Näkemistä, kokemista ja lukemista
Tampereella yhä, vaikkakin tapahtumissa lähes sata vuotta sitten. Olavi Toivolan Sattuman tuomio -dekkarissa liikutaan Tampereen maisemissa. Vuonna 1929 rakennettu Hotelli Tammer on yksi näyttämöistä. Päähenkilö Akseli Salo palaa Ranskasta muukalaislegioonasta, jonne hän on paennut vainoajaan neljätoista vuotta aiemmin. Suomessa toivutaan lamasta, kieltolaki on päättymässä, vakoilua harjoittaa yksi sun toinen valtio. Salo vedetään mukaan raa’an murhan…
Taas tuli eteen kirjailija, jonka teoksiin en ole aiemmin tutustunut. En muista kuka vinkkasi tämän, kun haeskelin Tampereelle sijoittuvia romaaneja, mutta nyt se on luettu ja Tampereen reissukin tehty. ehkä outo tapa lähestyä kirjallisuutta näin, matkakohteiden mukaan, mutta minun lukukokemuksiani se on monipuolistanut. Luen toki muutakin kuin näitä matkoihin liittyviä kirjoja. Pirjo Tuomisen Hiljaiset huvimajat…
Imatran seudulle suuntautuvan matkan vuoksi luin Laila Hirvisaaren romaanin Vuoksen helmi. Se on Imatra-sarjan neljäs kirja, vielä yksi on jäljellä. Vuoksen helmi kuvaa 1911 vuoden tapahtumia Suomessa ja Venäjällä sekä aiemmista kirjoista tuttujen hahmojen kohtaloita Vuoksen rannalla ja Valtionhotellissa. Käväistään kirjassa Terijoellakin. Vaikka tiesin, että tulemme tekemään aivan muuta kuin ihailemaan Imatran kosken kuohuja ja…
Moroholat, kotiuduin juuri Tampereelta! Osallistuin siellä Suomen Journalistiliiton seminaariin perjantaina ja lauantaina. Paljon mielenkiintoisia puheenvuoroja, jotka käsittelivät toimittajien ja muiden alan toimijoiden arkea ja ammatillista kehittymistä. Oman lisämausteensa tähän kaikkeen toi lähestyvä vappu ja Tapparan tuore SM-kultamitali. En muista nähneeni koskaan Hämeensillalla olevia Väinö Aaltosen Pirkkalaisveistoksia ilman vaatteita. Joko käyn harvoin tai sitten Tampereella tapahtuu…
Jos haluat menettää yöunesi, tartu illalla argentiinalaisen Mariana Enriquesin novellikokoelmaan Mitä liekit meiltä veivät. Palasin viime viikolla Etelä-Amerikasta, jossa vietin pari kuukautta. Ennen reissua luin kohdemaiden kirjallisuutta, mutta tämä novellikokoelma jäi reissun jälkeen luettavaksi. Mariana Enriquesin novelleissa liikutaan Buenos Airesissa, joka minullekin tuli tutuksi, toisin vain vajaan viikon oleskelun kautta. Noina päivinä ehdin kuitenkin nähdä…
Edellinen kirjallinen Tampereen matkani sijoittui jatkosodan aikaan. Nyt siirryn 2000-luvun alkuvuosille. Aivan varma en ole Tyyppiteorian vuosista, mutta päättelin ajan sillä kirjassa käydään selvittämässä asioita internet-kahvilassa ja puhelinkin edustaa tuota ajankohtaa. Kummassakin matkavalmisteluihin osuneessa kirjassa päähenkilö on kolmekymppinen. Se on sattumaa. Sekä Terhi Rannelan Kiivaat, että tämä nyt lukemani Laura Saaren Tyyppiteoria tulivat esille Helmetin…
