meni, niin kyllä on ihanaa olla kotona vaiherikkaan Balkanin matkan jälkeen ja pää täynnä uutta kokemusta, joita alan jäsentämään.
Reilun kahden viikon aikana tutustuin kolmeen minulle vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Oli monta eri valuuttaa, rajan ylityksiä, bussiasemia, takseja ja hotelleja.
Reissuohjelmaani sisältyi Albania, Pohjois-Makedonia ja Kosovo. Albaniassa ja Kosovossa palloilin itsekseni maiden pääkaupungeissa Tiranassa ja Pristinassa. Neljän päivän ajan olin Pohjois-Makedonian matkailuorganisaation kestittävänä. En halunnut lentää vain neljäksi päiväksi, siksi päädyin omaan ohjelmaan. Samalla vaivalla näkee enemmänkin. Rankkaa yksin reissaaminen välillä on, mutta aina antoisaa.
Raha haastoi euroihin tottuneen. Samoin korttikansan, johon minäkin kuulun. Harvoin näkee enää arjessani seteleitä. Nyt niitä näin. Toki täytyy sanoa, että aika hyvin pystyin maksamaan kortilla kaikissa kolmessa maassa. Yllätyksiäkin tuli, kuten se, että Skopjessa yhtäkkiä piti löytyä satakunta euroa tai vastaava määrä Pohjois-Makedonian denaareita maksaakseen etukäteen varatun hotellin.
E-sim
Tiranassa oli tarjolla jo heti lentokentällä sim-kortteja. En kuitenkaan hankkinut sellaista, kun olivat niin pitkäkestoisia. Pärjäsin hyvin wifi-yhteyksien ja off-line -karttojen avulla. Wifi oli saatavilla niin hotelleissa kuin kahviloissa, joita on joka kulmassa. Kosovossa olin myös niin vähän aikaa – pari yötä – että ajattelin pärjääväni ilman nettiä. Pärjäsinkin. Pristinan kaupunki on käveltävän kokoinen ja valmiiksi ladatut kartat riittivät.
Skopjessa hankin e-simin. Se oli hyvä valinta, sillä ainakin hotellin wifi oli hitaanlainen.
