Välillä epäilen järkeäni, sillä olisi helpompaa maata kotona selällään sängyssä ja lukea kulttuurista ja katsella dokumentteja. Mutta kyllä se vaan niin on, että paikan päällä kaiken näkee selvemmin.
Monenlaista on tullut vastaan täällä Argentiinassa. On liikuttavaa nähdä, miten paikalliset yrittävät tehdä kaikkensa auttaakseen turistin tolvanaa, joka ei älynnyt täyttää rintsikoitaan dollareilla ennen maahan tuloa. Joskus tuntuu, että he ovat enemmän huolissaan rahan käytöstäni kuin minä itse. Siis siitä, että maksan kaikesta liikaa.
Rahat voivat loppua automaateista
Dollareita haluavat kaikki ja siksi dollareita on hyvä olla seteleinä. Saa paremman vaihtokurssin kuin pankissa tai automaatilla. Lisäksi elämä helpottuu, kun ei tarvitse miettiä saako rahaa – pesoja – mihinkään hintaan automaatista.
Matkalla lentokentälle taksinkuljettaja selitti, miksi rahat loppuivat automaateista Buenos Airesissa. En siis saanut viimeisinä päivinä nostettua, kuin vaivaiset 30 egeä kerralla. Palkkapäivät oli menossa ja kaikki noutavat rahaa.
Lentokentän automaatilla selvisi nostorajakin. Saa vai pikkusumman, koska nostopalkkio on per nosto, naureskeli automaatilla vahtiva. Kalliiksihan se tuli. 12 prosenttia nostopalkkiota siitä kolmestakympistä.
Taksinkuljettaja manaili sitä, että luottokorttimaksuista veroa napataan 30 prosenttia. Mahdoinkohan kuulla oikein. Kuulin oikein tai väärin, mutta harva taksi hyväksyy luottokortin. Jos aikoo liikkua, tarvitsee pesoja. Mutta onkohan ravintoloilla ja ruokakaupoilla eri vero, kun niissä kortti näyttää kelpaavan laajalti.
Näinkin voi pesopulan ratkaista, jos on dollareita – Ushuaia
Hulluinta mitä olen nähnyt. Opiskelukaverini USA:sta nimeltään Maha (se ei ole se hulluin juttu) oli ostamassa pingviiniretkeä. Maksoi pesoilla kuten täällä Argentiinassa kuuluu ja sai retkiohjeet.
Virkailija laski vielä pesoja, kun Maha huomasi, että pesot olivat nyt loppu. Kukkaro tyhjeni pingviinireissuun. Kysyi virkailijalta, että hän missä voisi vaihtaa dollareita pesoihin.
”Vaikka tässä, paljonko haluat vaihtaa?”
Maha kertoi dollarimäärän ja virkailija palautti Mahan juuri maksaman retken pinosta pesot takaisin. (340 pesoa dollari)
Hintoja ja valuuttakursseja
Kun kollega sieltä Suomesta on kohtapuoliin tulossa tänne kummallisten raha-asioiden koukeroihin, keräsin tähän muutamia hintoja malliksi. Ehkä siitä on iloa muillekin.
Esimerkiksi Buenos Airesissa söin Cesar-salaatin ja join lasillisen Mendozan hyvää punaviiniä. 2300 pesoa, seuraavana päivänä luottokortilta oli veloitettu 6,48 euroa. Sitä jäin miettimään, pitäisikö tämän halvemmalla vielä muka saada.
Automaatilta nosto 10 000 pesoa, luottokorttiveloitus 31,33 euroa
Kadulla en ole vaihtanut, mutta katsoin, että euro näytti olevan Buenos Airesissa 375 pesoa. Katukauppa noudattelee Blue dollaria.
Lentokentän pankissa dollarin kurssi oli alle 200. Se on kuulemma yhtä huono kaikissa pankeissa ja paikalliset pöyristelevät ajatustakin, että joku eksyisi vaihtamaan pankkiin.
Telkkarissa näytetään päivittäin Dollar blue – kurssia. Se oli 381 viikko sitten – siis se epävirallinen kurssi, johon kaikki kuitenkin vertaavat.
Täällä Ushuaissa on yksi vaivainen valuutanvaihtopiste. Kaikki puhuvat El Chinosta, kiinalaisesta. (Täällä muuten näyttää moni asia kietoutuvan tuon kiinalaisen ympärille. Sama tyyppi pullahtaa esiin, oli sitten kyseessä rahanvaihto tai teollisuus tai kuuden kuukauden työsopimukset. Hmmm….)
Western Unionin toimipiste ratkaissee rahantarpeeni
Minua ilahdutti Western Unionin rahannoutopiste. Kokeilin pikkusummalla, miten toimii. Näytti toimivan hyvään kurssiin, eurolla sai 390 pesoa. Kuluja veloitettiin 2,90 euroa. Lähetin itselleni rahaa luottokortilta ja kävin hakemassa Carrefour-kauppakeskuksen sisällä olevasta noutopisteestä. Olin tietenkin tarkastanut, että kyseessä on virallinen Western Union, kun olin Buenos Airesissa vähällä joutua epämääräiseen paikkaan. Kerroin aiemmissa postauksista palkkioista ja muusta hälyttävästä.
Saattaa olla, että saan sieltä nyhdettyä koulumaksun verran pesoja (sopukurssiin). Sen näkee torstaina.
Tuota rahanloppumista automaatesita tulee vastaan erityisesti monissa Afrikan valtioissa. Joskus on tosiaan niin, että saattaa olla hankalaa löytää automaatti, josta saa rahaa. Mukava, että Western Union ratkaisi pulman. Kuten olen tainnut kirjoittaa, aina heidän kanssaan ei asiat kovin hyvin toimi, edes Suomessa.
Harmillista että sinulla on ollut hankaluuksia. Olen yllättynyt että WU auttoi minua pulassa.
Kiitos paljon. Kuulostaa aika hankalalta. Sääliksi käy paikallisia, jotka joutuvat painimaan vuodesta toiseen superinflaation ja muiden maan talousvitsauksien kanssa.
Postasin äsken lopputuloksesta. Kaikki meni hyvin. Western union näyttää auttavan käteisen puutteessa.