Tänä aamuna uutisoitiin 98,8 % vuotuisesta inflaatiosta täällä Argentiinassa. Viranomaiset yrittävät hillitä inflaatiota asettamalla rajoituksia hintojen nostamiselle. Perustuotteiden, kuten ruuan ja koulutarvikkeiden hinnat määritellään neljäksi kuukaudeksi kerrallaan. Tuona aikana niiden hintoja ei saa nostaa. Kaupoissa on ulko-ovella esillä luettelo viranomaisten asettamista tuotteista.
Kävin koulun lähellä Carrefourissa, joka on täällä olevan kansainvälisen ketjun kauppa, kurkkaamassa listaa ja hyllyjä. Kummastutti, että olutkin näytti olevan listalla, kuten myös kokis. Hyllyt näiden ”precios cuidados” ja ”precios justos” (nykyhallituksen antama uusi nimi) kohdalla olivat monesti tyhjiä. Vaikka kyllä tavaraakin oli.
La Anonima on toinen supermarketketju Patagoniassa. Kaikki sen myymälät omistaa yksi sama henkilö (tai perhe). Sen sanotaan olevan edullisempi.
Makeaa aamulla, iltapäivällä, ja aina välillä
Täällä syödään valtavasti makeaa. Kuten jossain aiemmassa postauksessa sanoin, tuntuu että kohta irtoaa hampaat.
Paikallisten aamu alkaa matella, kofeiinia sisältävällä yrttiteellä ja kekseillä. Matea juodaan koko ajan. Porukka vaeltaa matekannu kainalossa, niin että heille on varmaan muodostunut matekannun mentävä mutka kainaloon.
Suomalaisittain ällöttävä tapa on se, että ystävien kesken (opettajan mukaan myös työkavereiden kesken) matea juodaan samasta mukista ja kaikki samalla pillillä.
Olen tähän mennessä välttynyt yhteispilliltä, mutta myös varmaan ystäviltä. Eräällä retkellä, kun olivat jo oppineet, että en juo matea, olivat tehneet kahvia. Sitäkin olisi pitänyt ryystää yhteisestä kupista (amigos!). Kofeiinin välttely ja sen sellaiset valkoiset pitää ottaa käyttöön tämän tästä. Yhteistä matepillittelyä ei ole pystynyt häivyttämään edes pandemia.
Lihaisia salaatteja
Lounaaksi olen vedellyt salaattia kaikissa mahdollisissa muodoissa. Eikä niitä ole monta: vihreä, cesar ja kana. Salaatti täällä tarkoittaa pilkottua lihaa ja kasan alla pilkottavaa vihreää lehteä tai paria. Vihreä salaatti ravintoloissa on tähän mennessä sisältänyt tomaattia, salaatinlehtiä, jotain vaaleaa kasvista ja sipulia.
Iltapäivällä ”juodaan maitoa”
Taas kerran yksi kulttuurikömmähdyksen paikka.
Ravintolassa tarjoilija kysyy ensin ”que comes” (ruokaa) ja sen jälkeen ”que tomas” (juomaa). Sen tuoman logiikan mukaan, kun joku kutsuu ”Tomar la leche”, niin minut kutsutaan juomaan maitoa. Eeeeheiiiii!
Mummon, joka ei juo maitoa, ei kannata kertoa sitä. Mistä lie kotoisin tuo iltapäivällä viiden aikoihin sijoittuvan ruokahetken nimi. Kun ”juodaan maitoa” niin täällä Ushuaiassa silloin syödään jotain – yleensä makeaa – jotta jaksetaan iltaruokaan. (Merendar)
Senkin opin, että ”las facturas” kuulostaa laskuilta, mutta eivät ole laskuja vaan leivonnaisia.
Lakeja terveyttä edistämään
Monenlaisia terveyteen tähtääviä toimenpiteitä olen kuullut, nyt tulee mieleen kaksi lakia.
Lain mukaan ravintolassa ei saa olla pöydissä suolaa, vaan asiakkaan täytyy pyytää sitä erikseen. Siis lain mukaan. Käytännössä suolasirottimia kyllä näkee siellä täällä. Ruoka on kyllä aika maltillisesti suolattua.
Tulossa on sokeriin liittyvä laki, jonka mukaan tuotteissa tulee näkyä paljonko se sisältää sokeria.
Calafate-marjat saavat palaamaan Patagoniaan
Se on nyt sitten nakutettu. Söin alkuviikosta jälkiruoan, jossa oli calafate-marjoja (avauskuvassa). Tänään opettaja esitteli ruokajuttuja ja kertoi, että se joka syö calafate-marjoja palaa aina Patagoniaan.
ei kuulosta hyvältä tuo viranomaisten määrittelemä hintakatto; väärä ratkaisu ikävään ongelmaan. Tuo maten ryystäminen samalla pillillä kiinnitti Argentinassa omankin huomioni. Siltä vältyin, mutta itse juomaan tykästyin ja pari mukiakin ja pilliä tuli ostettua.