Näkemistä, kokemista ja lukemista
Juhannusvinkkejä haette kuumeisesti, huomaan. Näin kertoo kuukelin analytiikka, joka seuraa Mummon blogiyleisön määrää ja eri postausten klikkauksia. Voi kun voisinkin vinkata itseni ja te muut jonnekin veden äärellä sijaitsevaan kivaan tanssipaikkaan juhannuksen viettoon, mutta ikävä kyllä ne ovat vähissä tänä juhannuksena. Kotikonsteja kyllä löytyy. Voit kokeilla rivitanssia tai karaokea netissä. Tai lähteä luontoon. Aivan ihana…
Enpä ole tätäkään aikaisemmin ajatellut: miehet ovat grillien kunkkuja. Olen vaan tyytyväisenä nautiskellut grillipihdeillä eteeni nostettuja makupaloja. Milloin lohta, milloin vihanneksia, joskus makkaraakin. Koska en ole keittiöihmisiä, tiskaaminen on langennut kontolleni luontevasti niin kotioloissa kuin mökeilläkin. Kaveriporukan kokoontuessa lomanviettoon mökille, joskus uskaltaudun tarjoamaan apuani keittiössä, mutta keittiöimmeisten intohimoinen suhtautuminen milloin mihinkin yksityiskohtaan saa minut jättämän…
Nettikahveilla pohdimme, miten maailma muuttuu koronan jälkeen. Nyt kun ravintolat ovat avautumassa, buffaruokailu nousi esiin. Vaikka ravintolat saavat avata ovensa, buffaruokailua ei sallita. Se on asia, jota minun ei ainakaan tule ikävä vaikka buffattomista ravintoloista tulisi se paljon puhuttu ”uusi normaali”. Syön puhvetista, seisovasta pöydästä, noutopöydästä, buffetista tai nykykielellä buffasta vain pakon edessä. Siihen on…
Piti lähteä Serbiaan tässä kuussa. Koronavirus järjesteli kaiken uudelleen ja kuten tiedämme reissut siirtyvät tai peruuntuvat. Ehdin kuitenkin varata alueen kirjallisuutta Helmetistä. Aika vähän vaihtoehtoja löytyi mutta sain Kosovossa syntyneen serbianjuutalaisen, David Albaharin Syötti -teoksen luettavakseni. Syötti -kirjaan en olisi aivan ensimmäiseksi kirjastossa tarttunut. Kun haen matkalukemista, teoksen tulee olla ulkoasultaan ilmava ja sisällöltään helpohko….
Kyllä ovat kekseliäitä nuo kirjastovirkailijat. Aamuteeveessä esiteltiin tänä aamuna Kuhmon kirjaston toimintaa korona-aikana. Siellä virkailija pussitti asiakkaiden tilaamia kirjoja. Ällistys oli suuri, kun kävi ilmi, että niitä tilattiin sähköpostilla ja puhelimitse. Ällistykseni oli vielä suurempi, kun virkailija kertoi, että tilata voi myös aihepiireittäin. He sitten valitsevat sopivia. Aivan ihanaa! Itseäni ilahduttaa, jos joku tuo minulle…
Vappuaattona tunsin itseni, jos en aivan idiootiksi niin hölmöksi vähintään, kun istuin työhuoneessani seuranani reippaankokoinen lasillinen GT:tä ja lukuisia työperäisiä lappusia. Korona tuuppasi meidät outoon vapunviettoon. Helsingin kaupunki tarjosi vappuhuviksi JVG:n virtuaalikonsertin, jossa yleisönä oli kaltaisiani tietokoneen ääressä istuvia avatar-juhlijoita. Sinnikäs Mokailija – sellaisen avatar-hahmon tein itselleni. JVG esiintyi jossain tyhjässä hallissa ja esitys mallinnettiin…
