Näkemistä, kokemista ja lukemista
Luin Mart Sanderin Rouva Kukkin tytöt -kirjasarjan ensimmäisen osan Ilolinnut. Usein nämä kirjasarjat on kirjoitettu siten, että ne voi lukea erillisinäkin. Niin tämäkin. Aloitin jokin aika sitten sarjan kolmannesta osasta eli Petosten talo -kirjasta. Nyt kun luin Ilolintuja en antanut sen häiritä, että tiesin joidenkin hahmojen kohtalon aiemmin lukemani perusteella. Ilolinnut -kirja alkaa syksyn 1939…
Aurinkoa, viimaa, tuulta. Ylämäki, alamäki, mutamäki ja mitä kaikkea camino tuo tullessaan muiden Espanjassa Santiagon tiellä kohtaamien ihmisten lisäksi. Minna Kettula on laittanut kansien väliin pikkutarkasti reittejä, nähtävyyksiä ja neuvoja caminoa suunnittelevien hyödyksi. Ja iloksi niille, jotka mieluummin kulkevat kirjallista tietä tuon 800 kilometrin pituisen Ranskalaisen reitin. Itse olen kulkenut sen – ja monta muuta…
Viola Walleniuksen teos suorastaan huusi kirjastossa päästä mukaan lukukokemuksiini. Ja hyvä, että huutoon vastasin, ja kirja jatkoi kanssani kotiin asti. Hetkessä sen ahmaisin, vaikka olin jo päättänyt siirtyä Keniasta muihin aiheisiin ja maihin. Koti Keniassa -kirjassa Viola kertoo, miten päätyi Mombasan seutuville, Makongenin kylään toimimaan lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien parissa. Matka Home Street Home -hyväntekeväisyysjärjestön…
Pääsiäispyhinä makailin mukavasti sängyssäni ja matkailin 1700–1800-luvun vaihteen Hämeessä Riikka-Maria Rosenbergin Vapaaherrattaren siivillä. Hän on kirjoittanut aiemminkin samaan alueeseen, samaan kartanoon sijoittuvan historiallisen romaanin Hakoisten Anna. Sitä en ole vielä lukenut. Vapaaherrattaressa liikutaan samassa ympäristössä, mutta eri päähenkilön seurassa. Vapaaherratar kuvaa Helena von Burghausenin elämää. Kirja on yhdistelmä faktaa ja fiktiota. Mielenkiintoinen osa kirjan lopussa…
Vielä yksi Karen Blixen -postaus. Luin viime marraskuiselta Kenian reissulta palattuani Varjoja ruohikolla -kirjan. Siinä on jo kulunut neljännesvuosisata siitä, kun Karen on palannut Keniasta Tanskaan. Kirjassa hän muistelee henkilöitä ja tapahtumia, joita Afrikan vuosiin kuului. Ensimmäisenä on Karenin somalipalvelija Farah Adenin tarina. Ensikohtaaminen 1913 ja yhteiset vuodet siitä eteenpäin ahmaisevat kirjan 43 ensimmäistä sivua….
Keniaan sijoittuvaa kirjallisuutta tuntuu löytyvän paljon. Yksi tutuimmista kirjailijoista lienee tanskalainen Karen Blixen, joka on kirjottanut myös salanimillä Isak Dinesen, Tania Blixen, Osceola ja Pierre Andrézel. Karenin pitkäaikainen Keniassa asuminen on tuottanut monia teoksia. Yksi näistä on lähes viisisataa sivuinen Eurooppalaisena Afrikassa. Sen ja Karenin muistojen pohjalta on tehty myös Minun Afrikkani -elokuva vuonna 1985….