Kiivaat-romaani vei tosi mielenkiintoiseen maailmaan. Välillä tuli mieleen kummitätini kertomat tarinat, joista en lapsena niin ymmärtänyt. Lapsuudessani jopa punaiset vaatteet olivat pannassa. Lukulistalleni Kiivaat pääsi tulevan Tampereen matkan vuoksi. Tapanani on lukea jokin tulevan matkani kohteeseen liittyvä kirja ennen matkaa. Usein tulee luettua useampiakin, kuten nyt Tampereen kohdalla kävi ja käy. Aloitin kirjallisen matkani tästä…
Pirjo ja Reijo Toivanen kuvaavat Etelä- ja Väli-Amerikan reissujaan Salsaa ja Mojitoa -kirjassaan. Se ei ole varsinainen matkaopas, mutta tarjoaa monta hyvää vinkkiä. Hetimmiten Mummoa kiinnosti Argentiinan Buenos Airesissa olevaa Caserón Porteño -tangohotelli, jossa pariskunta oli jo yöpynyt vuosina 2010 ja 2014. Siellä kuulemma opetettiin hotellin asukkaille tangoa iltaisin. Yritin jo kuukeloida, mutta ei ainakaan…
Käteeni osunut eteläamerikkalainen kirjallisuus tuntuu aika vaikealta luettavalta kaltaiselleni hätiköijälle. Pitkiä, loputtoman pitkiä lauseita ja sivukaupalla jatkuvia kappaleita. Olen nähnyt joskus jopa satoja sivuja pitkiä kappaleita, kuten vaikkapa chileläisen kirjailijan Roberto Bolañon kirjassa Chileläinen yösoitto, jossa oli 112 sivua yhtä kappaletta kaikki tyynni. En jaksanut. Myös argentiinalaisen Jorge Luis Borgesin esseekokoelmat ”Viisi aihetta” ja ”Seitsemän…
Ensimmäinen ajatus lukiessani Katja Keisalan kirjaa Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille oli, että voi mihin olet itsesi saattanut. Kirjassa on vahva oman elämän kuvaamisen tunnelma, mikä tuo minussa lukijana jonkinlaista – no en osaa kuvata, mitä tunnetta, mutta tirkistely kavahduttaa. Se ei ole ensimmäinen kerta autofiktiota lukiessani. Mutta ei kai näitä perhepiirin asioita voi tuolla tarkkuudella…
Luku-urakkani Etelä-Amerikan matkaa varten jatkuu. Nyt tartuin Markku Saksan kirjaan Ihmisiä ja elämää Meksikosta Tulimaahan. Heti kirjan ensimmäisessä luvussa ”Aina väärässä asussa Buenos Airesissa” ilmenee Markku Saksan teoksen vahvuus. Siinä on historiallista perspektiiviä. Kirjassa Saksa kuvaa kuinka tuli ensimmäistä kertaa Buenos Airesiin vuoden 1986 tammikuussa ja mikä oli siihen aikaan meininki. Jäljempänä hän siirtyy kuvailemaan…
Junamatkoista tunnettu kirjailija Paul Theroux aloittaa junamatkansa tällä kertaa Yhdysvalloista, Bostonista ja jyskyttelee kohti Argentiinan eteläkärkeä, päätyen Patagoniaan. Matka jatkuu niin kauan kuin rataa riittää. Hän teki matkan vuonna 1978 ja tuolloin rataa oli Esquilin kaupunkiin asti. Parin kuukauden aikana Theroux istuu junassa, kuvailee värikkääseen tapaansa menoa. Välillä pysähtyy tietenkin sopivissa kohteissa. Kymmenien tuhansien kilometrien…
Perjantaina Tripsteri järjesti seitsemän kirjan yhteisjulkkarit. Pitkästä aikaa. Mukana esittelyssä oli kuusi matkaopasta, joista osa oli jo julkaistu ennen koronaa, ja yksi matkailuun liittyvä true-crime -kirja. Nostan kyllä hattua oppaiden tekijöille – tai pitäisi kai sanoa rispektit, sillä nykypäivinä ei kukaan nosta enää hattua kunnioituksen osoituksena. Tiedän mikä työ on saada aikaan muutaman tuhannen merkin…
Saara Turusen Järjettömiä asioita -kirjasta löytyy herkullisia kulttuurien kohtaamiseen liittyviä kohtauksia.