Keski-Euroopassa parsa-aika lienee meneillään. Normaalisti juhlia järjestettäisiin siellä sun täällä, mutta tässä ajassa kausiherkut ovat vajonneet näkymättömiin uutisvirrassa. Toki parsaa voi lautaselleen lisukkeeksi laittaa, mutta kyllä parsa vaatii juhlansa ja viininsä. Vuosi sitten satuin olemaan parsa-aikaan residenssissä Saksassa, vain sillan päässä Puolasta. Jo hyvissä ajoin sovimme kämppiksen kanssa, että pidämme residenssissä parsajuhlat. Kämppis tuntui olevan…
Facebookista tuppaa muistoa vuosien varrelta. Hyvä, että on mitä muistella tänne kotiympäristöön linnoittautuneena. On tullut tehtyä kaikenlaista ja matkattua siellä täällä. Viime vuonna tähän aikaan olin Saksan ja Puolan rajalla sijaitsevassa Särön Oder -residenssissä. Se sijaitsee Saksan puolella Frankfur an der Oderissa. Vain silta erottaa sen kaksoiskaupungistaan Slubicessa. Itse työskentelin mutta kaupunki ei ole hullumpi…
Viime yönä olin Iranissa, sen pääkaupungissa Teheranissa. Suhmuroimme paikallisen tyypin kanssa, jotta saisimme järjestettyä minulle uuden reissun sinne. Laskua piti lähteä maksamaan kaupungin kaoottisen liikenteen sekaan. Koronaeristäytyminen saa kummia aikaan, matkoja tulee tehtyä unissaan. Liikenne oli kaoottista myös parikymmentä vuotta sitten, kun edesmenneen siippani kanssa olimme Iranissa. Hän ei yleensä innostunut Euroopan ulkopuolisista kohteista, mutta…
Amerikkalainen ukki-ikää lähestyvät Howard Shernoff revittelee Heijastin-kirjassaan pikkuhauskasti suomalaisen kulttuurin piirteitä aina heijastimen käytöstä vaatimattomuuden hyveeseen. Kirjan sivuilla piipahdetaan myös Tallinnassa korjaamassa ovensulkijoita, Pietarissa kielikurssilla ja Mumbaissa sen verran, että järjestettyjä avioliittoja pääsee kuvailemaan. Shernoff on asunut pitkään Euroopassa ja Venäjällä. Suomea koskettelevissa tarinoissa liikutaan lähinnä Helsingin hyvinvoivassa Punavuoressa ja Virossa puolestaan Tallinnan Pikk-kadulla, Raatihuoneentorin…
Olet saattanut ihmetellä miksi ei blogiini ilmesty päivityksiä. Tauko on seurausta mullistavista perhetapahtumista. Viime syksynä muutaman kuukauden sisällä minusta tuli sekä mummo että leski. Sen jälkeen olen vain yrittänyt jäsentää maailmaani ja saada käytännön asiat hoidettua. Vakuutusyhtiössä olen käynyt ahkeraan hakemassa korvauksia peruuntuneiden matkojen kuluista. Niihin kuuluu sekä yhteisiä kokematta jääneitä lomia että työmatkojani. Ilman…
Matkalukemiseksi ei sovellu mikä tahansa, toteaa Mia Kankimäki teoksessaan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Niin totta! Kankimäki tekee huomion ollessaan reissun päällä. Samaan olen itsekin päätynyt, sillä olen aika huono keskittymään kirjaan vaikkapa lentokentällä. Ihmisten havainnointi vie mennessään. Kankimäen kirjassa on monia listoja ja tämä matkalukemiseen liittyvä löytyi otsikon ”Asioita joita huomaa matkalla” alta….