Aiemmin kerroin Corinne Hofmannin kirjasta Valkoinen masai ja siitä, kuinka minua ihmetytti hänen äkkirakastumisensa täysin vieraasta kulttuurista olevaan komeaan mieheen, jonka kanssa hänellä ei ollut edes yhteistä kieltä. Paljon postauksen jälkeen minullekin on tapahtunut. Olen ollut Keniassa reilun pariviikkoisen. Vierailin masai-kylässä myös, tosin vain lyhyen turistikäynnin ajan. Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen sitä maskuliinisuutta, joka…
Kylläpä sattui kohdalleni juuri oikeanlainen kirja. Sain vinkin paljon Keniassa työskenneeltä Päivi Arvoselta. Rakkauteni Afrikka kertoo kirjailijan, Daphne Sheldrickin omasta elämästä Keniassa ja hänen rakkaudestaan David Sheldrickiin, Tsavon kansallispuiston johtajaan. He työskentelevät yhdessä, pelastavat salametsästyksen tai muutoin orvoksi jääneistä norsuja, sarvikuonoja ja muita villieläimiä. David kuoli aivan liian aikaisin mutta Daphne jatkoi samalla saralla ja…
Kenian matkaan liittyvä lukuprojektini jatkuu. Nyt luin Marco Kososen Mun Afrikka -kirjan. Sen ahmaisi hetkessä, niin letkeää menoa kirjassa oli! Reilun kahdensadan sivun lukupakettiin sisältyi muutakin kuin Kenia. Kirja alkaa Senegalista ja loppuu Tansaniaan. Siinä välissä käydään Etiopiassa, Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Sambiassa, Zimbabwessa ja Malawissa. Kokemukset eivät ole yhdeltä reissulta, vaan vuosina 1996–2015 viiden eri matkan…
Valkoinen masai on Corinne Hofmann omaan elämään perustuva tarina. Neljä ja puolisataa sivuinen kirja oli pakko hotkaista lähes yhdellä istumalla – tai oikeastaan yhdellä makuulla, sillä siinä asennossa yleensä luen. Uskomaton tarina. Kirjailija edustaa omaa ikäluokkaani, enkä voinut olla miettimättä, olisiko sama voinut tapahtua minulle. Epäilen. Kirja alkaa siitä, kun Sveitsissä asuva, tuolloin alle kolmekymppinen…
Kirjastosta löytyi kasapäitten Viron matkaoppaita. Se kertoo siitä, että Viro on suomalaisille tärkeä matkakohde. Sinne suuntaa kamerakerhommekin ensi viikonloppuna. Sen takia olen viime aikoina kahlannut Viroa ja erityisesti Haapsalun alueen kirjoja. Kuvassa olevat kolme kirjaa luin pikalukuna, hidastaen niissä kohtaa missä kerrottiin paikoista, joissa ehkä käväisemme. Vinkkejä tietysti metsästin. Tosin tulevalla matkalla keskitymme valokuvaamiseen, emme…
Ann-Christine Antellin Puuvillatehtaan varjossa ja sen jatko-osa Puuvillatehtaan perijä ovat sopivan kevyitä ja mukaansatempaavia historiallisia romaaneja. Erinomaista kesäluettavaa. Nyt lukuvuorossa oli Puuvillatehtaan perijä, jossa liikutaan 1900-luvun alun Turussa. Tomeran Martan tarinaa oli kiva lueskella kesäpäivänä parvekkeella. Yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta ja siitä seuraavaa jännitettä, vahvaa ajankuvaa yksityiskohtineen ja totta kai romantiikkaa. Siinä kesäkirjan ainekset. Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä
Loppusyksystä häämöttävää Kenian matkaani ajatellen olen aloittanut haeskelemaan aluetta käsitteleviä kirjoja. Sainkin useamman hyvän vinkin Päivi Arvoselta, Keniassa paljon oleskelleelta ja siellä työskenneeltä luontokuvaaja-toimittajalta. Ensimmäinen kirjavinkki, johon tartuin oli Sari Mannisen Afrikkalainen kouluvuosi. Se sai minut valmistautumaan monenlaisiin ajatuksiin, kuten siihen mistä löydän tarvittavan kärsivällisyyden tulevalla reissulla. Kirjan sivuilla nimittäin monesti toistui kenialainen aikakäsitys, se…
