Välillä Virossa, kirjallisuuden parissa. Toki seuraava matka on jo suunnitteilla. Ajankohtana alkusyksy ja seuraa saan Kara-Kameroiden jäsenistä. Mutta tässä välissä ehdin lukea monta kirjaa.
Petosten talo -kirja vei minut vuoteen 1941, jolloin neuvostojoukkojen miehitys Virossa oli vaihtunut saksalaisiin. Henkilöhahmot ovat pääasiassa samoja kuin aiemmissakin Rouva Kukkin tytöt -kirjasarjan teoksissa. Tapahtumapaikkana tallinnalainen bordelli, ilotalo, herrainklubi, upseeriklubi. Tälle sotilaille rakkaalla paikalla on monta nimeä.
Kirjan sivulla 283 päähenkilöstä kerrotaan:
”Rouva Kukk oli puhunut elämänsä aikana monenlaisten ihmisten kanssa – ystävien ja vihollisten, rakastajien ja pyöveleiden, vallanpitäjien ja uhrien -, muttei koskaan oman tyttärensä kanssa.”
Miksi näin? Näiden yksityiskohtien taustat selviävät tarinan edetessä sivu sivulta.
Kerronta on kepeää ja helposti seurattavaa, vaikka henkilöitä tarinassa vilahteleekin aika joukko. Herrainklubin palveluksia kuvataan hienovaraisesti, tavalla, joka jättää mielikuvitukselle sijaa.
Rouva Kukk on entinen paronitar ”mutta hän tiesi myös, että arvonimet saattoivat vallanvaihdosten yhteydessä muuttua häpeämerkeiksi”. Verenvuotoa, petollisuutta, ahdistusta ja ihmiskohtaloita kuvataan dekkarimaisella otteella.
Rouva Kukkin tytöt -kirjasarjan on kirjoittanut virolainen monilahjakkuus Mart Sander, jonka työtaustassa on kirjallisuuden lisäksi monenlaista taiteenlajia niin musiikin, teatterin kuin maalauksen alalta.
Petosten talo on Rouva Kukkin tytöt -kirjasarjan kolmas osa. Sen on suomentanut Kaisu Lahikainen. Kaksi edellistä osaa ovat Ilolinnut ja Naisten sota. Niistä löytyy myös postaukset blogista.
Aihepiiri tosiaan kiinnostaa minua valtavasti. Ei välttämättä bordelli tai ilotalo, mutta Viron historia 40-luvulla. Tää ei ehkä sitä erityisesti kuitenkaan käsittele?
Kiitos kommentista! Älä suotta säikähdä tuota bordelliin sijoittumista. Se on vain näyttämö, suuri osa tarinasta liittyy Viron historiaan.