Kaikista Pietarin 1394 hotellista suomalaistoimittajien ryhmä päätyi Vasilinsaarelle suomalaisen S-ketjun Solo Sokos Hotel Palace Bridge -hotelliin. Sinänsä kelpo hotelli mutta paikallisväri ei olisi ollut pahitteeksi. Olisi saanut enemmän jutun juurta. Yritin kysellä oppailtamme, miten tällaiseen valintaan päädyttiin mutta kuten tavallista, heillä ei ollut tietoa. Oli sitten kyse ravintolasta tai nähtävyyksistä, valinnan tällä reissulle teki aina…
Ruoasta ehdinkin jo marista ensimmäisessä Pietari-postauksessa. Pettymys aiheutui siitä, että tutustumismatkallamme yhtä ravintolaa lukuun ottamatta kaikki olivat saman ketjun ravintoloita. Vähän kuin suomalaiseen ravintolakulttuuriin tutustuvaa kansainvälistä mediaryhmää olisi juoksutettu S-ketjun ravintolasta toiseen. Kyllä, juoksutettu on oikea sana. Kiire oli ravintolaan, ravintolassa ja ravintolasta pois. Tätä olin uumoillut jo, kun saimme matkaohjelman. Siis sen, jossa oli…
Pietarin palatseissa ei voi vain pistäytyä. Niissä saa hyvinkin kulumaan koko päivän, vaikka katselisi vain päällisin puolin. Kerrotaan, että Eremitaašissa käyntiin tulisi varata kolmetoista vuotta, jos haluaisi katsella jokaista esillä olevaa esinettä puolisen minuuttia. Pelkkä Pietarin palatsien paljous saa pään pyörälle. Kesäpalatsi, Talvipalatsi, mitä niitä olikaan, osa keskustassa, osa kauempana. Kuukeli on ahkerassa käytössä, kun…
Venäläinen mies on venäläinen mies, vaikka karvasmanteliöljyssä paistaisi. En tosin tiedä voiko kyseisessä öljyssä paistaa, kun en ole keittiöimmeisiä, mutta käyköön kielikuvasta. Pietariin suuntautuvalla tutustumismatkallani ehdin tuskin rajalle asti, kun pystyin erottamaan suomalaismiehet venäläisistä, milloin satuin niin sanotusti nokakkain miehen kanssa junan käytävällä. Jos mies odotti minun purjehtivan omaan suuntaani ja teki vielä lempeä tuike…
Taas tuli tartuttua camino-vaelluksista kertovaan kirjaan. Tällä kertaa luin Jean-Christophe Rufinin teoksen Vaellus: Santiago de Compostelan kulkijat. Kirja vie lukijan kahdeksansadan kilometrin vaellukselle Pohjois-Espanjan pyhiinvaellusreiteille. Siis Santiagon teille, caminolle, kuka milläkin nimellä tuota vaellusta kutsuu. Itse olen vaeltanut Santiagon tiellä ja kun mainitsen asiasta, usein minulta kysytään: ”Kävelitkö koko Santiago de Compostelan reitin?” Tosiasiassa näitä…
Hieman yllättäen tämä Melba Escobarin dekkari joutui lukulistalleni. Vierastin ”Kauneussalonki – manikyyrejä, mutanaamioita & murhia” – nimeä, mutta koska en ole juuri lukenut mitään Kolumbiasta, varasin sen kirjastosta. Teoksessa on kiinnostavaa kuvausta Kolumbiasta ja naisen roolista machojen maailmassa. Rajua kerrontaa kylläkin. Välillä on vaikea hahmottaa kuka on äänessä, sillä kirjassa on kaksi kertojanaista Lucìa ja…
Viime aikojen läheisten niin iloiset kuin surulliset käänteet ovat muuttaneet päivieni kulkua. Blogipostaukset ovat jääneet, ne ovat olleet toissijaisia. Surullisten asioiden toivon muuttuvan iloiksi jonain päivänä. Suurin ilo ja tapahtuma tällä hetkellä on se, että minusta on tullut Mummo. Siis ehta Mummo, ei ainoastaan mummonmielinen. Enpä olisi kuvitellut, että ensi kohtaaminen lapsenlapseni kanssa tapahtuisi hotellissa….
Monivaiheisen reissun jälkeen kotiuduin Pietarista. Osallistuin Committee for Tourism Development of Saint-Petersburgin kustantamalle tutustumismatkalle. Kyseessä oli junamatka, mikä käytännössä tarkoittaa perinteisen viisumin hankkimista. Viisumijärjestelyt hoidin itse. Viisumikäytännöt helpottuivat tämän kuun alussa, kun voimaan tuli mahdollisuus hakea viisumia netin kautta. Se ei kuitenkaan vielä koske junamatkoja. Jos haluaa välttyä viisumihässäkältä, kannattaa valita 72 tunnin viisumivapaa risteily…