Välillä luen kirjoja kotikonnuiltani. Tällä kertaa Enni Mustosen Pukija -kirjan kanssa solahdin 1950-luvulle. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomessa Espoon Leppävaaraan ja Helsinkiin sekä Yhdysvalloissa Kaliforniaan, jossa päähenkilö Viena Aaltonen huolehtii miss Universum kisoihin osallistuvan Armi Kuuselan vaatetusasioista. Mielenkiintoinen maailma. Missien maailmasta en olekaan aiemmin kuvauksia lukenut. Kirjassa vaellellaan myös hieman Skotlannin muistoissa, sillä Viena on palaamassa…
Imatran alueeseen liittyviä romaaneja hakiessani tuli vastaan Laila Hirvisaaren kirjat. Niitä jokunen onkin mainittu aiemmissa postauksissa. Nyt ajattelin lukea Imatra-sarjan päätösromaanin Pihkovan kellot ja siksi vallan hämmästyin, kun kirja veikin minut Venäjälle, Pihkovaan, eikä siis Imatralle. Välillä kirjan sivuilla käväistään muun muassa Tartossa ja Narvan seudun kartanoissa. Ei siinä mitään, oli mielenkiintoista lukea tapahtumista, ja…
Jos joskus vielä lähden Patagoniaan tai Tulimaahan, niin luen ennen matkaa Väinö Auerin Tulimaata tutkimassa -kirjan. Saatan lukea muutenkin. Siinä on paljon mielenkiintoista tietoa Etelä-Amerikan eteläisimmästä alueesta ja erityisesti sen historiasta. Käsissäni on parhaillaan kirjavanhus, Tulimaata tutkimassa -teos vuodelta 1929, siis melkein satavuotias. Kirjan riutunut ulkomuoto kertoo sitä aiemmin luetun ahkeraan. Kuvat ovat suttuisia ja…
Tampereella yhä, vaikkakin tapahtumissa lähes sata vuotta sitten. Olavi Toivolan Sattuman tuomio -dekkarissa liikutaan Tampereen maisemissa. Vuonna 1929 rakennettu Hotelli Tammer on yksi näyttämöistä. Päähenkilö Akseli Salo palaa Ranskasta muukalaislegioonasta, jonne hän on paennut vainoajaan neljätoista vuotta aiemmin. Suomessa toivutaan lamasta, kieltolaki on päättymässä, vakoilua harjoittaa yksi sun toinen valtio. Salo vedetään mukaan raa’an murhan…
Taas tuli eteen kirjailija, jonka teoksiin en ole aiemmin tutustunut. En muista kuka vinkkasi tämän, kun haeskelin Tampereelle sijoittuvia romaaneja, mutta nyt se on luettu ja Tampereen reissukin tehty. ehkä outo tapa lähestyä kirjallisuutta näin, matkakohteiden mukaan, mutta minun lukukokemuksiani se on monipuolistanut. Luen toki muutakin kuin näitä matkoihin liittyviä kirjoja. Pirjo Tuomisen Hiljaiset huvimajat…
Imatran seudulle suuntautuvan matkan vuoksi luin Laila Hirvisaaren romaanin Vuoksen helmi. Se on Imatra-sarjan neljäs kirja, vielä yksi on jäljellä. Vuoksen helmi kuvaa 1911 vuoden tapahtumia Suomessa ja Venäjällä sekä aiemmista kirjoista tuttujen hahmojen kohtaloita Vuoksen rannalla ja Valtionhotellissa. Käväistään kirjassa Terijoellakin. Vaikka tiesin, että tulemme tekemään aivan muuta kuin ihailemaan Imatran kosken kuohuja ja…
Moroholat, kotiuduin juuri Tampereelta! Osallistuin siellä Suomen Journalistiliiton seminaariin perjantaina ja lauantaina. Paljon mielenkiintoisia puheenvuoroja, jotka käsittelivät toimittajien ja muiden alan toimijoiden arkea ja ammatillista kehittymistä. Oman lisämausteensa tähän kaikkeen toi lähestyvä vappu ja Tapparan tuore SM-kultamitali. En muista nähneeni koskaan Hämeensillalla olevia Väinö Aaltosen Pirkkalaisveistoksia ilman vaatteita. Joko käyn harvoin tai sitten Tampereella tapahtuu…