Olen lukenut useita Markku Saksan teoksia hakiessani taustatietoa Latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta. Vanhojahan lukemani kirjat ovat, vuosikymmeniä sitten julkaistuja, mutta antavat perspektiiviä historiallisiin tapahtumiin. Kirjat ovat olleet helppolukuisia, minulle mieleisellä tavalla jäsenneltyjä. Kuten tämä Don Quijoten maassa: reportaasi Espanjasta, jonka materiaali on vuosilta 1988–1991. Jo alkusivuilla Mummo sanoi ”auts”, kohdassa jossa kerrotaan kirjallisuuden luomasta Espanja-kuvasta….
Kirjat loppuivat kesken kuukauden residenssioleskelun aikana. Mutta ei hätää, sillä Arenys de Mar taiteilijaresidenssin kirjahyllystä löytyi luettavaa. Sieltä valitsin Barcelonaan sijoittuvan Carlos Ruiz Zafónin romaanin Enkelipeli. Tarkistin, että kirja löytyy myös Suomessa kirjastosta. Näin teen aina, kun aloitan lomalla lukemaan lainakirjaa. Usein aika loppuu kesken ja haluan tietenkin lukea koko kirjan, eritoten jos kirja on…
Eduardo Mendozan Ihmeiden kaupunki -kirjan alkuvaiheissa valmistaudutaan Barcelonan ensimmäiseen maailmannäyttelyyn vuonna 1888 ja loppuhuipentuma osuu toiseen vuonna 1929 olleeseen näyttelyyn. Siinä välissä kuljetaan gangsterin ja suurliikemiehen Onofre Bouvilan mukana ja seurataan häntä mitä monenlaisissa tempauksissa. Veijaritarinaksi tuota kutsutaan. Mendoza tuntuu rakastavan luetteloita. Niitä hän on kirjoittanut sisään moniin lauseisiin. Usein vielä lopussa on ”jne”. Kirjassa…
Katalonian projektia varten luin taas yhden Ildefonso Falconesin kirjan. Oli jotakuinkin virkistävää siirtyä melkein nykyaikaan. Aiemmat lukemani Falconesin tarinat liikkuivat keskiajalla. Taidemaalari Dalmaun ja aatetaistelija Emman kohtaloiden kautta pääsin tutustumaan 1900-luvun alun arkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen. Näiden kahden lisäksi Falcones kuljettaa tarinassa kahta hellyttävää mierolaista, katulasta, joiden kautta Barcelonan kuvaus laajenee. Sielujen maalari -kirjan maailma on…
Vietin reilun tuhannen viidensadan sivun verran 1300–1400-luvun Barcelonassa. Aloitin Ildefonso Falconesin historiallisella romaanilla Meren katedraali ja nyt sain päätökseen jatko-osan Maan perilliset. Huh, huh, täytyy sanoa, että alkoi jo tuntua työltä jo tuon toisen kirjan puolivälissä, vaikka viininviljelyjutut olivatkin kiinnostavia. Meren katedraalista postasin jo aiemmin. Maan perilliset -kirjassa viininviljely oli kiinnostavaa. Kirjassahan yksi keskeisistä hahmoista…
Tähän kirjaan ehdottomasti palaan, kun valmistaudun seuraavaan Lapin reissuun. Vastatuuleen -kirjasta saa paljon taustatietoa saamelaisuudesta. Tällä kertaa ehdin vain pikalukea sen. Kirjan kannen ”Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta” sain jotenkin suppeamman kuvan kuin sisältö näyttäisi antavan. Kirja purussa tietoa saamelaisalueiden maankäytöstä, saamelaisiin kohdistuvista tutkimuksista, kouluoloista ja monesta muusta kiinnostavasta asiasta nimenomaan saamelaisten kokemina. Arktinen painajainen -luku selvensi…